Olen sairastanut anoreksiaa yhden kesän parin vuotta sitten. Tästä "paranin" kuitenkin itsestään sairaalloisen ravintosisältöjen tarkkailun ja bulimian kautta. Nykyään en oksentele, mutta ahmin sairaita määriä ruokaa sisääni. Olen yhä muiden mielestä hoikka/normaalipainoinen, vaikka painoa onkin tullut vuodessa 12 kiloa lisää. Itse tunnen oloni niin lihavaksi, vaikka painoindeksini on normaali.
Ajatukset pääni sisällä pyörivät koko ajan ruoan ympärillä, vaikka en sitä muille näytäkkään. Lasken yhä mielessäni joka ikisen suupalan kalorimäärän, vaikka en niitä enää oksentaisikaan. Siihen en enää pysty. Minulla on ihan hirveä morkkis ulkonäöstäni ja inhoan ulkomuotoani ja kaikkea sitä kalorimäärää jonka syön. Tämä sairaus ei poistu koskaan pääni sisältä!
Läheiseni eivät enää ole huolissaan minusta koska näytän tällä hetkellä ulkoisesti normaalilta. Päässäni pyörittelen kuitenkin taas ajatusta 10 kilon laihdutuskuurista, jonka jälkeen olisin jälleen mallinmitoissa. Ulkoisesti elän normaalia elämää. Olen koulussani suosittu opiskelijatyttö ja töissä pidetty kollega. Kukaan ei aavistakkaan millaisia itsetuhoisia ajatuksia pääni sisällä välillä liikkuu tästä helvetistä johtuen. Kehoni on vankilani.
En ole koskaan hakenut ammattiapua koska en tiedä mistä sitä hakisin, mikä vaihtoehto olisi minulle sopivin. Olen opiskellut itselleni myös sosiaalialan ammatikorkeakoulututkinnon(nykyään opiskelen toista alaa) ja minulla on kokemusta alan epäpätevistä työntekijöitä, joille en ongelmistani halua lähteä avautumaan. En tiedä yhtään mistä lähtisin hakemaan apua? Miste te muut olette sitä hakeneet ja mistä olette kokeneet että teille on ollu siitä hyötyä. Onko olemassa jotain mielestänne hyvin toimivaa vertaistukiryhmää?
Kiitos jos vastaatte! Aurinkoista kevättä ja tsemiä teille kaikille kohtalotovereille!
Ajatukset pääni sisällä pyörivät koko ajan ruoan ympärillä, vaikka en sitä muille näytäkkään. Lasken yhä mielessäni joka ikisen suupalan kalorimäärän, vaikka en niitä enää oksentaisikaan. Siihen en enää pysty. Minulla on ihan hirveä morkkis ulkonäöstäni ja inhoan ulkomuotoani ja kaikkea sitä kalorimäärää jonka syön. Tämä sairaus ei poistu koskaan pääni sisältä!
Läheiseni eivät enää ole huolissaan minusta koska näytän tällä hetkellä ulkoisesti normaalilta. Päässäni pyörittelen kuitenkin taas ajatusta 10 kilon laihdutuskuurista, jonka jälkeen olisin jälleen mallinmitoissa. Ulkoisesti elän normaalia elämää. Olen koulussani suosittu opiskelijatyttö ja töissä pidetty kollega. Kukaan ei aavistakkaan millaisia itsetuhoisia ajatuksia pääni sisällä välillä liikkuu tästä helvetistä johtuen. Kehoni on vankilani.
En ole koskaan hakenut ammattiapua koska en tiedä mistä sitä hakisin, mikä vaihtoehto olisi minulle sopivin. Olen opiskellut itselleni myös sosiaalialan ammatikorkeakoulututkinnon(nykyään opiskelen toista alaa) ja minulla on kokemusta alan epäpätevistä työntekijöitä, joille en ongelmistani halua lähteä avautumaan. En tiedä yhtään mistä lähtisin hakemaan apua? Miste te muut olette sitä hakeneet ja mistä olette kokeneet että teille on ollu siitä hyötyä. Onko olemassa jotain mielestänne hyvin toimivaa vertaistukiryhmää?
Kiitos jos vastaatte! Aurinkoista kevättä ja tsemiä teille kaikille kohtalotovereille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo,samaa asiaa.Olen sairastanut enemmän tai vähemmän syömishäiriötä(bulimiaa)viime kesästä asti.Nyt haluan apua.Olen täysin normaalipainoinen,tällä viikolla paino on heittänyt taas n.3kg.mistä voin hakea apua?
Olen lukiossa ja hain koulupsykologilta joka lähetti terveyskeskuksen lääkärille jolta sain lähetteen lapinlahden shpoliklinikalle.
eli terveyskekuksen lääkärille tai terveydenhoitajalle tai jollekin kannattaa mennä.