Kuka on hyvä ihminen? Kysymys on piinannut minua ja ilmeisesti monia muitakin ihmisiä. Lapsuuteni kotikylällä oli yksi henkilö, jota kyläläiset pitivät yleisesti hyvänä ihmisenä. Ihmisten puheissa hänestä kerrottiin mm. seuraavia seikkoja: Hän on hyvä ihminen, koska hän on vaatimaton, ei puhu pahaa toisista ihmisistä, ei kiroile, on hyväntuulinen eikä suutu. Hän kävi joka sunnuntai pyörällä kirkossa. Työtä tehdessään hän tapasi hyräillä tai laulella virsiä. Hevosta hän ei kuulemani mukaan koskaan lyönyt. Kun hevonen ei jaksanut vetää kuormaansa, hän oli puhellut hevoselleen: ”Miksi et ruvennut kissaksi, saisit nytkin laiskotella ja maata uunin pankolla. Sinä olet hevonen, nyt sun pitää vetää kuorma perille.” Vaikka tätä ihmistä pidettiin hyvänä ja esimerkillisenä ihmisenä, yleisesti ajateltiin, että vähempikin riittää. Eino Leinon runon sanoin ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.”
Psykoanalyysin isä Sigmund Freud oli sitä mieltä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä ja oikeasti kiinnostuneita vain omasta selviytymisestään. Hyviä tekojakin ihminen voi tehdä itsekkäistä syistä. Tosin asiasta ollaan toistakin mieltä. Monissa uskonnoissa ihmisen ajatellaan kehittyvän paremmaksi ihmiseksi vähitellen, kun noudattaa uskonnon antamia ohjeita, ”hengellisiä harjoituksia”. Nykyään puhutaan mielellään elämänhallinnasta. Ihminen pyrkii tietoisesti järkensä avulla hallitsemaan omaa elämäänsä, elämään mahdollisimman hyvin yleisten hyvänä pidettyjen eettisten ohjeiden mukaan samalla noudattaen terveellisiä elämäntapoja. Viime päivinä siihen on tullut mukaan ilmastonmuutoksen tuomat uudet vaateet.
Raamatun mukaan ihminen on perisynnin tähden kyvytön tekemään hyvää. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 3:12: ”Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” Paavalin antama mainetodistus ihmisistä ei ole häävi.
Siitä huolimatta on ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa hyviä. Eräs nuorukainen tuli Jeesuksen luokse ja puhutteli häntä: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän? Jeesus vastasi hänelle: Miksi sinä minulta hyvästä kyselet. On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä. Jeesuksen ja nuorukaisen keskustelu jatkui käskyjen pitämisen ehdottomuudella. Mies oli varma, että hän oli kaikkia käskyjä noudattanut ja kysyi: ”mitä vielä puuttuu?” Jeesus kehotti myymään omaisuutensa ja antamaan rahat köyhille sekä seuraamaan häntä. Hyvä ihminen tuli surulliseksi ja lähti pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta (Matt.19: 16-22).
Opiskellessani teologiaa olin kerran saksalaisen teologin luennolla, joka puhui Martti Lutherin vanhurskauttamisopista. Silloin minulle ensi kerran välähti, että ihminen ei koskaan voi ollakaan hyvä. Hän on omalta puoleltaan aina paha, mutta uskoessaan Jeesukseen hän tulee Jumalan edessä kelpaavaksi eli riittävän hyväksi. Ihminen on Lutherin mukaan yhtä aikaa omalta puoleltaan paha ja Kristukseen uskoessaan pyhä.
Kun sain parannuksen armon ja löysin Jumalan valtakunnan, elämäni muuttui. Jumalan Pyhä Henki tuli sisimpääni ohjaamaan elämää. Kääntymyksen hedelmänä Jumala vaikutti elämänparannuksen. Minulle ei annettu mitään hyvän elämän ohjekirjaa, vaan armo opetti luopumaan jumalattomasta elämästä. Ne asiat, jotka aikaisemmin olivat tärkeitä, menettivät merkityksen. Paitsi, että sain rauhan omalletunnolle, en enää tarvinnut alkoholia, tanssilavoja enkä viihdytyslaitteita. Suurin haluni oli olla uskomassa Jumalan lapsena ja päästä seuroihin. Enää en kaivannut muita hengellisyyksiä, kun Taivaan Isä oli kuullut rukoukseni: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.”
Istuessani uskovaisten seuroissa minulle uudelleen ja uudelleen kirkastui tämä uskon kalleus. Joskus epäilin, että onko Raamatussa todella sanottu niin kuin saarnamies saarnasi. Tarkistin kotona omasta Raamatusta kohdan, ja siellä todella luki niin kun oli saarnattu. Elävä usko pohjautuu Jumalan sanaan. Samalla sain kokea, että Lutherin uskonvanhurskauden oppi ei ole vain teoriaa, vaan se on käytännössä totta Jumalan valtakunnassa. Olen saanut uskoa aivan armosta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Se on kaikki lahjaa ja vain Jeesuksen ansion tähden. Se on minunkin oma, kun Pyhä Henki on antanut ymmärryksen vastaanottaa sen uskon kautta ja liittänyt minut Jumalan lapseksi armonvaltakuntaan.
Kun sain armon uskoa, ajattelin, että nyt minusta tulee hyvä ihminen. Kun armon tuntemiset menivät ohi, huomasin, etten olekaan hyvä. Seuroissa opin, että minun perisynnin turmelema ruumis ei tehnytkään parannusta. Paavalin tavoin tunnen: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta, jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti” (Room.7: 19-20). Meillä uskovaisilla on koko ajan taistelu sisimmässämme asuvan Pyhän Hengen ja ruumiissamme vaikuttavan turmellun luontomme välillä.
Psykoanalyysin isä Sigmund Freud oli sitä mieltä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä ja oikeasti kiinnostuneita vain omasta selviytymisestään. Hyviä tekojakin ihminen voi tehdä itsekkäistä syistä. Tosin asiasta ollaan toistakin mieltä. Monissa uskonnoissa ihmisen ajatellaan kehittyvän paremmaksi ihmiseksi vähitellen, kun noudattaa uskonnon antamia ohjeita, ”hengellisiä harjoituksia”. Nykyään puhutaan mielellään elämänhallinnasta. Ihminen pyrkii tietoisesti järkensä avulla hallitsemaan omaa elämäänsä, elämään mahdollisimman hyvin yleisten hyvänä pidettyjen eettisten ohjeiden mukaan samalla noudattaen terveellisiä elämäntapoja. Viime päivinä siihen on tullut mukaan ilmastonmuutoksen tuomat uudet vaateet.
Raamatun mukaan ihminen on perisynnin tähden kyvytön tekemään hyvää. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 3:12: ”Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” Paavalin antama mainetodistus ihmisistä ei ole häävi.
Siitä huolimatta on ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa hyviä. Eräs nuorukainen tuli Jeesuksen luokse ja puhutteli häntä: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän? Jeesus vastasi hänelle: Miksi sinä minulta hyvästä kyselet. On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä. Jeesuksen ja nuorukaisen keskustelu jatkui käskyjen pitämisen ehdottomuudella. Mies oli varma, että hän oli kaikkia käskyjä noudattanut ja kysyi: ”mitä vielä puuttuu?” Jeesus kehotti myymään omaisuutensa ja antamaan rahat köyhille sekä seuraamaan häntä. Hyvä ihminen tuli surulliseksi ja lähti pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta (Matt.19: 16-22).
Opiskellessani teologiaa olin kerran saksalaisen teologin luennolla, joka puhui Martti Lutherin vanhurskauttamisopista. Silloin minulle ensi kerran välähti, että ihminen ei koskaan voi ollakaan hyvä. Hän on omalta puoleltaan aina paha, mutta uskoessaan Jeesukseen hän tulee Jumalan edessä kelpaavaksi eli riittävän hyväksi. Ihminen on Lutherin mukaan yhtä aikaa omalta puoleltaan paha ja Kristukseen uskoessaan pyhä.
Kun sain parannuksen armon ja löysin Jumalan valtakunnan, elämäni muuttui. Jumalan Pyhä Henki tuli sisimpääni ohjaamaan elämää. Kääntymyksen hedelmänä Jumala vaikutti elämänparannuksen. Minulle ei annettu mitään hyvän elämän ohjekirjaa, vaan armo opetti luopumaan jumalattomasta elämästä. Ne asiat, jotka aikaisemmin olivat tärkeitä, menettivät merkityksen. Paitsi, että sain rauhan omalletunnolle, en enää tarvinnut alkoholia, tanssilavoja enkä viihdytyslaitteita. Suurin haluni oli olla uskomassa Jumalan lapsena ja päästä seuroihin. Enää en kaivannut muita hengellisyyksiä, kun Taivaan Isä oli kuullut rukoukseni: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.”
Istuessani uskovaisten seuroissa minulle uudelleen ja uudelleen kirkastui tämä uskon kalleus. Joskus epäilin, että onko Raamatussa todella sanottu niin kuin saarnamies saarnasi. Tarkistin kotona omasta Raamatusta kohdan, ja siellä todella luki niin kun oli saarnattu. Elävä usko pohjautuu Jumalan sanaan. Samalla sain kokea, että Lutherin uskonvanhurskauden oppi ei ole vain teoriaa, vaan se on käytännössä totta Jumalan valtakunnassa. Olen saanut uskoa aivan armosta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Se on kaikki lahjaa ja vain Jeesuksen ansion tähden. Se on minunkin oma, kun Pyhä Henki on antanut ymmärryksen vastaanottaa sen uskon kautta ja liittänyt minut Jumalan lapseksi armonvaltakuntaan.
Kun sain armon uskoa, ajattelin, että nyt minusta tulee hyvä ihminen. Kun armon tuntemiset menivät ohi, huomasin, etten olekaan hyvä. Seuroissa opin, että minun perisynnin turmelema ruumis ei tehnytkään parannusta. Paavalin tavoin tunnen: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta, jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti” (Room.7: 19-20). Meillä uskovaisilla on koko ajan taistelu sisimmässämme asuvan Pyhän Hengen ja ruumiissamme vaikuttavan turmellun luontomme välillä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitäs Herra Jeesus sanoikaan niistä viihdytyslaitteista tai tanssilavoista? Aivan oikein, ei mitään. Mutta uskosi on sinut parantanut, ole siitä kiitollinen.
Aloittaja on löytänyt suuren uskon helmen! Se on totta: me kaikki olemme pahoja! On vain yksi, joka on hyvä; Hän on Isä Jumala. Kaikki on Jumalan Armon varassa.
Eikö Jeesus ole hyvä, mielestäsi.
Oletko musliimi?
Olemmeko Jumalan Armon varassa? Kuka on Raamatun mukaan Kaikkivaltais?
1Piet.3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteessa.... Matt.13:34. Mark.4:34 ja ilman vertausta hän ei puhunut heille: Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen. Onko kellään tietoa, mitä mahtoi selittää opetuslapsilleen?
Jeesus itse sanoo; miksi sanot minua hyväksi? Tästä voimme vetää sen johtopäätöksen, että Jeesus ei pidä itseään hyvänä. Vaikka Jeesus onkin Jumala, Hän sanoo itsestänsä näin varmaan siitä syystä, että Hänen äitinsä oli ihminen.