vaikuttanut elämässä menestymiseenne? Minulla ei ollut kotikasvatusta ja olen aina ollut ns. alisuoriutuja. Paremmin olisin pärjännyt, jos uskallusta olisi riittänyt.
Olen kyllä elämääni tyytyväinen, mutta jotenkin kaivertaa ajatus, että mihin olisin päässyt, jos ei sellainen kylmä jarru jarruttanut.
Olen kyllä elämääni tyytyväinen, mutta jotenkin kaivertaa ajatus, että mihin olisin päässyt, jos ei sellainen kylmä jarru jarruttanut.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Kahdeksan sisarusta pienessä asunnossa isä juoppo, elämä oli kuin ryysyranta elokuvassa, hauskaa oli.
Elämästä tuli lopulta ihan hyvä jokaiselle, myös rahallisesti johtuiko ettei kukaan halunnut lapsuuden kaltaista elämää.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jostainhan sitä vaikutteita imee. Itellä tais koulu olla tärkein vaikuttaja. Ajat oli erilaiset, nykykakaroilla paljon ohjelmoidumpaa elämää, eli en osaa verrata kotikasvatuksen määriä tai laatuja. Itellä kuitenkin oli enenpi omaehtoista puuhaa ja aikaa olla himassakin.
Menestymistä hankala mitata, koska elänyt vaan omaa elämäänsä, just samanlaista ei kukaan muu.
=DW=
Hyvin sanottu ja komppaan DW
"Menestymistä hankala mitata, koska elänyt vaan omaa elämäänsä, just samanlaista ei kukaan muu."
Kukaan muu ei ole metriäkään minun saappaissani kävellyt. Tämä on minun elämäni ja se on tällainen.
Onhan se vaikuttanut. Muori oli aina jotenkin nurjamielinen mun ollessa tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Liekö haaveillut siitä, että jään vanhaksipiiaksi ja hoidan häntä loppuelämäni t. ainakin sen keski-ikäni.
Musta tuli sitten syrjäänvetäytyvä ja inhoan esilläoloa ja kahvikuppineuroosikin on. Mun kavereissa oli aina jotain vikaa ja niin oli kaikissa muissakin ihmisissä, jotka meidän elämää jotenkin sivusi. Paitsi että opettajiin piti suhtautua jotenkin nöyristellen eikä heitä saanut mun haukkua.
Tyttölapsi oli välttämätön paha perheemme mielestä. Olin lisäksi esikoinen ja tyttö, se on vielä pahempi asia.
Minua haukuttiin ja mollattiin päivittäin, remmistäkin tuli usein.
Silti lapsi tykkää vanhemmistaan kun parempia ei ole.
Nyky-yhteiskunnassa olisin joutunut huostaanotetuksi.
En muistele hyvällä vanhempiani.
Äiti oli laiska, ruokaa teki kerran viikossa, itselleen ja isälle osti herkkuja, lapset söivät ruisleipää ja margariinia.
Muistan kun kaivelin isältä jääneitä savusilakan päitä, silmät söin ja imeskelin nahkoja.
Huonon ravinnon takia on nyt vanhempana tullut paljon sairauksia, luusto on hauras ja nivelet paukkuu.
En ikävöi vanhempiani, haudalla käyn velvollisuudesta.
Minuun hakattiin lapsena velvollisuudentunto, en osaa olla auttamatta ihmisiä vaikka oman elämäni ja mukavuuteni kustannuksella.
Vaikka olinkin kykyihini nähden alisuorittaja niin olen saanut kerrytettyä ihan mukavan omaisuuden, voin elää edes nämä eläkepäiväni huolia vailla.
Huu, kuinka kylmäävää elämää on ennen "vanhoina hyvinä aikoina" eletty! Jos huono tsägä sattui, niin ihminen ei ollut minkään arvoinen. En ollut minäkään! Syntymä ei toivottuna, ei antanut hyviä eväitä elämään. Muuten positiivista elämää on jarruttanut kylmäksi jäänyt sisus kaiken sen väkivaltaisen ja vihamielisen välinpitämättömyyden seurauksena.
Kauhea mitä tarinoita teillä. Iloitsen selviytymisestänne. Mulla vahvat, ahkerat, yksinkertaiset, kouluttamattomat, kuitenkin elämänviisaat vanhemmat. Ei kasvattaneet, mutta esimerkkiä imin. Aika paljon ovat ja olisivat edestäni itseään uhrannet, rakkauttako siis. Kuinka kävi. Vain kohtuullisen älyn omaavana mutta voimakkaana, henkisesti riittävästi selviytyvänä, vaikka joskus notkahtelevana, porskutin. Kun vielä ulkonäkö näppärä ja esiintymien varman valoisaa, niin olen useissa eteenpäin vievissä tilanteissa jättänyt taakseni monet älykkäät ja koulutetummat. Nykyinen kumppani oppi tuntemaan luonteeni ja totesi; olet mennyt elämässä tuurilla ja luovimalla. Hän on oikeassa - sekä sitkeällä ponnistelulla sanon minä. Kun taakse katson, myhäilen.
Ei mitään kurin pitoa ole ollut ei myöskään omille lapsille. Kuitenkin suomen elämää en halua takaisin myös matkat suomeen ovat pois. Muutama ruotsalainen kyselee paikoista minne matkustaisivat---taidetta kuuluisia rakennuksia jne.
- kahdeksan lapsenyksinhuoltaja minunkin äitini kun isä kuoli oliko 44- vuotiaana - alkoi oma työuranikin sangen varhain - alkoi lastenhoidosta ja maataloustöistä -häkkikanaloistakin siihen aikaan tiesin enempi kuin muut ikätoverini.
Välinpitämättömät vanhempani elivät liiankin kauan; toinen hyväpalkkaisessa työssä ulkomailla ja toinen hoitamattomana mielisairaana kotimaassa. Oli sekin kompo!
Hiukan lie myöhäistä alkaa vanhempiaan moittia. Eikä ole syytäkään, hyviä ihmisiä olivat
Kotikasvatus liittyy aikapaljon vanhempiin ja siihen miten vanhemmat ”kasvattavat”. Jos ei sitä ole ollut, niin jotenkinhan se vaikuttaa myöhempään elämään ja suhteessa toisiin ihmisiin.
alotukseen :
On vaikuttanu ihan kaikkeen käytökseen yhteiskunassamme,
kasvatus oli hyvin rajattu,
tehtiin HYVIN selväksi
mikä elämässä on o i k e i n
ja mikä on v ä ä r i n ,,,,
se ohjenuora ja tienviitoitus on pitäny läpi elämän,,,,,
mitä ny joskus nuoren jotain kielletty on pitäny kokeilla ,
mutta turpiin tuli heti,
SIIS kaita polku on ollu turvallisin elämän-tie,,,,,
ja se on oikein,
kaikille ihmisille voi suositella sääntöjen ja lakien noudattamista
kaikilta osin elämässä,
menestys ja elämän terve pitkä ikä
on taattu rehelliselle maan matoselle,,,
Koti on tietenkin vaikuttanut, vaikkei kasvatuksta tiedä,
sodankäyneet vanhemmat ja oli isovanhempia ja setiä ja tätejä,
kaikki he esimerkillään antoivat eväitä meille mukuloille.
Erityisesti näin vanhana arvostan suuresti karjalaista elämänasennetta joka molempien vanhempieni suvuissa vallitsi.
Lapsuudestani muistan isoja sukujuhlia ja kylätapaamisia , joita syntymäpäivien ja muiden juhlien aikaan pidettiin. niistä on jäänyt yhteenhiileen puhaltamisen meininki.
Kotikasvatus vaikutti tietty myös siinä, että kaulunkäyntiä arvostettiin ja pökittiin eteenpäin, joskus eri suuntaan, mihin muitten kavereitten houkutus olisi vienyt. ja missä se aita olisi ollut matalin. Yrittäjyysajtusta ja kädentaitoja saatiin kotoa kuten myös urheiluun innostamista.
Liekö niin, että turvallisessa kodissa kasvaneena olen saanut kodin perintönä kaiken liian helpolla.
Nyt ei enää voi heittäytyä lattialle maate, potkia ilmaan ja kirkua oikeutta vaatimuksilleen ;)
Harvemmin sitä turvallisen kodin kasvatit kirkuvat tai potkivat. Eivät sitä tee kaltoinkohdellutkaan, vaan useimmiten ovat hiljaa nurkassa.
Minäkin olen kasvanut turvallisessa kodissa, jossa kannustettiin ajattelemaan omilla aivoilla ja ottaman itse selvää asioista.
Hopealautasella ei mitään valmiina tarjoiltu.
On monia asioita, jotka eivät ole olleet helppoja elämässäni, mutta kodin perintönä olen saanut vahvuuksia, jotka ovat antaneet minulle taitoja, voimia ja itseluottamusta, joiden avulla olen vaikeuksista aina selvinnyt.
Lapsuudessani ei jalkaa polkemalla tai kiukuttelemalla saanut
tahtoaan läpi.
Joissain perheissä se tepsi, mutta minun lapsuuskodissani ei.
Hyvät eväät elämääni sain vanhemmiltani ja siitä heitä kiitän.
kylmätotuus
"Lapset kasvattavat itse itsensä ja siinä sivussa vanhempansakin".
Näin on jos ymmärrätte sanonnan,
mutta lapset tarvitsevat kuitenkin turvallisen kodin,
vanhemmat, joiden turvaan ja huolenpitoon voi luottaa.
Arvot ja myös asenteet, kunnioitus oikeudenmukaisuuteen kotoa ilman kasvatusta ja pakkoa omaksua.
Kotikasvatuksella on ollut ratkaiseva merkitys elämässä menestymiseeni. Enkä nyt tarkoita pelkästään työelämää, koska se on ollut vain yksi osa elämääni.
Suurin oppi, jonka kotoani sain on, että meillä kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo varallisuudesta riippumatta. Samalla viivalla ovat sekä herrat että"narrit".
Mitään poliittisia-tai uskonnollisia aatteita ei meille tuputettu.
Jokainen meistä valitsi näkemyksensä itse, kun sen aika tuli.
Minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana vanhemmistani.
Sääntöjä oli ja piti ollakin.
Nukkumaan mentiin aikaisin, koska koulumatka oli pitkä ja se taivallettiin kävellen.
Ruoka-aikaan piti olla kotona ja sekin oli itsestään selvää.
Ruumiillista-tai henkistä väkivaltaa ei kodissani ilmennyt koskaan.
Asiat selvitettiin puhumalla.
Vanhempieni opeilla olen selvinnyt läpi elämäni.
En ymmärrä, mitä tarkoitat kylmällä jarrulla.
Selventäisitkö asiaa?
kylmätotuus
Kylmä ja kova sisältä, kun on joutunut itsensä kovettamaan, että jotenkin selviää ja pärjääkin vielä. Ei paljon lämpöä löydy!
Vaikea sitä on selittää ihmisille, joilla on ollut vanhemmat rajoja asettamassa ja turvaa antamassa. Kun rajat on täytynyt itse asettaa ja turvautua itseensä, niin se on sitten siinä. Toisten ihmisten kanssa toimiminen on haasteellista, kun on aina itse päättänyt asioistaan, niin on kuin kylmä seinä itsen ja toisten välissä.
Kiitos selvennyksestä!
Jos ymmärsin oikein, niin olet kasvattanut ympärillesi panssarin, jonka läpi kukaan ei pääse luoksesi ja toisaalta sinulla itselläsi ei ole ollut rohkeutta murtaa panssariasi vaan olet jäänyt sen vangiksi.
Surullista, muttei harvinaista.
kylmätotuus
Ei kai koskaan ole ollut tilaisuutta "murtaa panssariani", kun ei koskaan elämässä ole tullut tilaisuutta "ottaa rennosti". Koko elämä on mennyt tietyssä hälytystilassa olemisessa ja yksin pärjäämisessä.
Sinun pitäisi alkaa saada hälytyskorvauksia päivystämisestäsi.
Koko elämä, muodostuu pitkä markka ja euro. Laita laskua valtiolle osastolle Kaltoin kohdellut hälytykseen jääneet.
Pelleile vielä lisää, niin saat sinäkin turpaasi! Sillä tappelemaan olen kyllä oppinut!
Koko maailma on kasvatuslaitos, tuleehan elämään tuhannesti muitakin vaikuttajia / vaikutteita kuin omat, pääasiassa edesmenneet vanhemmat.
"Menestys" on otettava eletystä elämästä jos on ottaakseen. Kai kukin on menestynyt jollakin tavalla, kaikki jotka ovat selvinneet hengissä pitämään 50, 60, 70, 80 jne bileet.
Mutta kyllä yli kuusikymppisenä on sitten niin väsynyt, kun on koko elämänsä jo pienestä lapsesta asti joutunut selviämään itse. Lekurillekin sanoin, ettei enää hoideta, jos jotain tautia tulisi. En vaan mitenkään jaksa! Lekuri sanoi, ettei päälle kuusikymppinen ole vielä mikään vanha, mutta sanoin, ettei vuosiluku välttämättä tarkoita henkistä ikää.
Raivaajavanhempien lapsena ei nosta heti käsiä pystyyn.
Tietenkin kotikasvatuksella on ollut merkitystä.
Työn tekemisen arvostus: minkä teet, tee se kunnolla.
Sisukkuus ja periksiantamattomuus.
Muiden arvostaminen taustasta tai kansallisuudesta riippumatta.
Rehellisyys. Suoruus. Järjestys. Siisteys. Järkevyys.
Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin.
Koulutuksella tietenkin on oma osuutensa. Rakkaus taiteisiin, ne timantit, muun opiskelun lisäksi.
Itseluottamus.
Ystävyys. Tai oikeammin ystävystyminen. Antaa mahdollisuus muille.
Puutteitakin. Olisi voinut olla kunnianhimoisempi. En oppinut hiomaan kyynärpäitäni. En oppinut olemaan itsekkäämpi.
Liian vastuun haaliminen ja kantaminen.
Beng
Ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä toiset on päässeet helpolla!
Mitä tarkoitat?
Esimerkkejä, kiitos.
Beng
Toiset eivät ole saaneet "kotoa" yhtään mitään! Paitsi turpaansa usein!
Tuo sodan käynyt sukupolvi menetti enemmän tai vähemmän hermonsa. Ja nuoruutensa. Siitä kärsivätsitten heidän lapsensa. Ehkä sinäkin kärsit siksi.
Mietipä, mitä yleensä kasvatuksesta ajateltiin, kirjoitettiin tai puhuttiin; joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee! Jne.
Se ei erotellut tyttöjä tai poikia.
Tavoite: tottelevaiset lapset!
Koulu oli samoilla linjoilla.
Vielä hurjempaa se saattoi olla meidän vanhemmillemme.
Traumoja voi olla monenlaisia.
Mietipä, mitä tänään kasvatuksesta ajatellaan, kirjoitetaan ja puhutaan.
Olen pahoillani puolestasi.
Sitä 'turpiin antamista' voi olla monenlaista.
Aiemmin olen jossain kirjoittanut, että kasvatus oli ankaraa, tyylillä isä tietää kaiken. Moneen asiaan piti lupa kysyä. Noin säilyi auktoriteetti. Valvova silmä. Voi. En minä siihen kauhean tyytyväinen aina ollut (varsinkaan nyt, kun vertaan nykyajan periaatteisiin). Omat metodit olivat toiset.
Eräs asia: minkä vanhempani lupasivat, sen he pitivät. Tämä oli tärkeä pohja luottamukselle.
Beng
Ehei, hyvin olivat koulutettu ja omaisuuttakin kertynyt perintöinä. Eivät vain olleet kykeneviä vanhemmuuteen! Virallinen, erossa määrätty huoltaja paineli hyväpalkkaisiin töihin ulkomaille ja toinen, ei virallinen jäi lasten hoidettavaksi ja palkitsi hoidon väkivaltaisuudella.
Sanoisimpa, että aika myrkkyä...
Beng
Kirjoitit:" Eräs asia, minkä vanhempani lupasivat, sen he pitivät. Tämä on pohja luottamukselle."
Voin sanoa samaa omista vanhemmistani.
Myös meiltä lapsilta odotettiin samaa. Jos lupauksista lipsuttiin, niin se oli aina keskustelun paikka.
Luotettavuus on edelleen minulle ehkäpä tärkein asia ihmissuhteissani. Jos sen kerran menettää, niin sitä voi olla lähes mahdotonta rakentaa uudelleen.
Jotain jää alitajuntaani kaihertamaan väistämättä, vaikka kuinka yrittäisin unohtaa tapahtuneen.
Olen liian ehdoton ja myönnän sen itsekin.
kylmätotuus
- suvussa oli paljon mt- ongelmia -myöspäihde ja väkivalta-ongelmat on ajoittain mielen murhena nousseet pintaan -pelätä sai aina ihan vapaast -lie ainut sallittu tunne mun nuoruudessa kaikkien kiristäjien ja kuristajien kynsiin jäätyään - vaikeaa aikaa mun mielestä koko lapsuus ja nuoruus. Muistan yrittää tappaa itseäni 13vuotiaana jonkun riidan päätteeks - siitäkin sai selkäsaunaa ja tukkapöllyä-- oli oikea akkojen ja tyttöjen hakkaajasuvun meininkiäkoko elossa.
Mua inhotti seksuaalisuus -olin varmaankin niitä jo ihan pikkuisina säälimättahyväksi käytettyjä.
kai jotakin vaikuttanut, vaan valinnat mitä myöhemmin elämässä tehnyt, ne ovat olleet, . omia valintoja.
koti on koti, ja aina on helpompaa syyttää vaikka vanhempia, jos kaikki "ei ihan putkeen", noh, ihmisluonto on sellainen, se syyttely alkoi kai jo Aatamin ja Eevan kesken "sinä otit omenan /sinä yllytit, - kumpikin syytteli toisiaan. . .
siitä kai sanonta "ei omena puusta kauas putoa"
Mitä kirjoitit saat itse uskoa siihen. Ja kyllä omenoista voi samasta puusta tulla hyvinkin erilaisia kuin vanhempansa.
Syyttely. Älä moiti niitä, joita on kohdeltu huonosti. Sitä tapahtuu nyt ja on tapahtunut aiemmin.
Tietenkin myöhemmät valinnat ovat omia, kun on aikuistunut.
Reseptilläsi, kun lasta on pahoinpidelty, hyväksikäytetty, surmattu, niin sinäkö sanot, että kyllä koti on koti.
Mitätöit toisten kokemukset ja kenties traumatkin.
Beng
Lapset kasvavat ihan itsekseen - ja terveesti - kun saavat ravintoa riittävästi. Lienee perusedellytys vanhemmuudessa. Mutta kaikki vanhemmat eivät pysty / kykene / osaa ohjata jälkeläisiään oman koulutuksensa, kokemuksiensa, maailmankatsomuksensa, perittyjen tapojen ja asenteitten ... yms. takia.
Ja ohjaus on se, jolla mennään eteenpäin, onnistutaan ja kehitytään. Tai sitten ei. Täytyy olla harvinaisen viisas ja välkky yksilö, joka handlaa oman elämänsä alusta asti ilman hyvää ohjausta / ohjeistusta, jolle polkunsa perustaa. - Nm. Perustukset puuttuu
Minusta ei kannata ruveta ajattelemaan, että jos jos ja jos kotikasvatukseni olisi ollut jotenkin erilaisempi, NIIN sitten olisi toisin.
Jokainen eväillään etenee. Joillakin ihmeen vähät eväät ja kuitenkin pitkälle pötkii. Jotkut taas pötkii vähemmälle, vaikka eväitä olis ääälyttömästi.
En osaa sanoa, mihin kotikasvatukseni olisi vienyt, jos olisi ollut toisin.
Näin jälkikäteen ajatellen ajattelen, että omat vanhempani antoivat minulle vapauden olla oma itseni ja ajatella omanlaisesti.
Olin hieman erilainen lapsi. Sain olla.
Minua kannustettiin niissä asioissa, joista olin innostunut.
Äitini neuvoi kuvaamataiteellisissa jutuissa. Isäni kannusti musiikissa.
Muitakin kannustuksia oli.
Olen iloinen, kun kohdalleni sattui just presiis sopivat vanhemmat. He olivat kumpainenkin kummallisen kummallisia kumpainenkin.
Ehkä siksi ymmärrän erilaisuutta:)
Parhaat eväät ovat olleet: Mielikuvitus ja huumori.
Heikunkeikku
Aloittajahan kysyy, onko kotikasvatus vaikuttanut....?
Joko ei tai juu.
Aloittaja ei kysynyt, kannattaako miettiä.
Jos tuosta vinkkelistä tarkastelee, niin eihän se kannata, koska 50 vuotta sitten aika oli niin eri.
Heikku: joillain on voinut olla ihan oikeita esteitä ts. ei mitään mahdollisuuksia: taloudellisia, ymmärtämättömyyttä, ei kannustajia, huonot kotiolot, piittaamattomuutta.
Vähän Heikku olet nyt omahyväinen, etkä salli toisten kertoa kokemuksista, huonoistakin.
Tuskin olisin tullut harrastaneeksi musiikkia tai kuvataidetta ellei tuttavissa olisi ollut musiikki-ihmistä tai ystävälläni ollut taiteilijasukulaista, siis joku joka näki taipumukset. Hyvä sattuma?
Ne taipumuksethan voivat olla, mitä tahansa.
Mietin sitäkin, että moni täällä kirjoittava, joka on lapsuuden kasvanut maatilalla ja joutunut siellä avittamaan, osaa hoitaa omaa ryytimaata nyt niine tietoineen ja kiinnostuksineen, kokeiluineen.
Nykylasten tai nuorten ympärille toivoidin näkeviä silmiä ja kuulevia korvia, jotka voivat opastaa vanhempia mukaan juttuihin, vaikka jalkapalloilemaan.
Beng
Minun mielestä kasvatus on oikeammin sitä, että lapset otetaan mukaan aikuisen arkeen ei vaan perheen arkeen ha askareisiin sekä vapaa-aikaan. Välillä mennään aikuisten ja välillä lasten ehdoilla. Hyvässä perheessä opetetaan tietoja ja taitoja, siirretään "hiljaista sukjuen tieto-taito-arvoperintöä" kunnioitetaan toisia, eikä rikota luottamusta, ivailla ja ilkeillä. Ollaan tukena toisillensa.
Siinä sitä hommaa riittää, kun yrittää omille lapsilleen jotenkin edes saada opetettua elämää ja ihmisten kanssa toimimista, kun ei itse ole niitä oppeja saanut.
Keskustellessani nuorimman lapseni kanssa elämästä ja siitä, että toivoisin heidän elämänsä olevan suht mukavaa ja helppoa, vastasi lapseni siihen; ettei se elämä nyt aina niin mukavaa ja helppoa ole, mutta kai se on sitä aikuisuutta sitten.
Olen yrittänyt opettaa juuri avoimuutta ja puhumisen helppoutta ja että kaikesta voi puhua.
Toivottavasti edes jotenkin olen onnistunut!
"Olen yrittänyt opettaa juuri avoimuutta ja puhumisen helppoutta ja että kaikesta voi puhua. "
Ei se leipä paskaa lässyttämällä pöytään tule. Parempi pitää turvat kiinni ja keskittyä toimimaan sen leivän eteen.
Nyky kommuuneissa (perheet) on liian paljon paskanpuhumista ja oikeat asiat ja elämä jäävät sivu rooliin.
8:23
Mitä ne oikeat asiat ja elämä sinusta on?
Pelkkää tekemistä?
Se, mikä sinulle on paskaa, voi toiselle olla äärimmäisen tärkeää.
On tärkeää oppia ymmärtämään ja tehdä itsensä ymmärretyksi, mitä toinen haluaa, mitä itse haluaa.
Jos meille on annettu kyky puhua, miksi sitä taitoa ei käytä.
Vai haluatko toimia niin, että muiden ei tarvitse ajatella, vaan tehdä sinun määräämälläsi tavalla.
Onko se oikein?
Pientä lasta on tietenkin ohjattava.
Beng
Suvun tieto-taito? Mitä se on?
Mielestäni se toteutuu ihan itsestään arvojen ja kasvatustapojen kautta.
Mitään pakkopaitaa ei jälkeläisilleen pidä mielestäni pukea.
Mukaanottaminen on tärkeää. Läsnäolo. Voihan lapsi häärätä omia leikkejään, mitta vanhemman olo taustalla on hyväksi, mielestäni.
Halusin korostaa sitä, että muut vanhemmat ympärillä voivat olla lapsen kehityymiselle tärkeää, silmät, korvat.
Jos lapsella on erityistaipumuksia, on tärkeää, jos vanhemmat ovat likinäköisiä, niin sivusta voi edesauttaa siinä, että on mahdollista toteuttaa itseään.
Arvoperintö voi olla laaja: sukusalaisuudet, politiikka, uskonto jne.
Onko hyvä sitouttaa lapsi pienestä aikuisten juttuihin?
Aivopesua?
Itse olen halunnut rohkaista avoimeen mieleen ja vapauteen valita, en pukea pakkopaitaa.
Kuitenkin ethoksen käsittäminen vapaudesta huolimatta.
Kaikkihan me pidämme perhettämme hyvänä.
Alleviivatusti itseään hyvänä pitävällä perheellä voi olla käsitysharhoja. Luurankoja kaapeissa. Nähty on.
Beng
Minun mielestä, sukuun kertynyt tieto-taito on arkiaskareista selviämisen taitoja ja oman suvun tarinoita, jolla luodaan uusi sukupolvi osaksi sukupolvien ketjua, jotta osataan arvostaa omin vanhempien, isovanhempien työtä ja minulle esimerkiksi hyvin vahvasti Suomen itsenäisyyttä. Suvun tarinalla saan itselleni juuret jotka pitävät maailman tuulissa, kiinni kalliossa ja jalat maan pinnalla ja voin olla ylpeä sukuni inhimillisestä maailmankatsomuksesta ja oikeudenmukaisista teoista.
"Sukusalaisuudet" kielivät terminä huonosta moraalista yhteiskuntaa tai toisia kanssaihmisiä kohtaan. . .
Ole hyvä, määrittele hyvä perhe, koska käyttänet termiä tietoisesti vääränlaista perhettä kuvaamaan, jotta se olisi hyvä, terve perhe.
Eihän se, jos ihmiset kasvavat tai kasvatetaan vapaammin tarkoita moraalittomuutta. Ihan samoja arvoja arvostetaan. Eikä se tarkoita sitäkään, etteikö arvostettaisi aiempien sukupokvien aikaansaannoksia.
Toistan. Kaikkihan me pidämme perhettämme hyvänä.
Mutta, jos joku alkaa nostamaan omaa arvoaan epäsuorasti osoittelemalla muut vähäarvoisiksi, nousee niskavillani pystyyn. Ken itsens ylentää jne.
Tulee mieleen musta huivinen ja mustapukuinen nainen.
Kannattaa lukea tuo aloittajan teksti, mitä hän kysyy.
Beng
mast mielestäni en ole menestynyt missän erityisen hyvin -liian paljon vammoja ynnä terveysongelmia-sukulaisten tai eksmiehen murhanhimoisuus vuosien myötä - aika piinaavaa . Vähänenkin menestys raha- ja talousasioidenhoidossa herätti mielestäni nuoremmissa suunnatonta kaunaa ja kateutta - olin joskus onnellinen että ty
Olin onnellinen ja kiitollinen että elämänvaikeuks ista huolimatta tuli työeläke tienattua.
On myös koulukodeissa kasvatettuja. Useammin epäonnistuneita kuin yk kelpoisia.
Nykyisinhän ne ovat perhekeskuksia tai jotakin sinne päin. Vapaan kasvatuksen epäkypsiä hedelmiä.
Kaikkein parhaimmat mallit ja kasvatuksen sain aikoinaan lastenkodissa. Siellä oli ruoka-ajat ja yhdessä syömiset ja hoitajat kyselivät päiväntapahtumista ja olivat kiinnostuneet miten koulussa meni. Oli pullantuoksua ja turvallisuutta. Voin kaukaisesti kuvitella, millaista se olisi ollut ”kotona”.
”Kulttuurishokki” oli ”kotiintulo”, missä oli kylmää, likaista, eikä ruuasta tietoakaan. Siitä sitä sitten alkoi itsenäinen elämä, jossa kaikki piti hoitaa itse. Ensin käynti sosiaalihuollossa, että sai ruokarahaa ja sitten kauppaan sitä ruokaa hakemaan ja kotiin ruokaa tekemään.
Sillälailla se siitä sitten lähti! Ikää oli 12vuotta ja muutaman vuoden nuorempi sisaruskin hoidettavana.
Yeap, aivan turhaan kautta aikain on parjattu ja pidetty huonoina esim. lastenkoteja. Samaan sarjaan kuuluvat päiväkodit ja näinä päivinä vanhusten hoitopaikat ja -laitokset.
Joillakin tyypeillä on tarve puhua ummet ja lammet aiheista, joista ei ole mitään tietoa eikä pienintäkään käsitystä. - Nm. Tiedottomien luulotteluja
Pikku hiljaa selkiytyyneeihmisille mitä ja minkälaisia eroja on maailman rakastamisessa ja erilaisissa riippuvuusoireissa - mummuja ei yleens pyritä ihan kaikissa piireissä nitistämään tai kolkkamaan - esm.
Uskoisin että on. On opetettu elämän arvot, toisten kunnioittaminen ja huomioon ottaminen, rehellisyys, eteenpäin katsominen, perhearvot, luonnon kunnioittaminen ja paljon muuta. Parhaan kykyni mukaan olen pyrkinyt siirtämään samoja oppeja omalle jälkikasvulleni, ja nyt saanut iloisena todeta heidän jatkavan samalla polulla omien lastensa kanssa.
Menestymisen mitta ei mielestäni ole raha ja asema, vaan onnellisuus, mielenrauha ja sopusointu itseni ja läheisteni kesken.
RealistiN
Kuinka totta, noin juuri meilläkin!
-niin minulleeki aikanaan viisaammat opetti että kasvattaminen on kasvamaan saattamista - ei väkivaltaa tai kurittamista -eikä kuristamista - kiristystä tai muutkaan lakien laitapuolta.
Kyllä se koti oli rakkain paikka. Olihan niitä ristiriitoja sun muita.
Raskas kokemus se oli jättää oma koti. Olen iltatähti meidän perheessä, taakse jäi sitten tyhjät huoneet. Muistoja vaan.
Yksin sitä on seilannut sen jälkeen maailman merissä. Välillä tyyntä, välillä myrskyä.
- kun kaikissa yhteiskunnissa on melko paljon ihmisiä -jotka erilaiisiin lääkkeet, viinat,
huumeet , eri aineet tms koukkuuntunet - mikämahtaisi olla jokin diplomaatti nen selitys ihan asia-aiheeseen - kyse kuitenkin liki kaikkia ihmisiä riipovist aiheista -kaikkine lieveilmiöineen?
- elämänvaikeuksista eri elämänvaiheissa joskus kirjoitin laulun Kuurankukkia - Joel Hallikainen aikanaan esitti ja levyttikin sen biisin - millaiselta elämä tuntuu kun tunteetkin jäätyy ja katoaa - lauluni syntyi erään naapurissa menehtynen rumpalin muistoksi .
Yritin kovasti etsiä mainitsemaasi laulua, mutten löytänyt.
Kuurankukka nimisen laulun löysin ja sen on säveltänyt ja sanoittanut Timo Koivusalo.
https://www.youtube.com/watch?v=-LfOn8u03B8
kylmätotuus
No edellinen on sitten varmaan Timo Koivusalo. - Nm. Tai paksanpuhuja
Tuskinpa on.
Pahasti olisi Koivusalo dementoitunut, jos ei muistaisi tekemänsä hittibiisin nimeä.
Onhan Joel Hallikainen voinut levyttää Kuurankukkia nimisen laulun, vaikken minä sitä löytänytkään.
kylmätotuus
Anonyymi 24.8. klo 15:27 muistaa ko. jutut ihan hyvin ja "edellinen" tarkoitti häntä. - Nm. Luki-luki(ko?)
Jospa ei olekaan dementoitunut.
Katsopa vaikka tästä aika 0:22
Joel Hallikainen
-Koivusalon kaveri
-Kuurankukkien esittäjä
https://www.youtube.com/watch?v=cs-Hj4hV-sY
Nyt täytyy tunnustaa, etten hoksannut ollenkaan, mitä videosta olisi pitänyt huomata, vaikka katsoin sen useaan kertaan.
Auttaisitko minua ymmärtämään asian?
kylmätotuus
Auttaisiko ymmärrystäsi aika 0:27 samasta linkistä
Timo Koivusalo
-Hallikaisen kaveri
-"Kuurankukkien" tekijä
Jos ei auta vieläkään, niin paina pääsi
Väärä vuosilukuhan tuossa mainittiin. Hallikainen ja Koivusalo tapasivat ensimmäisen kerran v.1986 (ei v.1985) Neuvostoliitossa.
Kuurankukka lauluun tuo asia ei liity mitenkään.
Koivusalo sävelsi ja sanoitti laulun ja Hallikainen levytti sen v.1992.
kylmätotuus
Minua on rakastettu lapsena ja aikuisena. Olen saanut tuntea itseni arvostetuksi niin kotona, kuin työelämässäkin. Hyvät eväät elämälle, vaikken olekaan syntynyt "kultalusikka suussa".
Hyvä elämä, joka on antanut enemmän kaikkea, kun mitä olisin ansainnut. Töitä olen kovasti joutunut tekemään kaiken eteen, niin koulutuksen, perheen kuin työnikin. Olen myös uskaltanut elää, tehnyt rohkeitakin valintoja. Mitään ei tarvitse katua. Mitään en ole ollut vailla.
Elämäni on ollut mielenkiintoista ja vaihtelevaa! Onnellista ja turvallista ei koskaan! Rakkautta en tiedä kokeneeni!
Muuten elämä on ihanaa ja olen elämästäni aina nauttinut ja elänyt täysillä!
Hyvien käytöskaavojen avulla voi myös käyttäytyä loukkaavasti sivistyneellä tavalla. Voi ylenkatsoa, halveksua, hohota ja pitää toista osapuolta alempiarvoisena.
Toisen huomioiminen lähtee kanssaihmisten aidosta kunnioittamisesta. Jos sitä ei ole, niin käytöksen kirjat ovat, kuin raamattu pirulle. Niillä voi hyvinkin pönkittää suuria kuvitelmia omasta ylivertaisuudesta toisten kustannuksella.
Kunnioitatko näitä poliisien ampujia?
Tyhmä kysymys. Miks kunnioittaisin? Eivät hekään kunnioita lakia ja kanssaihmisiä. Käytöstavoissa on kyse kunnioittavasta vuorovaikutuksesta puolin ja toisin. Lain kunnioittaminen on eri asia. Toisia ihmisiä kunnioittamaton voi hyvinkin kunnioittaa lakia ja auktoriteetteja.
Profiilini, jo yli 10 vuoden takaa kertoo kasvatuksestani kaiken tarvittavan.
Isä määräili tykkejä missä eniten tapetaan.
Niin Talvi- kuin Jatko-sodassakin.
Raudun-ryhmä, Leipä-Suo, Summa.
18.Div. Enso, Jääski. Mainila, Lintula, Valkea-Saari.
Lopuksi Siiran-mäki, 3.Pr. Suokkaan-Virta, Noskuan-Selkä.
-
Äiti Alumiini-hitsaili rikki-ammuttujen lentokoneitten riekaleita kasaan Hallissa.
Joten kyllä he perheellisenäkin tiesivät milloin turpaan tulee.
Ymmärsin siis olla panematta heille hanttiin kun he minua kouluttivat.
-
Eläkkeeni on siksi erin-omainen.
Osittain elätin sillä vanhenpani hautoihinsa asti.
Harmittaa vain se, että luuseri-lapsemme himoitsevat siitä ilmaista elantoa itselleen.
Toivottavasti sentään eivät hautaa minua Kompostiinsa.
H.
Oman onneni olen hakenut itse ex pienen koulutuksen Suomessa. Elämää katsellen taakse tuskin tulee hymyä huuleen vaikka pitäisi, koska kaikki tavallaan on mennyt hyvin myös lapsilla ja varmaan lapsenlapsilla he eivät puhu suomea ei haittaa.
Voisiko minimivaatimus tälle kotikasvatukselle olla edes se, mikä on oikein ja väärin?
Noin niinkuin lainmukaisesti. Sehän tietenkin riippuu muuten kasvattajasta, mikä on hänen mukaansa väärin. Toisen mukaan varastaminen (toisen omaisuuteen puuttuminen) on ihan ok, tai humalassa örventeleminen on myös ihan ok. Eikä haittaa, jos sylkee lattialle, tai pieree ruokapöydässä. Tai jos vetää kaveria turpiin, tai nussii sen naista. So what?
Uskallus puuttui minultakin kun jo lapsena evättiin esim oppikouluun pyrkiminen , siihen loppui isommat lukuhalutkin kun tiesi ettei saa edes mahdollisuutta.....jonkinlainen arkuus jäi päälle myös koulukiusattuna olosta ja vasta parikymppisenä sain jonkinlaista varmuutta selviämisestä kun sain työpaikan missä sain näyttää mihin pystyn ja luotettiin......myöhemmin tieni vei muualle ja naimisiin ja sitten ukko romutti haaveeni, ero tuli ja yksinhuoltajana ei enää ollut mahdollisuutta toteuttaa …...