Näin kristittynä haluaisin kysyä pari kysymystä, jotka johtanevat syvempiinkin analyyseihin.
Miksi lestadiolaisuus on jakautunut niin moneen haaraan ja kuka on oikeassa?
Miten joku (lestadiolainen) uskoo OIKEASTI ettei Jeesuksen sovitustyöhön uskominen riitä pelastukseen, vaan tarvitaan kuuluminen lestadiolaisuusryhmittymään??? (teologinen perustelu, kiitos)
Miksi lestadiolaisuus on jakautunut niin moneen haaraan ja kuka on oikeassa?
Miten joku (lestadiolainen) uskoo OIKEASTI ettei Jeesuksen sovitustyöhön uskominen riitä pelastukseen, vaan tarvitaan kuuluminen lestadiolaisuusryhmittymään??? (teologinen perustelu, kiitos)
Vastaukset 19
Vanhimmat
synnistä ja siten ottaa Jeesusta elämäänsä.
Ja sen jälkeen OTA Jeesus elämääsi.
Tämä edustaa aikamoista OMAA vanhurskautta, Joka
taitaa olla yksi syy hajanaisuuteen.
joka ei halua luopua rakkaista synneistään. Kyllä
elävään Kristillisyyteen on aina kuulunut synnin pois paneminen ja halu elää ilman syntiä, eli taistelu synnin houkutuksia vastaan. Taidat edustaa niitä, jotka väittävät kaiken kilvoituksen olevan omaa vanhurskautta.
on Raamatussa sanat "Tehkää parannus ja Uskokaa evankeliumi" asetettu tähän järjestykseen? Mitä sitten tämä Jeesuksen lähetyskäsky ja sen sanajärjestys merkitsee " saarnatkaa Parannusta ja syntein anteeksi antamusta..."? Tarkasti ottaen Kirjan mukaan!
Parannus tässä tarkoittaa sitä sydämen ja mielen muutosta, joka synnin ja maailaman orjassa pitää tapahtuman ( joka myös on Jumalan Hengen armotyö ihmisessä!), ennen kuin elävä usko voi syttyä sydämellä. Parannussaarnaaja Johannes Kastajan virka tulee kulkea edellä , kuten Opetuslasten esimerkki osoittaa Raamatussa; eivätkö he tulleet ensin kastetuksi parannuksen kasteella Johannekselta ? Ja Johanneshan kastoi vain niitä, jotka tunnustivat syntinsä! Mutta hän myös osoitti heille Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnit. Eikä Jeesus heiltä muuta synnintunnustusta misään vaatinutkaan. Mutta kääntymistä (lasten kaltaisiksi ) hän heiltä odotti. Siksi opetuslasten täytyi vielä läpikäydä monta sydämen koettelemusta ja ajatusmaailman muutosta, ennen kuin Kristuksen sovintotyö heille kirkastui oikeassa valossa ja elävä usko ylösnousseeseen ja elävään Vapahtajaa saattoi heissä syttyä ja Pyhän Henki vuodatetuksi heidän sydämelleen.
Ei ollut Lutherin eikä Laestadiuksenkaan oppi sellainen, että Jumalan armo vuodatetaan muuttumattoman ja katumattoman sieluntilan päälle (..ilman parannusta, katumusta ja synnintuntoa ja -murhetta.., kuten LLL asian ilmaisee )! Siitähän juuri syntyy niitä ns. armonvarkaita, joista LLL myös puhuu.
Ihmisen tulee siis ensin tulla tuntemaan tuomitun ja kadotetun tilansa,että hän on synneillänsä vihoittanut Jumalan ja ansainnut vain kadotuksen, siis sisällinen sielun sairautensa ja Hengellisen lääkärin tarve osoitetuksi. Mutta ennen kaikkea, että hän on saattanut Jumalan Pojan kärsimään helvetin tuskat ja ristin kuoleman omien syntiensä tähden; lyhyesti sanottuna ihmisestä tulee ensin tulla armon kerjäläinen, jolta kaikki oma on loppunut, ennen kuin evankeliumin lohdutus Jumalan laupeudesta voidaan sydämelle vuodattaa ja elävä usko syntein anteeksiantamuksesta sydämellä syttyä. Sillä Jumalan armo on vain katuvaisen syntisen osa!
Se Raamatun esittämä armon- ja autuudenjärjestys, jonka itse Jumalan Poika ulsosaarnaa Matteuksen 5. luvussa, alkaa myös hengellisellä vaivaisuudella ja sydämen murheella syntisyyden tähden. Ja Pietari kirjoittaa, että se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, kääntää parannuksen autuudeksi, jota ei yksikään kadu!
Laestadius, puhuessaan heränneistä, sanoo myös, että moni on jo tässä tilassa alkanut parantamaan elämäänsä; juomari on lakannut juomasta, varas on lakannut varastamasta,..jne. Ja vaikka tämä elämän sivistäminen ei mitenkään tule ansioksi ihmiselle hänen pelastuksessaan, niin sanoo LLL kuitenkin, että " se, joka ei tahdo tätä (ulkonaistakaan) parannusta tehdä, sillä ei vielä ole totinen halu autuaaksi tulla"! Ja niinhän tuhlaajapoikakin alkoi vieraalla maalla ollessaan paimentamaan yhden kauppamiehen "sikoja".
Mutta todellinen, Jumalan mielen mukainen parannus, josta pyhä elämä seuraa, tapahtuu elävän uskon voimasta kuuliaisuuden kautta Jumalan sanalle ja sen neuvoille. Ja tämän parannuksen tekijänä kristitty vaeltaa uskossa elämänsä loppuun asti. Luther sanoo 1. teesissään, että kun Jumalan Poika sanoo, "tehkää parannus", hän tahtoo, että koko kristityn elämä olisi jatkuvasti parannuksen tekoa!
Edellä olevasta jo selvästi nähdään, että sellainen superevankelinen ajattelu ja ilmaisu uskosta ja sen syttymisestä ihmissydämessä, että "minä otan Jeesuksen elämääni" tai "alan ja tulen uskoon", jota kantaa paljon kuulee käytettävän varsinkin ns. vapaissa suunnissa, on epäraamatullinen ja väärä. Ihminen ei noin vain ota Jeesusta elämäänsä, sillä Jeesus itse sanoo, ettei kenkään voi minun luokseni tulla, ellei Isä vedä häntä. Ja apostolin sanat:"etkös tiedä, sinä turha ihminen, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen" puhuvat samaa kieltä. Ihminen siis vedetään , Raamatun sanojen mukaan, parannuksen askeleille ja Jumalan Pojan ansion osallisuuteen Jumalan Hengen ja johdatuksen voimallisen vaikutuksen kautta! Aivan kuten Lutherkin opettaa, että minä tunnustan, etten minä omasta voimastani voi Jeesukseen Kristukseen uskoa enkä Hänen luoksensa tulla, vaan Pyhä Henki on minua...!
Näin minäkin ole asian käsittänyt.
Jos astia on täynnä saastaa niin ensin se tätyy tyhjentää ennekuin siihen mitään voi kaataa.
Synnit luovutetaan Jeesukselle ja tässä vaihtokaupassa saadaan jotain parempaa tilalle.
Kysymys on identiteetin muutoksesta. Synnistä nautintonsa saava muuttuu sellaiseksi jonka ilo ja toimintamotiivi on Jumalan Tahdon noudattamisessa.
Tuskinpa. Kysymys on siitä, että Jumala antaa ihmiselle synnintunnon ja uskon, jolla vastaanottaa armosta anteeksianto Jumalalta. Nämä ovat
Jumalan tekoja. Tässä on parannus ja syntein anteeksiantamus.
Mitä mahdetaan tarkoittaa synnin pois panemisella? Eihän ihminen mitään syntejä voi pois panna, sillä nehän on jo kaikki pois pantu
ristillä.
Ihmisen tehtäväksi jää yksinkertaisesti ottaa vastaan Jumalan tarjoama armo. Tässä ei tarkoiteta mitään omatekoista armoa, jossa
voi tahallaan tehdä tekoja, joiden tietää olevan syntiä. Tässä ei tarkoiteta myöskään sellaista puolittaista armoa, jota pitää paikkailla omilla teoilla, kuten "synnin pois panemisella".
Jumalan edessä kaikki synnit ovat kadottavia. Uskova ei tosin tahtoisi tehdä syntiä, vaikka joka päivä joutuukin syntiin.
Vaikka toki jotkut lammashuone-vertauksella perustelevat (on vain yksi lammashuone).
Itse kuitenkin uskon, että lammashuone kattaa paljon laajemman porukan, kuin vain jonkun lestadiolaissuuntauksen.
Ja olen siis esikoislestadiolainen.
Meillä tuosta seurakuntaopista on eri käsityksiä. Onneksi ei kuitenkaan ole mikään "virallinen" oppi se, että vain meidän porukka olisi se oikea.
Saa nähdä, onko täälläkin joku es.les. eri mieltä kuin minä...
olen seurakuntaopin osalta eri mieltä kanssasi. Jos Lapin Vanhinten opetukset siitä voidaan pitää el-suunnan "virallisena" kantana, niin saan tukea käsitykselleni, jota olen kantanut lapsuudesta asti eli n. 70 vuotta!
Oppi yhdestä, elävästä kristuksen seurakunnasta ja sen rajoista kuten myös lammashuoneesta, sen seinistä ja jopa ovesta on kaikkina aikoina ollut kompastuskivi osalle lesta-kristityitäkin!
Ote Leastadiuksen Sorselessa pitämästä saarnasta;
...Jos olet Luterilainen, katolilainen taikka reformeerattu, taikka..., eli mikä lienetkin. Uskotko sinä, että se kuollut kirjaimen usko, jota sinun isäsi ovat tavanneet ennen ja sinä tavaat perästä, vapahtaa sinun sielusi kadotuksesta sentähden, että sinä luulet itselläsi olevan oikean kirjaimellisen tunnustuksen, ilman että sinulla on oikea henki ja elämä sydämen sisällisessä kätketyssä ihmisessä, joka ilmoittaa itsensä pakottavassa armossa uskon yhteyden kautta rakkaudessa.
Vai oletko sitä mieltä, että Jumalan Henki antaa kahlita ja sitoa itsensä kuolleen kirjaimen puomien ja lukkojen taakse. Kiitos ei, ystäväni! Kristillisyys ei anna itseään sidottavan kiinni siihen eli siihen uskontunnustukseen, joka kuitenkin on ihmistekoa, olkoonpa se kuinka puhdasoppinen tahansa. Vaan totinen kristillisyys on itse vapaa ja tekee vapaaksi, niinkuin henki, joka herättää totisen kristillisyyden, on vapaa. Se vapauttaa kirjaimen pakosta.
...Minä olen Pietisti, minä olen Kveekari, minä olen Hernhutilainen, minä olen uuslukijainen, minä olen vanhalukijainen. -Luuletkos Jumalan Hengen antavan sitoa itsensä kiinni kirjaimeen tai ulkonaiseen tunnustukseen? Luuletkos, että oikea kristitty antaa sitoa itsensä kiinni kuolleeseen kirjaimeen, niinkuin koira sidotaan kiinni muurintolppaan.
Tämän kun nämä "tiukkis" -lestadiolaisetkin ymmärtäisivät.
Elikkäs Lars sanoo, ettei millään "oikeaoppisella" -lahkolla pelastuta!!!
Vaan ainoastaan Kristuksen avulla.
Sydämen usko ja suun tunnustus.
Mitä hyötyä on voihkimisesta oman vanhurskauden töissäkään, jos ja kun omavanhurskaan Kristus ei ole noussut ylös haudastaan.
Uskokaamme Kristuksen pelastava sana syntien anteeksiantamuksesta, älkäämme piehtaroiko mekankolisina itsesäälissä ja itseruoskinnassa. Lihan kurittamisesta ei ole mitään hyötyä iankaikkista elämää ajatellen.
Room. 6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Room. 6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Room. 6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
Jeesus elää! Kiitos Jeesus!
Sydämen usko ja suun tunnustus.
Mitä hyötyä on voihkimisesta oman vanhurskauden töissäkään, jos ja kun omavanhurskaan Kristus ei ole noussut ylös haudastaan.
Uskokaamme Kristuksen pelastava sana syntien anteeksiantamuksesta, älkäämme piehtaroiko mekankolisina itsesäälissä ja itseruoskinnassa. Lihan kurittamisesta ei ole mitään hyötyä iankaikkista elämää ajatellen.
Room. 6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Room. 6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Room. 6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
Jeesus elää! Kiitos Jeesus!
Se on totta, että Lestadiolaisuus on Suomen hajaan-
nusherkin hengellinen liike.
Käsitykseni mukaan se johtuu siitä, että herätysliikkellä, eikä sen osilla ole koskaan ollut
yhtenäistä teologista linjaa julistajien keskuudessa.
Se varmaan taas johtuu siitä, että ei ole teologeja
liikkeen sisällä ja niitä ei hyväksytä, koska suuren
hajaannuksen jälkeen 1899 tuli tarve vetää opillinen
hajurako kirkkoon. Se tietenkin pakotti opillisen e-
ron etsimistä kirkon opista.
en itse jaksa uskoa että valtion kirkko olis enää nykyisin kovin lähellä jumalaa. esim:nais pappeus , homouden hyväksyntä yms raamatun vastaisuudet.
Älä sinä huolehdi kirkosta, vaan julista evankeliumia Kristuksesta, jos itse olet, kuten luulet, lähellä Jumalaa.
Kristus on kiinnostumut yhdestäkin syntisestä joka haluaa ja tarvitsee parannusta. Enemmän kuin sadasta sellaisesta omahyväisestä farisealaisesta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Olet aivan oikeassa kirkon tilasta se on surkea. Kaikki mitä luettelit ovat tosia. Eräskin naispappi ihmetteli kun pappi saa erota, mutta papiksi vihkimisen jälkeen ei voi asua avoliitossa, tämä on suurta hurskastelua kun kuitenkin rikotaan muitakin käskyjä.
Tämähän on suurta pilkkaa suoraan sanottuna sellaisen suusta jonka pitäisi koota kansaa Kristuksen luokse. Suorastaan hävytöntä nyt opetetaan huoruuteen elämistä voi aikoja. Sitten näitä puolustajia löytyy uskovaisten sisäpuolelta joilla on otsaa vähätellä heidän toimia.
Kirkko ei ole sama kuin yhden naispapin opetus tai mielipide. Samoin herätysliikekään ei ole yhtä kuin yhden saarnaajan mielipiteet.
Mistä olet saanut sen käsityksen, että kirkko hyväksyy homoseksuaalisuuden?
On eri asia se, että joku pappi tai piispa esittää
oman näkemyksensä. Se ei tee siitä kirkon oppia.
Sitä paitsi on ihmisiä, jotka eivät mahda itsessään tälle ominaisuudelle mitään. Se ei oikeuta meitä kristittyjä, tuomitsemaan ja jättämään rakkauden ja ihmisenä hyväksymisen ulkopuolelle.
On muuten tyypillistä, että kun puhutaan opista,
perilestadiolaiset kaivavat tällaisia asioita esille.
Samaan aikaan oman yhteisön vanhurskauttamisopis-
sa, seurakuntaopissa ja synti-käsityksessä mättää
pahasti, jotka ovat huomattavasti keskeisimpiä asiaoita.
Eiväthän ne voi tulla silloin tärkeiksi, jos niitä
ei ymmärretä ja jätetään niistä kertovat raamatun-
paikat lukematta ja saarnojen aiheiksi ottamatta.
elävää, jotta voisi pelastua. Ei riitä, että laitetaan laastaria märkivien haavojen päälle vaan pitää tulla totinen mielenmuutos. Ei se nimi ketään tee autuaaksi eikä joukko vaan siellä kuullaan Jumalan sanaa, jota luetaan raamatusta, Lutherin tai Lestadiuksen saarnoista,(jotka ovat myöskin Jumalan johdatuksesta näiden miesten kautta kirjoitettu), se on kuin kirkko kirkon sisällä eli kaikkein pyhin, koska Jumalan tahto on aina ollut säilyttää tämä kristillisyys puhtaana..tähän kristillisyyteen tullaan Jumalan johdatuksesta ja ne, jotka ovat syntyneet uskovaiseen perheeseen, kokevat myöskin omalla kohdallaan "etsikkoaikansa". Jumala toimii todellakin sanansa ja uskoviensa kautta jatkuvasti. Kuollut usko on sellaista, jolloin ihminen kuuluu kirkkoon ja hän voi toimiakin siellä,lukee ehkä raamattuakin, mutta kääntymystä ei ole tullut. Ei kukaan voi Jumalan työtä rajata mihinkään, voi olla varmasti niitäkin, jotka ovat käsittäneet uskon muuallakin, mutta uskon ylläpitämiseen tarvitaan kyllä seurakuntaa, jossa kuulee puhdasta Jumalan sanaa.