Minkälaisen arvostelun kohteeksi koet joutuneesi, kun olet alkanut isä-, tai äitipuoleksi jonkun lapsille?
Ulkopuoliset tietävät tottakai asiat aina paremmin, kuin asianomaiset itse, ja huolehtivat joskus turhankin pessimistiseen sävyyn muiden elämään liittyvistä asioista..
Näin ainakin täällä meilläpäin, pienellä paikkakunnalla.
Ryhdyin äitipuoleksi rakastamani miehen lapsille, ja saan jatkuvasti kuulla naljailuja aiheesta.. Enkä aina oikein jaksa vastailla huumorilla, ja ystävällisesti takaisin. (Naljailun tarkoitus lieneekin juuri tuo minun satuttamiseni.)
Ihmiset, joille esimerkiksi mieheni entinen elämä ei kuulu pätkääkään kertovat mielipiteitään asiasta, kyselevät hänen eronsa syitä ja niin edelleen.. Miksi?
Hieman täytyy myöntää, että homma haiskahtaa jonkinlaiselta painostukselta, kyselijöiden/kommentoijien sävy kun on yleensä jokseenkin tämä: "Kyllä teillä täytyy mennä huonosti, kun me porukassa asiasta ollaan puhuttu, ja päätetty, että näin teille vielä tulee käymään, ihmetelty on, eihän nyt kukaan halua toisen naisen lasten isää itselleen!" Viimeisen lauseen kuulin juuri tänään ihan sanasta sanaan.
Huokaus tosiaan.
Itse en kotioloista valita, en ole tyytymätön - vaan päinvastoin. En koe tarvetta todistella kenellekään mitään, enkä näin ollen juurikaan asioistani huutele ympäri kyliä. Olen hiljaa kotiasioista, sillä haluan pitää ne asiat itselläni. Lasten kanssa tullaan hyvin juttuun, ja miestä en vaihtaisi mihinkään!
Ärsyttääkö tämä sitten joitakin ihmisiä, siis jos jollakin VOI uusioperheessä mennä hyvinkin..?
Antakaa hyviä vinkkejä, miten piilov*ttuilemalla saa ihmiset pitämään suunsa soukemmalla, tai ainakin hieman harkitsemaan ennen asioiden julkilausumista.. Mie en jaksa hirveen montaa kertaa hymyillä enää! :)
Halauksia ja Rakkautta kaikille samassa tilanteessa eläville naisille ja miehille, joilla ei ole omia lapsia!
Toivottavasti teitä ymmärtäviä löytyy täältä.
Ulkopuoliset tietävät tottakai asiat aina paremmin, kuin asianomaiset itse, ja huolehtivat joskus turhankin pessimistiseen sävyyn muiden elämään liittyvistä asioista..
Näin ainakin täällä meilläpäin, pienellä paikkakunnalla.
Ryhdyin äitipuoleksi rakastamani miehen lapsille, ja saan jatkuvasti kuulla naljailuja aiheesta.. Enkä aina oikein jaksa vastailla huumorilla, ja ystävällisesti takaisin. (Naljailun tarkoitus lieneekin juuri tuo minun satuttamiseni.)
Ihmiset, joille esimerkiksi mieheni entinen elämä ei kuulu pätkääkään kertovat mielipiteitään asiasta, kyselevät hänen eronsa syitä ja niin edelleen.. Miksi?
Hieman täytyy myöntää, että homma haiskahtaa jonkinlaiselta painostukselta, kyselijöiden/kommentoijien sävy kun on yleensä jokseenkin tämä: "Kyllä teillä täytyy mennä huonosti, kun me porukassa asiasta ollaan puhuttu, ja päätetty, että näin teille vielä tulee käymään, ihmetelty on, eihän nyt kukaan halua toisen naisen lasten isää itselleen!" Viimeisen lauseen kuulin juuri tänään ihan sanasta sanaan.
Huokaus tosiaan.
Itse en kotioloista valita, en ole tyytymätön - vaan päinvastoin. En koe tarvetta todistella kenellekään mitään, enkä näin ollen juurikaan asioistani huutele ympäri kyliä. Olen hiljaa kotiasioista, sillä haluan pitää ne asiat itselläni. Lasten kanssa tullaan hyvin juttuun, ja miestä en vaihtaisi mihinkään!
Ärsyttääkö tämä sitten joitakin ihmisiä, siis jos jollakin VOI uusioperheessä mennä hyvinkin..?
Antakaa hyviä vinkkejä, miten piilov*ttuilemalla saa ihmiset pitämään suunsa soukemmalla, tai ainakin hieman harkitsemaan ennen asioiden julkilausumista.. Mie en jaksa hirveen montaa kertaa hymyillä enää! :)
Halauksia ja Rakkautta kaikille samassa tilanteessa eläville naisille ja miehille, joilla ei ole omia lapsia!
Toivottavasti teitä ymmärtäviä löytyy täältä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse asun etelä-karjalassa - tai muutin tänne takaisin (VIRHE!)..pienelle paikkakunnalle, jossa jokaisen uuden ihmisen elämä kiinnostaa tai jos ei ole uutta ihmistä niin ihmisten uudet elämänkuviot.
Ihmetellä täytyy mitä ihmisten päässä joskus liikkuu---päästävät suustansa juuri tuollaista mitä sinäkin olet kuullut. Ei mitään kontrollia, ei mitään......en löydä edes sanoja.
Täällä vahdattiin meidän muuttoa tyyliin: "no en tiedä onko ne vielä muuttaneet kun en mitään suurempaa ole nähnyt muutettavan" (naapurimme keskustelivat keskenään). Uskomattomia möläytyksiä, joita itse ei edes keksisi ja joita ei edes viitsi kirjoittaa.
Ole onnellinen uusperheessäsi, kyllä niitä mustamaalaajia piisaa. Meidänkin onnemme kestosta on tehty veikkauksia (kas kun ei olla pitkävedon listoilla mukana)..."ei tuo huuma kahta vuotta kauemmin kestä", on kestänyt ja paljon kauemmin.
Täälläkin niitä mustamaalaajia riittää, jos erehtyy sanomaan, että on mennyt ja nainut eronneen miehen, niin kyllä tietystä tuubista tulee vakiovastauksena lause:kohta olet itse entinen vaimo ! just just....
Sisukkaasti ja ylpeästi vaan kohti kevättä.
ja toisinpäin se on jo varmasti sula mahdottomuus eli että mies nai eronneen naisen...:)
Terve. Nosta leuhkasti leuka pysyyn ja hymyile.
Tuollaiset ihmiset ovat vain kateellisia kun teillä menee niin hyvin olen omassa elämässäni huomannut että niide joiden täytyy puuttua toisten elämään niin heillä ei ole omaa elämää. Tarkoitan tällä että he elävät niin tunne köyhää elämää ettei he saa Itseään onneliseksi kuin kauhistelemalla ja vovottelemalla tässä tapauksessa sinun elämääsi. Heitäppä takaisin että eiköse teidän mies ollut kaatokännissä viikonloppuna kun tossa kauhisteltiin mieheni kanssa että kunkahan sinä oikein pärjäät. Eiköhän sillä saa tukittua naapurin ämmien turpia vähäksi aikaa. Tai jotain saman tyyppistä minkä tiedät kaskettavan heitä. Sinulle kaikea hyvää ja ei sinun tarvitse heille mitään sanoa hymyile naura ja pudistele päätäsi heille sillä sinulla on ihana mies ja perhe.
Tämä oli hyvä neuvo.
Nauroin oikein antaumuksella, koska tuohon kyllä mekin pystytään - helpostikin.. ja vedätyksen aiheitahan riittää! :D
Kiitos kaikille muillekin vastanneille!