Avohoidon jälkeen?

Riippuu sinusta, mitä haluat. Jos et ilmaise mitään halua, niin sinulle määrätään mikä tahansa hoito mikä kyseisessä kallonkutistuspisteessä on kulloisellakin hetkellä "pinnalla." Aika usein se on lääkehoito.

Kun hakeuduit avohoitoon, mitä mietit silloin, varmaan sinulla oli joku ajatus siitä mikä voisi sinua auttaa? Ongelma oli, ja siihen ehkä oma tuntuma, mitä voisi saada? Ovatko he jo nyt onnistuneet hävittämään sinulta tämän alustavan itsetuntemuksen?

Entä mikä on tähän mennessä saamasi "avohoito"? Jotain keskusteluapua ainakin, oletan. Onko siitä ollut hyötyä? Toivoisitko samantyyppistä jatkossa? Onko keskustelija tuntunut ymmärtävän sinua henkilökohtaisesti? Jos keskusteluista on ollut apua tai ainakin, jos se toimintamuoto tuntuu omalta, niin voisin suositella harkitsemaan jonkinlaista terapiaa jatkossa.

Entä ne toiveesi? Onko mitään fiilistä tai mielikuvaa, mitä tahtoisit jatkossa tapahtuvan? Onko mitään kokemusta, että jokin tähän mennessä saatu apu olisi tuntunut hyödylliseltä - tai päinvastoin?

Aika peruspaketti tuo on. Älä jää odottamaan sitä, mitä he sinulle sanovat itsestäsi ja kertovat tarvitsevasi. Voi olla loppupeleissä, että se on ihan väärä suunta. Kukin kuntoutuu tavallaan. Vaihtoehtoja kuitenkin on, myös mielenterveysjärjestelmässä, minkä nyt siis olet kohdannut, ja noiden eri ammattityyppien taskuissa. Eivät vaan aina kaiva niitä sieltä, jos ei "kohde" ilmoita haluavansa.

Anonyymi
21.8.2019 10:50

Ei toiveita... Parempi henkinen olotila. Mikään ei kiinnosta...

Uskon, että sinulla on siellä alla paljonkin toiveita. Ajattelisin, että ensimmäinen tavoite olisi saada yhteys juuri näihin omiin toiveisiisi. Sitten voit aueta oikeanlainen hoitokin, kun tiedät itse mitä haluat.

Yksi hyvä tapa saada yhteys omiin toiveisiin on purkaa tilannetta ja siihen johtaneita tekijöitä keskustelussa. Jos saisit ympärillesi tämän ymmärtäviä ihmisiä, pääsisit varmasti eteenpäin ja löytäisit lisää omia voimia. - Huolestuttavalta kuulostaa tuo, että olet kuin jäisit ajelehtimaan.

Kerro hoitaville henkilöille, jos painonnousu huolestuttaa sinua. Se ainakin yksi asia, mitä et haluaisi? - Monet psyykenlääkkeet tuovat ylipainoa. Tämä pitäisi hoitohenkilökunnan ottaa huomioon, varsinkin jos kerrot ettet haluaisi painon enää lisääntyvän.

Kerran kuussa keskusteluja on aika vähän. Useimmat tarvitsevat enemmän kun on henkinen kriisi. Ja pitäisi olla sellainen psykologi tai muu, joka kuuntelee sinua tosissaan, on kiinnostunut siitä mitä kerrot eikä päätä asioita puolestasi.

Monesti yksi psyykenlääkkeiden haittavaikutus voi olla juuri välinpitämättömyys ja turtuminen. Se on yksilöllistä, mutta tuon kuvauksesi voisi tulkita siitäkin näkökulmasta. Ei hyvä. Sinuna kysyisin, onko heillä hyviä perusteita ylipäänsä määrätä sinulle mitään lääkkeitä, ja olisiko sille vaihtoehtoa esimerkiksi keskustelujen lisäämisen muodossa.

Vaikeimmatkin psyykkiset ongelmat, kuten psykoosit, on mahdollista hoitaa ilman lääkkeitä.

Tietoa lisää esim. täältä
https://madinfinland.org/

Anonyymi
21.8.2019 10:50

"lääkkeistä ole ollut mitään hyötyä sen takia he nosti lääkemäärää.. psykoosilääkkeitä joita käytetään esim skitsofeniaan"

Huolestuttavaa. Tuossa voi käydä niin, että lääkkeet lisäävät joitakin oireita. Psykoosilääkkeitähän käytetään moniin mielentiloihin, jotka eivät ole psykoottisiakaan, mutta ne ovat niin vahvoja ja aivojen toimintaa muuttavia aineita, että pitemmällä aikavälillä sotkevat hermoston välittäjäaineiden toimintaa ja edistävät siten psykoottisten oireiden syntyä (kuten myös maniaa, depressiota ym. ym.) . Tästä on tutkimustietoa.

Kun psykoosilääkkeitä joutuu pitkään käyttämään, voi tulla diagnoosiksi skitsofrenia ihan pelkästään siksi, että aivot reagoivat noihin aineisiin sillä tavalla.

Lue esim. täältä:
Kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?
https://madinfinland.org/9352-2/

https://madinfinland.org/9352-2/

ylläolevassa oli että psyykoosi on hoidettavissa ilman lääkitystä, ei pidä paikkaansa koska siinä vaikeassa tilanteessa tulee väkisinkin niin pahoja vaiheita että yksilö ei tiedä onko "kuussa vai maassa" ja se on erittäin tärkeää että saa rauhoitteen ja lääkitystä voi pidentää vaikka kuukauteen ja siitä sitten kun tulee seesteinen olotila psykoosista , voidaan astettain lopettaa lääkityksen.

Totta. Rauhoittava lääke onkin yleensä hyvä, ja unilääke. Tarkoitin tuossa lähinnä neuroleptejä, niistä ja SSRI-lääkkeistä on pahimmat haitat. Toki jotkut kertovat kokeneensa myös neuroleptit hyödyllisiksi, mutta niitä ilman olisi paras olla, koska fysiologiset haitat ovat niin isot. Ne mm. kutistavat aivoja, siis tuhoavat aivosoluja ihan konkreettisesti jo muutaman kuukauden käytössä. Ja SSRI-lääkkeet aiheuttavat muuta haittaa kuten akatisiariskin ja tunteiden turtumista, mikä on eri asia kuin bentsodiatsepiineillä aikaansaatava rauhoittuminen.

Joskus on mahdollista pärjätä kokonaan ilman lääkkeitä psykoosinkin läpi, mutta varovainen rauhoittava lääkitys voi helpottaa oloa ja edistää asioiden läpikäymistä mielessä hedelmällisellä tavalla.

Anonyymi
21.8.2019 12:07

lisään: En hehkuta bentsojakaan. Niihin tulee nopeasti vahva riippuvuus. Jos olo on ihan hirveä, niistä on hyvä väliaikainen apu. Ne eivät vääristä ajatustoimintaa, kuten neuroleptit (ja sehän on yksi niiden tarkoituskin, periaatteessa.) Psykososiaalinen tuki ratkaisee.

Anonyymi
21.8.2019 12:07

Aika karsealla tasolla on mielenterveyden hoito länsimaissa. Tarkoitus ei edes ole antaa menestystä ja elinvuosia vaan saada kiinni pienimmätkin harhaluulot yms. kaiken muun hyvinvoinnin kustannuksella. Tämä sitten tarkoittaa kaiken viestittelyn seuraamista, valvontaa yhteisössä yms. halusitpa tai et, jos sopivasti sinut määrittävät häiriintyneeksi. Kannattaa vaikka lukea Robert Whitakerin tekstejä ja artikkeleja psyykenlääkkeistälääkkeistä. jos niitä vielä tuputtavat. Saattavat lyhyellä aikavälillä auttaa, mutta pitkällä aikavälillä ennuste on paljon huonompi. Noin keskimäärin lähtee 15 vuotta elämästä vakavammin diagnosoiduilta. Jos potilastietoja yrität kysyä tai keskustelua yrität saada aikaan, niin pompotellaan vaan luukulta luukulle yms. Psykiatrit jäävät kiinni aikoja sitten kirjoitettuihin diagnooseihinsa, jotka olivat tai sitten eivät totta silloin joskus ja mitään käytännön apua ei ole normaalisti asiaan, mitä itse pitäisit ongelmanasi. Turvaudu vaikka mahdolliseen ns. naapurin viisaaseen mummoon, koska tälläisestä on noin keskimäärin enemmän apua kuin länsimaitten mielenterveydenhoidosta.

Avohoito on täyttä puppua. Kysyvät samat tyhmät kysymykset ja seuraavat sinua muuten ja päättävät diagnoosinsa keskenään. Mitään konkreettista apua ei ole pillerintuputusta lukuunottamatta (joka on yleensä enemmän haitta). Ehkä hyvä terapeutti voi jotain hyvää saada aikaan, mutta niitäkin on varmasti vähemmistö.

"Jos potilastietoja yrität kysyä tai keskustelua yrität saada aikaan, niin "

Onko sinulta evätty oikeus tarkastaa omat potilastiedot? Henkilötietolain mukaan näin voidaan tehdä, jos potilastietojen lukeminen aiheuttaisi vakavaa vaaraa itselle tai ulkopuolisille, mutta sekin saa olla vain väliaikainen toimenpide ja siihen pitäisi olla hyvät perusteet. Potilaalta saa pimittää vain sen osan potilastietoja, joihin kyseinen pykälä soveltuu, muut tekstit hänen kuuluu saada nähdä.

Jos sinulta on evätty lupa lukea potilastietojasi joltain osin, kannattaa koettaa ottaa selvää päätöksen perusteista. Potilasasiamiehen pitäisi osata auttaa alkuun. Voit myös ehkä saada jostain toisesta hoitopaikasta (julkiselta tai yksityiseltä) ulkopuolisen psykiatrin lausunnon, jossa todetaan, ettei tilasi ole kyseisen psykiatrin näkemyksen mukaan sellainen, että se oikeuttaisi eväämään potilastietoja.

Kyse on kansalaisen perusoikeuksista. Lisäksi: Mikään psykiatrinen hoitohan ei voi edes onnistua, jos lähtökohta on, että ihminen ei saa nähdä mitä hänestä on kirjoitettu. Näin luodaan tilanne, jossa viedään itsemääräämisoikeus, sekä sosiaalisesti tilanne, jossa valtaa käyttävät ihmiset puhuvat heikommassa asemassa olevasta hänen selkänsä takana. Tämä jos mikään on omiaan vahingoittamaan kenen tahansa psyykkistä tasapainoa ja hyvinvointia. - Jos näin on kohdallasi tehty, kannustan ryhtymään toimiin ettei tilanne jatku pitempään kuin on lain mukaan mahdollista.

Mielestäni laissa ei saisi olla tuollaista kohtaa. Ihmisellä pitäisi aina olla oikeus nähdä hänestä viranomaisrekistereihin tallennetut tiedot lukuunottamatta rikostutkintaa, ja silloinkin vain poikkeustapauksissa.

Psykiatriset potilastiedot pitäisi osata kirjoittaa siten, että ne voidaan aina avoimesti esittää potilaalle, ja niistä voidaan keskustella hänen kanssaan. Jos näin ei katsota voitavan tehdä, se on osoitus potilastekstin laatijan puutteellisesta ammattitaidosta.

Anonyymi
21.8.2019 12:07

Mitä teen kun en osaa kuin valehdella ja solvata?
Olen Kollimaattori!!!!