Miten pääsen Kelan tukemaan terapiaan

- Kolmen kuukauden hoitosuhde vaaditaan, mutta Kelasta on sanottu että käynneissä tämä tarkoittaa minimissä vain kahta käyntiä. Kunhan psykiatrilla on riittävästi tietoa B-lausunnon laatimiseen. Joskus siihen todella riittää kaksi, mutta yleensä tarvitaan vähän enemmän.

- Olet oikea henkilö kuntoutusterapiaan, vaikka käyt töissä. Työkykysi on vaarantunut. Huolehdi, että psykiatri kirjoittaa sillä tavalla että tulee selväksi, että työkykysi on vaarantunut ja sen ylläpito edellyttää välttämättä terapiaa. Selostit mielestäni tilanteen hyvin itsekin jo tuossa.

-Hanki psykiatri, jolla on kokemusta Kela-lausuntojen kirjoittamisesta. Siitä riippuu paljon. Jos lausuntoteksti on jotenkin väärin painottuva (esim. olet joko liian "sairas" tai liian "terve"), ja tulee hylkypäätös, voi hakea muutaman kuukauden kuluttua uudelleen ja kertoa, miten tilanne on muuttunut. Silloin voi hyvinkin onnistaa.

- Kuntoutuspäätökset jäävät Kelan rekistereihin, mutta Kela säilyttää niitä vain 6 vuotta. Psykiatrin vastaanotolla käymiset kirjataan Kantaan, jossa ne säilyvät 12 vuotta potilaan kuoleman jälkeen kuten muutkin terveydenhuollon potilastiedot.

- Jos hankit kuntoutuslausunnot yksityiseltä psykiatrilta, voit estää Omakannassa merkintöjä näkymästä lääkäriaseman ulkopuolelle. Jos käyt julkisella sektorilla, merkinnät tulevat näkymään aina koko oman asuinalueesi sairaanhoitopiirissä kaikille terveysasemille ym. missä asioit.

- Nykyään monet työhöntulotarkastuksia tekevät paikat vaativat kaikki lukuoikeudet Kantaan. Mutta jos kiellät jonkun yksityisen lääkäriaseman merkintöjen näkymisen (kun valitset siis psykiatrin yksityiseltä, ei julkiselta) niin työhöntulotarkastusta tekevä lääkäri tms. ei voi nähdä Kannasta, että olet siellä koskaan asioinutkaan. Julkisen sektorin merkintöjen näkymisetkin voi kieltää johonkin tiettyyn työhöntulotarkastuksia tekevään paikkaan, jollei paikka ole julkinen ja osa kyseistä sairaanhoitopiiriä, mutta tätä voi olla vaikeampi selittää, kun samalla joudut ruksimaan piiloon koko sairaanhoitopiirin. Voidaan esimerkiksi kysyä, miksi Kannassa ei näy asuinkuntasi julkisen terveydenhuollon merkintöjä ollenkaan.

-Yksittäisiä julkisen sektorin psykiatrikäyntejä ei siis voi Omakannassa estää näkymästä, vaan pitää kieltää samalla kaikki kyseisessä sairaanhoitopiirissä tehdyt merkinnät. Käytännössä Omakannan avulla voi siis pitää tietonsa salassa ainoastaan yksityisellä sektorilla, ja asioimalla jossain kokonaan eri sairaanhoitopiirissä kuin siellä missä merkinnät on tehty.

- Moni käy pitkäkestoisessa terapiassa samaan aikaan kun käy töissä. Riippuu tietenkin siitä millainen vointisi muuten on. Yleensähän olo paranee terapiassa. Joskus voi käydä toisaalta niinkin, että jos terapia tuo esiin vaikeita asioita, kuten menneisyyden traumoja tms. voi niiden herättämät tunteet olla jossain vaiheesa aika voimakkaita. Silloin saattaa pieni sairausloma olla tarpeen.

-Ole tarkkana, kun valitset terapeuttia. Käy muutama kerta, ennen kuin sovit jatkosta, ja vaihda vaikka kesken, jos myöhemmin tuntuu että olet tehnyt väärän valinnan. Henkilökemiat ovat terapian onnistumisessa vähintään yhtä tärkeitä kuin terapeutin koulutus ja suuntautuminen.

- Ota selvää eri terapiasuuntauksista ja mm. niihin sisältyvästä terapeutin koulutusterapiasta. Mieti mikä sopisi juuri sinulle, ja mitä edellytät yhteistyöltä.

..Kela saattaa vaatia joidenkin diagnoosien kohdalla lääkkeiden käyttöä. Taitaa olla masennusdiagnoosi, ja SSRI-lääkkeet. Ne kantsii siinä tapauksessa ostaa ja jättää käyttämättä.- Monet terapeutit ovat sitä mieltä, että psyykenlääkkeet haittavat terapiaa koska estävät tunteiden prosessointia.

Seuraavat katkelmat psykiatri Marja Vihervaaran haastattelusta:

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/psykiatri-marja-vihervaara-herkkyys-ei-ole-heikkous

"Vuosia myöhemmin Marja piti yksityisvastaanottoa. Hän ohjasi ihmisiä psykoterapiaan, mutta huomasi, että jos nämä samalla alkoivat syödä mielialalääkkeitä, terapiassa ei välttämättä enää ollutkaan juteltavaa."

"– Lääke korjasi ahdistusta, mutta samalla se turrutti tunteet. On kuitenkin oleellista, että terapiassa nousee esiin ahdistusta. Se on merkki sisäisistä ristiriidoista, joita pitäisi käsitellä."

"Kuinka usein terapiassa käydään? Paljonko itselle jää kustannuksia?"

Kela myöntää kaksi kertaa viikossa, 80 vuodelle. Sen voi jakaa miten haluaa. Monet kokevat tarpeelliseksi kolmekin kertaa viikossa, ja maksavat sen silloin itse.

Kela korvaa käynnistä n.57 euroa, loppu jää asiakkaalle. Jos on oikeutettu toimeentulotukeen (työssäkäyvähän ei yleensä ole) saa omavastuun korvatuksi perustoimeentulotuen menona. Kela maksaa toimeentulotukiasiakkaille myös matkakulut.

Monet terapeutit ovat valmiita neuvottelemaan taksoistaan silloin kun omavastuu näyttää jäävän suureksi asiakkaan tuloihin nähden. Myös, jos terapian tarve jatkuu Kelan tuen jälkeen, monet voivat neuvotella alennetuista taksoista. Riippuu tietysti heidän kokonaistilanteestaan, on tilakulut ym. ja terapiakoulutukset omine terapioineen (jotka koulutettavan on itse maksettava) ovat kalliita. Paljon kuitenkin tehdään asiakaskohtaisia sopimuksia.

Paras terapeutti ei ole aina kallein. Toisaalta virallinen taksa on joskus korkea juuri siksi, että voidaan neuvotella alennnuksista silloin, kun potilaalla on jossain vaiheessa maksuvaikeuksia.

"80 vuodelle. " siis vuodessa 80, tietenkin. Kahtena ekana vuonna 80 ja kolmantena 40.

Eli kannattaa hakeutua suoraan yksityiselle psykiatrille? Ja kieltää tietojen luovutus kannassa muualle? Silloin ei tulisi merkintää kuin ainoastaan Kelan rekisteriin 6vuodeksi?

Lääkkeiden syöminen ei ole pakko. Itse en saanut terapiaa nuorena, kun olisin oikeasti tarvinnut ja hyötynyt siitä ("älä valita, sinulla on kaikki erinomaisesti"). Myöhemmin sitä tyrkytettiin melkein pakolla. Elämä oli mennyt jo sen verran pieleen, että kieltäydyin. Sain eläkepaperit ilman psyykenlääkkeitä ja ilman terapiaa, tosin 10 vuotta siihen meni kaikkineen, sisältäen asunnottomuutta ym. Ja toki tukena oli muutama ruumiillinen sairaus, joiden johdosta olen työrajoitteinen.

Mielestäni terapiaa tarjotaan nykyään varsin surutta entiseen verrattuna. Tosin tuntemani ihmiset ovat saaneet myös hyvin lyhyitä jaksoja, ja samat tuntemani ihmiset ovat ihan yhtä ongelmallisia terapian jälkeenkin, kunhan ovat pienen "kuherruskuukautensa" viettäneet. Pisin tietämäni terapeuttinen jakso oli lienee 30 vuotta, ja silti ihminen oli työkyvytön ja hyvin hankala muutenkin.

Kannattaa muistaa, että terapia ei oikeasti ole kuin jonkin koneen uudelleen ohjelmointi. Se vaatii jotain myös ihmiseltä itseltään. Jokainen ihminen on erilainen kokonaisuus, ja mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Jos asenne on, että "menen ja minut parannetaan", on asenne väärä. Täytyy olla valmis pistämään itse itsensä myös 100 %:isesti likoon.

Sen lääkereseptin voi toki ottaa ja jättää lääkkeet syömättä, jos haluaa sen verran edetä petoksella. Keskusteluapua voi saada muualtakin kuin virallisen terapian piiristä, esim. diakoniatyön parista. Jos et ole valmis keskustelemaan muun kuin Kelan tukeman psykoterapeutin kanssa, niin miten luulet, että kommunikaatio tulee toimimaan psykoterapeutin kanssa? Ihminen hänkin on.

Ai niin. Jos elää minimeillä, niin itse kustannestavista maksuista voi saada sosiaalitoimelta (vai onko se nykyään Kelan toimeentulotukea sekin) tukea. Näin itselläni olisi ollut. Minun ei olisi tarvinnut maksaa sen enempää fysio- kuin psykoterapioitakaan. Jos sinulla on suuremma tulot tai varallisuutta, niin toki maksat enemmän.

Jos työkykysi on vaarassa, pyydä päästä työkykyselvityksiin. Tosin en tiedä, miten ainakaan työllinen ihminen sellaisiin pääsee, etenkin jos pitkiä sairaspoissaoloja ei ole. Työsuhde joka tapauksessa päättyy, jos ihminen sairastaa tietyn rajan yli.