OSA 3: OLETTE PERILLÄ
Aah... Mun pääni... Sattuu! Tuntuu et pää halkee ihan just... Missä mä olen?!?
Luulin jo avanneeni silmäni. Ihan outo tunne! Mut sit tajuan et jaaha, enhän mä nää mitää et ihan oikeesti pitäs saada silmät auki. Oon jossain hirveen kirkkaasti valaistussa paikassa... Pakkohan mun on jonain päivänä silmät aukasta!
Ääniä!! Täällä liikkuu joku! RAPS! KLONK! KLIK! Hui - aavemaista! Pakotan silmäni auki. Ensin oikee silmä - no niin, eihän se nyt nii kamalaa ollu! Ei mitää häikäsevää valoo! Sit kuuluu taas jotai. KLIK! HRRRRRRRRRR... Vasemmalta puolelta. Avaan sit vasemman silmän, ja sit oikeelta alkaa kuulua samanlaista hurinaa.
Häh? Sairaalassako minä oon? Outoo, äsken olin lentokoneessa? Taas yritän huutaa mut en onnistu. Saan aikaseksi pienen vinkasun joka muistuttaa lähinnä pientä koiranpentua. Siitä tulee mieleen meiän 5kk ikäinen kultsinpentu Ronnie...
Ovi narisee? Huomaan että todellaki nään oven, ja se todellakin aukeaa. Joku söpö ihmisen näkönen olento kurkkaa sisälle niin että näen vain pään, ja mut nähdessään hän hymyilee hauskasti, ja tulee sisään.
UIK! Mulla suu loksahtaa auki... Olisko sellanen ehkä 30-35v näkönen mies, tummat siistit melko lyhkäset hiukset - tai no jaa, sanosin ehkä et keskipitkät. Edestä hiukset valahtaneet silmille. Silmien värii en osaa määritellä, jotain vihreetä, sinistä, harmaata. Pitkä, hoikka, namu! Päällä valkoset ihonmyötäset vaatteet, arvaan heti et aha, hän on hoitsu... Hoitsu! UUH! Hoida mua! :D
Eka saan taas hakee et mitä ihmettä toi tarkottaa mut sit löytyy "yhteinen kieli". Mies kysyy miten voin, tiedänkö missä oon, kuka oon - onpa tosi outo kysymys! Ja tietenkää en osaa vastata et missä oon!
Mies kertoo että sain paniikkikohtauksen lennon aikana, ja että mut jouduttiin rauhottamaan piikillä. No ilmankos on pää ihan sekasin! Annan hänen tehdä jotain testejä tai mitä ny ikinä onkaan, vähän koputtelee mun päätä semmosella taskulampun näkösellä, painaa kylmän metallilevyn mun otsalle, poskelle, rinnalle, vatsalle. Sit mies pyytää mua nousemaan sängystä. Uskallankohan? Mitä jos en pysy pystyssä?? No, sit kaadutaan, aattelen ja nousen.
IIKS, lattia tuntuu kylmältä paljaita jalkapohjia vasten! Pysyn kuitenki pystyssä, ja kun tutkijani toteaa tämän, hän hymyilee ja ohjaa mut käytävään.
Oho, mitkä vaatteet mulla on päällä? Just meinaan kysyy kun mies jo vastaa - sairaalavaatteet! Ne vaatteet jotka mulla oli tullessa päällä, on viety pesulaan, ja saisin ne vasta kun palaan kotiin. Jotenki mulla on semmonen olo etten nyt jaksa aatella kotiin palaamisia, seikkaillaan ny ku tänne on kerran päästy!
Mies vie mut ihanan isoon vaatehuoneeseen. Saisin valita itelleni erilaisia asukokonaisuuksia, ihan niin monta ku haluaisin, ja muutaki varusteita. Aattelen et varaudutaan ny sit kaikkeen... Kaikista vaatteista löytyy mulle sopivia kokoja, oppaani lupaa, ja mistään en joudu maksaan mitää!
Nappaan sellaset urheiluvaatteet, mitä ny käytän salilla, lenkillä jne. Uikkarit ja pyyhe. Hammasharja, kosteusvoide ja muut... Ratsastusvaatteet viel erikseen - tuolla. Sit tietysti pitää olla jotku bilevaatteet, enhän minä tiä mitä tilanteita tulee eteen, ni pitää varautuu! Lopuksi pakkaan kaikki vaatteet ja muut tarvikkeet ihanaan sateenkaarimatkalaukkuun! Tosi söpöä! Ja miten näin pieneen ja kevyeen laukkuun mahtuuki kaikki...
Sit eteenpäin. Kävellään pitkää käytävää, olen sanaton! Kattelen ympärilleni, ihastelen valkosille seinille maalattuja sateenkaaria, pilviä, kukkia, sydämiä, tähtiä...
Tunnistan miehen joka toi mut sieltä kuopalta lentokoneeseen. Mies halaa mua, suutelee mun otsaa ja sit poskia. Kolmestaan lähdetään eteenpäin, mies ottaa mun matkalaukun, hoitsu ottaa mun kädestä kiinni. Olen hämmentyny, mut silti onnellinen. En vieläkää tiedä missä oon!
Miehet vievät mut aivan uskomattomaan suloseen sateenkaaren värein sisustettuun huoneeseen. Huoneessa on jo joku, vähän mua tummempi, ehkä hetkisen vanhempi poju, jolla ei ole päällä muuta kuin tosi sulonen kiltti, ja kaulassa hopeinen delfiinikoru. Hän ojentaa kätensä, ja me halataan kuin parhaat ystävykset, poitsu näykkää mun kaulaa hellästi ja virnistää.
Jätän tavarani huoneeseen, jonka ymmärrän olevan mun kotini jonku aikaa. Mennään neljästään isoon saliin josta tunnistan monia jotka muistan lentokoneesta. Sit muistan, mullahan on se semmonen yöpaidan olonen systeemi päällä, mut samassa onneks huomaan et niin on muutamalla muullaki. Kämppikseni viittaa pinkkiin nurkkaan, johon on kerääntyny muutamia "yöpaitalaisia", menen heidän luokseen ja he pyytävät mua istumaan keskelle. Kämppikseni on hävinnyt muiden kilttiin pukeutuneiden joukkoon.
Meille pidetään pieni infotilaisuus. Meille kerrotaan että tämä on pieni hemmotteluvuosi tai paremminki hemmottelumatka, että me tullaan hyvin erilaisista kodeista ja perheistä, meitä yhdistää se että me kaikki ollaan nuoria poikia ja tykätään vanhemmista miehistä.
OIH, taas näen sen saman söpön pojan joka selitti turvallisuusohjeita lentokoneessa. Hän sanoo muutaman sanan tosi suloisella äänellään - sanat jotka olisin muistanu muutenki, mut nyt kolahtivat niin täysillä suoraan mun sydämeeni: "Welcome to the Magical Mystery Tour, we hope you'll enjoy the Show!"
En tiedä kuulinko vai ajattelinko vaan itse sellasen lämpimän tunteen keskellä jonku sanovan: "YHA", "You Have Arrived."
< = THE END OF PART THREE: YOU HAVE ARRIVED = >
Aah... Mun pääni... Sattuu! Tuntuu et pää halkee ihan just... Missä mä olen?!?
Luulin jo avanneeni silmäni. Ihan outo tunne! Mut sit tajuan et jaaha, enhän mä nää mitää et ihan oikeesti pitäs saada silmät auki. Oon jossain hirveen kirkkaasti valaistussa paikassa... Pakkohan mun on jonain päivänä silmät aukasta!
Ääniä!! Täällä liikkuu joku! RAPS! KLONK! KLIK! Hui - aavemaista! Pakotan silmäni auki. Ensin oikee silmä - no niin, eihän se nyt nii kamalaa ollu! Ei mitää häikäsevää valoo! Sit kuuluu taas jotai. KLIK! HRRRRRRRRRR... Vasemmalta puolelta. Avaan sit vasemman silmän, ja sit oikeelta alkaa kuulua samanlaista hurinaa.
Häh? Sairaalassako minä oon? Outoo, äsken olin lentokoneessa? Taas yritän huutaa mut en onnistu. Saan aikaseksi pienen vinkasun joka muistuttaa lähinnä pientä koiranpentua. Siitä tulee mieleen meiän 5kk ikäinen kultsinpentu Ronnie...
Ovi narisee? Huomaan että todellaki nään oven, ja se todellakin aukeaa. Joku söpö ihmisen näkönen olento kurkkaa sisälle niin että näen vain pään, ja mut nähdessään hän hymyilee hauskasti, ja tulee sisään.
UIK! Mulla suu loksahtaa auki... Olisko sellanen ehkä 30-35v näkönen mies, tummat siistit melko lyhkäset hiukset - tai no jaa, sanosin ehkä et keskipitkät. Edestä hiukset valahtaneet silmille. Silmien värii en osaa määritellä, jotain vihreetä, sinistä, harmaata. Pitkä, hoikka, namu! Päällä valkoset ihonmyötäset vaatteet, arvaan heti et aha, hän on hoitsu... Hoitsu! UUH! Hoida mua! :D
Eka saan taas hakee et mitä ihmettä toi tarkottaa mut sit löytyy "yhteinen kieli". Mies kysyy miten voin, tiedänkö missä oon, kuka oon - onpa tosi outo kysymys! Ja tietenkää en osaa vastata et missä oon!
Mies kertoo että sain paniikkikohtauksen lennon aikana, ja että mut jouduttiin rauhottamaan piikillä. No ilmankos on pää ihan sekasin! Annan hänen tehdä jotain testejä tai mitä ny ikinä onkaan, vähän koputtelee mun päätä semmosella taskulampun näkösellä, painaa kylmän metallilevyn mun otsalle, poskelle, rinnalle, vatsalle. Sit mies pyytää mua nousemaan sängystä. Uskallankohan? Mitä jos en pysy pystyssä?? No, sit kaadutaan, aattelen ja nousen.
IIKS, lattia tuntuu kylmältä paljaita jalkapohjia vasten! Pysyn kuitenki pystyssä, ja kun tutkijani toteaa tämän, hän hymyilee ja ohjaa mut käytävään.
Oho, mitkä vaatteet mulla on päällä? Just meinaan kysyy kun mies jo vastaa - sairaalavaatteet! Ne vaatteet jotka mulla oli tullessa päällä, on viety pesulaan, ja saisin ne vasta kun palaan kotiin. Jotenki mulla on semmonen olo etten nyt jaksa aatella kotiin palaamisia, seikkaillaan ny ku tänne on kerran päästy!
Mies vie mut ihanan isoon vaatehuoneeseen. Saisin valita itelleni erilaisia asukokonaisuuksia, ihan niin monta ku haluaisin, ja muutaki varusteita. Aattelen et varaudutaan ny sit kaikkeen... Kaikista vaatteista löytyy mulle sopivia kokoja, oppaani lupaa, ja mistään en joudu maksaan mitää!
Nappaan sellaset urheiluvaatteet, mitä ny käytän salilla, lenkillä jne. Uikkarit ja pyyhe. Hammasharja, kosteusvoide ja muut... Ratsastusvaatteet viel erikseen - tuolla. Sit tietysti pitää olla jotku bilevaatteet, enhän minä tiä mitä tilanteita tulee eteen, ni pitää varautuu! Lopuksi pakkaan kaikki vaatteet ja muut tarvikkeet ihanaan sateenkaarimatkalaukkuun! Tosi söpöä! Ja miten näin pieneen ja kevyeen laukkuun mahtuuki kaikki...
Sit eteenpäin. Kävellään pitkää käytävää, olen sanaton! Kattelen ympärilleni, ihastelen valkosille seinille maalattuja sateenkaaria, pilviä, kukkia, sydämiä, tähtiä...
Tunnistan miehen joka toi mut sieltä kuopalta lentokoneeseen. Mies halaa mua, suutelee mun otsaa ja sit poskia. Kolmestaan lähdetään eteenpäin, mies ottaa mun matkalaukun, hoitsu ottaa mun kädestä kiinni. Olen hämmentyny, mut silti onnellinen. En vieläkää tiedä missä oon!
Miehet vievät mut aivan uskomattomaan suloseen sateenkaaren värein sisustettuun huoneeseen. Huoneessa on jo joku, vähän mua tummempi, ehkä hetkisen vanhempi poju, jolla ei ole päällä muuta kuin tosi sulonen kiltti, ja kaulassa hopeinen delfiinikoru. Hän ojentaa kätensä, ja me halataan kuin parhaat ystävykset, poitsu näykkää mun kaulaa hellästi ja virnistää.
Jätän tavarani huoneeseen, jonka ymmärrän olevan mun kotini jonku aikaa. Mennään neljästään isoon saliin josta tunnistan monia jotka muistan lentokoneesta. Sit muistan, mullahan on se semmonen yöpaidan olonen systeemi päällä, mut samassa onneks huomaan et niin on muutamalla muullaki. Kämppikseni viittaa pinkkiin nurkkaan, johon on kerääntyny muutamia "yöpaitalaisia", menen heidän luokseen ja he pyytävät mua istumaan keskelle. Kämppikseni on hävinnyt muiden kilttiin pukeutuneiden joukkoon.
Meille pidetään pieni infotilaisuus. Meille kerrotaan että tämä on pieni hemmotteluvuosi tai paremminki hemmottelumatka, että me tullaan hyvin erilaisista kodeista ja perheistä, meitä yhdistää se että me kaikki ollaan nuoria poikia ja tykätään vanhemmista miehistä.
OIH, taas näen sen saman söpön pojan joka selitti turvallisuusohjeita lentokoneessa. Hän sanoo muutaman sanan tosi suloisella äänellään - sanat jotka olisin muistanu muutenki, mut nyt kolahtivat niin täysillä suoraan mun sydämeeni: "Welcome to the Magical Mystery Tour, we hope you'll enjoy the Show!"
En tiedä kuulinko vai ajattelinko vaan itse sellasen lämpimän tunteen keskellä jonku sanovan: "YHA", "You Have Arrived."
< = THE END OF PART THREE: YOU HAVE ARRIVED = >
Vastaukset 3
Vanhimmat
aaaaahhhhh....vihdoin ja viimein.....osa3!!nyt äkkiiiiiiiiiiiiii sit nelosta kehii niinku ois jo!!!hopihopi!!!!!hypin seinii ku ootan mitä tapahtuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!!!!!jeah!!!!!
Jokohan olisin kiusannut teitä tarpeeksi - olisikohan jo 5.osan vuoro?
Olen jo saanu hahmoteltua seuraavan osan, pitää vaan kirjottaa puhtaaks. Valitettavasti en joka päivä ehdi kirjottamaan, vauhdilla 1osa/vuorokausi, mulla on nyt vähän muita kiireitä... Mutta en kiusaa enkä kiduta teitä, 24tunnin sisällä tulee jatkoa tarinalle
The Magical Mystery Tour!
Stick around!!!
Ohops, sorry - toki tarkotin että seuraavaksi 4.osa! Tietysti osaan laskea, 1,2,3,4,5... Ei vaan joskus sormet ja aivot pelaa yhteen! :D
Jatkakaa! :p) *hih*
G.H.