Armo auttaa Jumalan lasta elämään rakkauden lain ja Jumalan tahdon mukaista elämää.
Ensi sunnuntain kirkkovuoden teema kertoo rakkauden laista ja Jumalan tahdon noudattamisesta. Kristillisyytemme piirissä on tapana sanoa Raamattuun pohjautuen, että uskovat eivät ole lain vaan armon alla. Tällä tarkoitetaan sitä, että Jumala on avannut lapsilleen tien vapauteen, jossa Pyhä Henki ohjaa ja neuvoo.
Laintulkintaa fariseusten tyyliin
Vuorisaarnassa Jeesus opettaa seuraajiaan: ”Ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 5:20). Millaista oli näiden kahden ihmisryhmän lain noudattaminen, ja keitä he olivat? Lainopettajat olivat nimensä mukaisesti Mooseksen lain asiantuntijoita ja selittäjiä, jotka olivat itse kehittäneet lain selityksiksi perinnäissääntöjen järjestelmän.
Fariseukset puolestaan olivat maallikkoliike, joka oli syntynyt toisella vuosisadalla ennen Jeesuksen syntymää. He noudattivat Mooseksen lakia ja isien perinnäissääntöjä tarkkaan. Lainopettajia ja fariseuksia pidettiin aikansa hengellisenä eliittinä. Jeesus toteaa heidän opetuksistaan: ”Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista” (Matt. 23:3). Hän kiinnitti huomiota sanojen ja tekojen väliseen ristiriitaan. Jos puhuu yhtä ja tekee toista, ei voi olla uskottava, sen ymmärtävät lapsetkin.
Jeesuksen kritiikki kohdistui myös isien perinnäissäädöksiin sekä lainopettajien ja fariseusten ulkokultaisuuteen: ”He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettavaksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken – – he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin.” (Matt. 23:4–5.)
Jumalan tahdon toteuttamisessa kiinnitetään helposti huomiota ulkoiseen. Jeesus osoittaa opetuksellaan, että kaikki lähtee kuitenkin sisimmästä. Tästä kertoo vahvaa kieltään hänen vertauksensa fariseuksesta ja publikaanista (Luuk. 18:9–14).
Lain kirjain ja henki
Jumala on ilmoittanut lakinsa ja tahtonsa jo vanhassa testamentissa (2. Moos. 20). Kun kymmentä käskyä käsitellään rippikoulussa, kysyn joskus nuorilta, minkä käskyjen kohdalle voimme laittaa hyvin suoritettu -merkin. Jumalan pitäminen elämän tärkeimpänä asiana, lepopäivän pyhittäminen ja elämän kunnioittaminen, nehän ovat jokaiselle itsestään selviä asioita. Vai ovatko?
Vuorisaarnassa Jeesus osoittaa, mikä on lain kirjaimen ja hengen välinen ero. Mooseksen lain mukaan henkirikokseen syyllistynyt ansaitsi oikeuden tuomion (2. Moos. 20:13). Jeesus vei lain hengen vielä pidemmälle: ”Minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion” (Matt. 5:22).
Jeesus vahvistaa tulkintansa vielä opetuksellaan aviorikoksesta, johon riitti pelkkä katse (Matt. 5:27–28). Tämä osoittaa, että Jumalan laki ottaa kiinni jo ihmisen ajatuksista ja asenteista. Jokainen ihminen joutuu tunnustamaan keskeneräisyytensä ja syntisyytensä Jumalan lain edessä. Siksi Paavali kirjoittaa: ”Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20).
Evankeliumin voimalla
Jeesus tuli täyttämään Jumalan lain ja käskyjen vaatimuksen (Matt. 5:17). Vaikka kenestäkään ihmisestä ei ole lain täyttäjäksi, Jumalan tahdon noudattaminen kuuluu kristityn elämään. Sen saa aikaan armo, kuten kirjeessä Tiitukselle todetaan: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa” (Tiit. 2:11–12).
Rakkauden laki vaikuttaa uskovaisen elämässä, esimerkiksi ihmissuhteissa. Jumalan lapset haluavat elää sovinnossa kaikkien kanssa. Jeesuksen esimerkin mukaan uhrilahjan vienti alttarille sai odottaa veljien välirikon korjaamisen edessä (Matt. 5:24).
Turhaan Jeesus ei korosta anteeksiantamuksen merkitystä: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi” (Matt. 6:14). Jumalan seurakunnassa eletään evankeliumin voimasta.
Timo Liikanen
Ensi sunnuntain kirkkovuoden teema kertoo rakkauden laista ja Jumalan tahdon noudattamisesta. Kristillisyytemme piirissä on tapana sanoa Raamattuun pohjautuen, että uskovat eivät ole lain vaan armon alla. Tällä tarkoitetaan sitä, että Jumala on avannut lapsilleen tien vapauteen, jossa Pyhä Henki ohjaa ja neuvoo.
Laintulkintaa fariseusten tyyliin
Vuorisaarnassa Jeesus opettaa seuraajiaan: ”Ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 5:20). Millaista oli näiden kahden ihmisryhmän lain noudattaminen, ja keitä he olivat? Lainopettajat olivat nimensä mukaisesti Mooseksen lain asiantuntijoita ja selittäjiä, jotka olivat itse kehittäneet lain selityksiksi perinnäissääntöjen järjestelmän.
Fariseukset puolestaan olivat maallikkoliike, joka oli syntynyt toisella vuosisadalla ennen Jeesuksen syntymää. He noudattivat Mooseksen lakia ja isien perinnäissääntöjä tarkkaan. Lainopettajia ja fariseuksia pidettiin aikansa hengellisenä eliittinä. Jeesus toteaa heidän opetuksistaan: ”Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista” (Matt. 23:3). Hän kiinnitti huomiota sanojen ja tekojen väliseen ristiriitaan. Jos puhuu yhtä ja tekee toista, ei voi olla uskottava, sen ymmärtävät lapsetkin.
Jeesuksen kritiikki kohdistui myös isien perinnäissäädöksiin sekä lainopettajien ja fariseusten ulkokultaisuuteen: ”He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettavaksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken – – he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin.” (Matt. 23:4–5.)
Jumalan tahdon toteuttamisessa kiinnitetään helposti huomiota ulkoiseen. Jeesus osoittaa opetuksellaan, että kaikki lähtee kuitenkin sisimmästä. Tästä kertoo vahvaa kieltään hänen vertauksensa fariseuksesta ja publikaanista (Luuk. 18:9–14).
Lain kirjain ja henki
Jumala on ilmoittanut lakinsa ja tahtonsa jo vanhassa testamentissa (2. Moos. 20). Kun kymmentä käskyä käsitellään rippikoulussa, kysyn joskus nuorilta, minkä käskyjen kohdalle voimme laittaa hyvin suoritettu -merkin. Jumalan pitäminen elämän tärkeimpänä asiana, lepopäivän pyhittäminen ja elämän kunnioittaminen, nehän ovat jokaiselle itsestään selviä asioita. Vai ovatko?
Vuorisaarnassa Jeesus osoittaa, mikä on lain kirjaimen ja hengen välinen ero. Mooseksen lain mukaan henkirikokseen syyllistynyt ansaitsi oikeuden tuomion (2. Moos. 20:13). Jeesus vei lain hengen vielä pidemmälle: ”Minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion” (Matt. 5:22).
Jeesus vahvistaa tulkintansa vielä opetuksellaan aviorikoksesta, johon riitti pelkkä katse (Matt. 5:27–28). Tämä osoittaa, että Jumalan laki ottaa kiinni jo ihmisen ajatuksista ja asenteista. Jokainen ihminen joutuu tunnustamaan keskeneräisyytensä ja syntisyytensä Jumalan lain edessä. Siksi Paavali kirjoittaa: ”Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20).
Evankeliumin voimalla
Jeesus tuli täyttämään Jumalan lain ja käskyjen vaatimuksen (Matt. 5:17). Vaikka kenestäkään ihmisestä ei ole lain täyttäjäksi, Jumalan tahdon noudattaminen kuuluu kristityn elämään. Sen saa aikaan armo, kuten kirjeessä Tiitukselle todetaan: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa” (Tiit. 2:11–12).
Rakkauden laki vaikuttaa uskovaisen elämässä, esimerkiksi ihmissuhteissa. Jumalan lapset haluavat elää sovinnossa kaikkien kanssa. Jeesuksen esimerkin mukaan uhrilahjan vienti alttarille sai odottaa veljien välirikon korjaamisen edessä (Matt. 5:24).
Turhaan Jeesus ei korosta anteeksiantamuksen merkitystä: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi” (Matt. 6:14). Jumalan seurakunnassa eletään evankeliumin voimasta.
Timo Liikanen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.