Olen tätä kirjoittaessani 40 vuotta vanha mies.
Minulle tulee silloin tällöin kummallinen kohtaus. Silmieni eteen tuntuu nousevan usvamainen kuva siitä, että seison jonkin aidan vieressä ja mietin, uskallanko kävellä aidan ohi ja katsoa, mitä aidan takaa löytyy. Aita siis näkyy silmieni edessä, mutta sen läpi kuultaa todellisuudessa oikeasti näkyvä maisema. En osaa arvioida, kuinka kauan näkymä on silmieni edessä, mutta mutu-pohjalta veikkaisin 10-30 sekuntia. Kohtauksen aikana hengitys salpautuu ja taianomaisesti vain tuijotan sitä aitaa, en esim. pysty kävelemään pois tai katsomaan kelloa. Kohtauksia tulee harvakseltaan, ehkä 3-5 kertaa vuodessa. Ainakin tähän asti se on tullut aina istuessani - ei koskaan makuulla, seisoessa eikä liikkeessä. Muutaman kerran joku vieressä oleva on juuri kohtauksen aikana puhunut minulle ja on ihmetellyt, mitä minä nyt jäädyin. Kuulen kohtauksen aikana puheen, mutta useinkaan en silloin ymmärrä sanojen sisältöä. En pysty ikinä kohtauksen aikana puhumaan itse.
Kohtauksen aikana minulla on aina vahva tunne, että se aita liittyy jotenkin lapsuuteeni. Olen sen aidan jossain nähnyt, se liittyy jotenkin minuun. Välillä tulee sellainenkin tunne, että "nyt sen taidan keksiä!" - ja sitten kohtaus päättyy ja unohdan välittömästi, mikä asia minulle oli tulossa mieleeni.
Kohtaukset eivät sinänsä ole pelottavia. Ennemminkin niissä on jotain nostalgista sävyä, vaikken - kuten juuri sanoin - saa asiasta kunnolla otetta. Sen sijaan minua pelottaa kohtausten taustalla olevat tekijät. Mistä tässä on kyse? Voivatko kohtaukset joskus venyä niin pitkäksi, että hengityksen salpaannuttua menetän tajuntani? Voivatko tällaiset kohtaukset joskus tulevaisuudessa iskeä muulloinkin kuin istuessa, esim. autoillessa tai tikapuita kiivetessä?
Olen joskus käynyt lääkärissä aiheen tiimoilta, mutta hän silloin veikkaili ongelman liittyvän stressiin tms. ja totesi, että mennään seurantalinjalla. En kuitenkaan ole mielestäni mitenkään erikoisen stressaantunut enkä varsinkaan kroonisesti, kun näitä kohtauksia on minulle tullut kuitenkin jo ainakin 15 vuoden ajan. Olen myös muuten ns. terveen kirjoissa eli minulla ei ole koskaan epäilty eikä diagnosoitu esim. masennusta tai muitakaan psyykkisiä sairauksia. Fyysistä reistailua on ehtinyt matkan varrella olla, mutta en oikein usko, että esim. verenpaine saisi tällaiset kuviot nousemaan. Alkoholia käytän todella niukasti ja ehkä 1-2 poikkeusta lukuunottamatta olen ollut selvin päin, kun näitä harhoja olen kokenut.
Olen toisinaan googletellut, että mikä tauti tämä voisi olla, mutta en ole keksinyt sopivia hakusanoja. Joko on löytynyt tietoa sairauksista, joiden oireet noin muuten eivät ole passanneet minulle tai sitten on päätynyt erinäisille höyrypäitten ufosivuille.
Että onko täällä ketään, kenellä olisi jotain ajatusta, mikä tämä tällainen voi olla?
Minulle tulee silloin tällöin kummallinen kohtaus. Silmieni eteen tuntuu nousevan usvamainen kuva siitä, että seison jonkin aidan vieressä ja mietin, uskallanko kävellä aidan ohi ja katsoa, mitä aidan takaa löytyy. Aita siis näkyy silmieni edessä, mutta sen läpi kuultaa todellisuudessa oikeasti näkyvä maisema. En osaa arvioida, kuinka kauan näkymä on silmieni edessä, mutta mutu-pohjalta veikkaisin 10-30 sekuntia. Kohtauksen aikana hengitys salpautuu ja taianomaisesti vain tuijotan sitä aitaa, en esim. pysty kävelemään pois tai katsomaan kelloa. Kohtauksia tulee harvakseltaan, ehkä 3-5 kertaa vuodessa. Ainakin tähän asti se on tullut aina istuessani - ei koskaan makuulla, seisoessa eikä liikkeessä. Muutaman kerran joku vieressä oleva on juuri kohtauksen aikana puhunut minulle ja on ihmetellyt, mitä minä nyt jäädyin. Kuulen kohtauksen aikana puheen, mutta useinkaan en silloin ymmärrä sanojen sisältöä. En pysty ikinä kohtauksen aikana puhumaan itse.
Kohtauksen aikana minulla on aina vahva tunne, että se aita liittyy jotenkin lapsuuteeni. Olen sen aidan jossain nähnyt, se liittyy jotenkin minuun. Välillä tulee sellainenkin tunne, että "nyt sen taidan keksiä!" - ja sitten kohtaus päättyy ja unohdan välittömästi, mikä asia minulle oli tulossa mieleeni.
Kohtaukset eivät sinänsä ole pelottavia. Ennemminkin niissä on jotain nostalgista sävyä, vaikken - kuten juuri sanoin - saa asiasta kunnolla otetta. Sen sijaan minua pelottaa kohtausten taustalla olevat tekijät. Mistä tässä on kyse? Voivatko kohtaukset joskus venyä niin pitkäksi, että hengityksen salpaannuttua menetän tajuntani? Voivatko tällaiset kohtaukset joskus tulevaisuudessa iskeä muulloinkin kuin istuessa, esim. autoillessa tai tikapuita kiivetessä?
Olen joskus käynyt lääkärissä aiheen tiimoilta, mutta hän silloin veikkaili ongelman liittyvän stressiin tms. ja totesi, että mennään seurantalinjalla. En kuitenkaan ole mielestäni mitenkään erikoisen stressaantunut enkä varsinkaan kroonisesti, kun näitä kohtauksia on minulle tullut kuitenkin jo ainakin 15 vuoden ajan. Olen myös muuten ns. terveen kirjoissa eli minulla ei ole koskaan epäilty eikä diagnosoitu esim. masennusta tai muitakaan psyykkisiä sairauksia. Fyysistä reistailua on ehtinyt matkan varrella olla, mutta en oikein usko, että esim. verenpaine saisi tällaiset kuviot nousemaan. Alkoholia käytän todella niukasti ja ehkä 1-2 poikkeusta lukuunottamatta olen ollut selvin päin, kun näitä harhoja olen kokenut.
Olen toisinaan googletellut, että mikä tauti tämä voisi olla, mutta en ole keksinyt sopivia hakusanoja. Joko on löytynyt tietoa sairauksista, joiden oireet noin muuten eivät ole passanneet minulle tai sitten on päätynyt erinäisille höyrypäitten ufosivuille.
Että onko täällä ketään, kenellä olisi jotain ajatusta, mikä tämä tällainen voi olla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joku neurologinen juttu ?
Lewyn kappale taudissa henkilö voi mennä "pois todellisuudesta" pitkäksikin aikaa,
"näkee" ja luulee olevansa ihan muissa maisemissa, "näkee" ihmisiäkin joita ei ole paikalla.
Lewyn kappale taudissa jossakin kohtaa niskassa on jotain "kappaleita",
jotka aiheuttavat ne "harhat".
Taudin "keksi" lääkäri nimeltä Levy, joka löysi ne "kappaleet",
siitä taudin erikoinen nimi.
Lewyn kappale tauti voi olla piilevänä vuosia,
mutta se ei ole "40 vuotta vanhan" eli sinun ikäisesi nuoren miehen tauti.
Se on geriatrinen sairaus, vanhuusiän sairaus, että ole huoletta.
Kaikkea erikoista on eikä kaikelle löydy lääketieteestä vastausta tänäkään päivänä.
Tsemppiä sulle ! Älä ole huolissasi !
Veikkaan dissosiaatiota. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00360
Itselläni todettu, ja kokemasi kuulostaa tutulle.
Tuo Terveyskirjaston teksti kyllä kuvasi aika hyvin tilannettani, ehkä tosiaan on tuosta kyse. Täytyy vähän selvittää tätä tarkemmin, kiitos!
-ap.
Epilepsiakin on mahdollinen, ja jopa ihan todennäköinen vaihtoehto, koska oireet toistuvat samanlaisina. Mielestäni epilepsian todennäköisyys pitäisi sulkea pois. Äidilläni oireena oli aluksi pelkästään, että kun hän esim. meni vaatekaapille, hän ei enää ollenkaan tiennyt, mitä selän takana on. Eli siellä olisi voinut olla vaikka jyrkänne. Muuten hän oli ihan asiallinen. Tutkimuksissa löytyi epilepsia.
En usko, että yksi yksittäinen psyykkiseksi tulkittava oire riittäisi terveellä ihmisellä osoittamaan vaikkapa traumaa. Yleensä psyykkisesti oireilevilla ihmisillä on useita diagnooseja ja monia elämää haittaavia oireita.
Ei ole varmaan epilepsiasta kyse. Joku vuosi sitten minulla oli eräs epileptiseltä vaikuttava kohtaus ja minulle silloin tehtiin EEG-kuvaus ym. tutkimuksia, mutta mitään ei löytynyt.
-ap