hieman alkoi valoa kajastaa elämässämme vuosia kestaneiden vaikeuksien ja ongelmien jälkeen....kunnes pari viikkoa sitten heräsimme aamuyöllä pienen poikamme voihkaisuun ja kouristeluun. odottaa terveyskeskuslähetteellä jatkotutkimuksiin.
mutta mistä voimia meille. pienelle pojalle ja vanhemmille, mistä voimia viedä tämäkin prosessi
läpi ?
mutta mistä voimia meille. pienelle pojalle ja vanhemmille, mistä voimia viedä tämäkin prosessi
läpi ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi kun voisi jotenkin auttaa! En voi muuta kuin lohduttaa, että kaikkeen tottuu ja pahempaakin kuin epilepsia voisi lapselle tulla. Suurin osa epilepsioista saadaan vielä lääkkeillä täysin oireettomiksi.
Ymmärrän kyllä tuskanne, sillä omallakin lapsellamme alkoi epilepsia täysin yllättäen. Oli ollut vaikeita aikoja takana, omien vanhempien kuolema jne.. Tuntui, että sairaus oli viimeinen pisara. On tässä vaikeaa ollutkin ja monesti on vain toivonut jaksavansa vielä iltaan asti. Kuitenkin tähänkin on jo tottunut ja lapsen terveistä päivistä osaa iloita sydämensä pohjasta. Nyt puolen vuoden sairastamisen jälkeen epilepsiaan on jo tottunut eikä sitä enää säiky ja murehdi.
Sairaalasta yleensä tarjoavat psykologille menoa lapsen sairastuttua ja tarjous kannattaa ottaa vastaan. Sen lisäksi, että saatte purkaa tuntojanne, sairaalan psykologi tietää paljon epilepsialasten arjesta, miten selviävät, miten kehittyvät jne...
Kannattaa vain luottaa siihen, että kyllä kaikki selviää ja elellä päivä kerrallaan. Voimia teille!
hiivan aiheuttamaa ja kenties tietsikka pelit joo liikaa niitä sokerit pois ja pansuolaa se auttaa ja antakaa sille pansuolattuja sipsejä yöksi on kokemusta makeita ei saa antaa vaikka kuinka inuis mulla on ollu grand malit sun muut mä tiedän