Mitä se sellainen sitten on, että jää ihan yksin. Minulla on perhe ja käyn töissä. Kotona on puoliso, jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella.
Ystävät on vähissä. Useimmat eivät laita mitään viestiä kuukauteen tai kahteen. Yksi ei vastaa, jos ehdotan jotain. Minulla on yksi ystävä, jota tapaan viikottain. Lähinnä lasten kanssa. Hänellä on murheita, joten ymmärrän jos ei jaksa. Mutta jo ennen murheita nähtiin aina vain lasten kanssa. Jos teki jotain iltaisin ilman lapsia, seurana oli yleensä joku muu kuin minä.
Töissä on yksi tyyppi, jonka kanssa tulen toimeen. Vastakkaista sukupuolta ja se on ilmeisesti hänen perheessään ongelma. Ihastumisen tunteet on jo menneet. Mutta hänkään ei halua olla minun ystäväni.
Väkisin mietin, mikä minussa on vikana. Yhdeltä ystävältä kerran kysyin, onko jotain sellaista mitä olen tehnyt väärin. Ei kuulemma, on vain kiireinen.
Minulla on ollut paljon surua, mietin pelkääkö ihmiset sitä. Suren, että lupaavasti alkanut uusi ystävyys on mennyttä. Tuntui, että hän ei pelkää taakkaani. Tuntui, että saan olla oma itseni. Ystävien kanssa olen iloinen. Voiko olla niin, että isot surut ja pikkulapsiaika on pelottanut ystäväni pois..? En usein halua puhua näistä vaikeista asioista, jos nään ystäviä. Minulle kuuluu ihan hyvää, jos joku kysyy.
Ystävät on vähissä. Useimmat eivät laita mitään viestiä kuukauteen tai kahteen. Yksi ei vastaa, jos ehdotan jotain. Minulla on yksi ystävä, jota tapaan viikottain. Lähinnä lasten kanssa. Hänellä on murheita, joten ymmärrän jos ei jaksa. Mutta jo ennen murheita nähtiin aina vain lasten kanssa. Jos teki jotain iltaisin ilman lapsia, seurana oli yleensä joku muu kuin minä.
Töissä on yksi tyyppi, jonka kanssa tulen toimeen. Vastakkaista sukupuolta ja se on ilmeisesti hänen perheessään ongelma. Ihastumisen tunteet on jo menneet. Mutta hänkään ei halua olla minun ystäväni.
Väkisin mietin, mikä minussa on vikana. Yhdeltä ystävältä kerran kysyin, onko jotain sellaista mitä olen tehnyt väärin. Ei kuulemma, on vain kiireinen.
Minulla on ollut paljon surua, mietin pelkääkö ihmiset sitä. Suren, että lupaavasti alkanut uusi ystävyys on mennyttä. Tuntui, että hän ei pelkää taakkaani. Tuntui, että saan olla oma itseni. Ystävien kanssa olen iloinen. Voiko olla niin, että isot surut ja pikkulapsiaika on pelottanut ystäväni pois..? En usein halua puhua näistä vaikeista asioista, jos nään ystäviä. Minulle kuuluu ihan hyvää, jos joku kysyy.
Vastaukset 1
Vanhimmat
“Kukaan ei puhu niin rumasti yksinäiselle ihmiselle kuin hän itse” – Viisi vinkkiä, miten tunnistamme yksinäisyyden
https://yle.fi/uutiset/3-10250676