...että oma pääni generoi tämän palavan ihastuksen rintaani. Syy on psykologinen, näin luulen. Uudessa työssä, vieraalla paikkakunnalla, ei montaa tuttua ihmistä lähellä. Oma pitkä parisuhde ollut kroonisessa kriisissä jo vuosia, nyt tilanne vakaa mutta muutosta parempaan ei ole tiedossa, odottelemme vain jotakin tapahtuvaksi, ja tietysti salaa toivon että tämä olisi se jokin. Puoliso ja ystävät siellä jossakin, ikävä vaivaa vaikka perusiloinen luonteeni ei sitä muille näytä. Ja sitten, vähittäinen ihastuminen suunnilleen ensimmäiseen kohdattuun, minulle ystävällisyyttä osoittaneeseen naiseen, hurmaavaan selväjärkiseen kunnon ihmiseen jonka kanssa ajatukset, kiinnostukset ja arvot tuntuvat kohtaavan, työtoveriini. Olen kai heijastanut kaiken kaipuuni ja turhautumiseni tähän yhteen kohteeseen, jota en millään oikeasti edes tunne. Töissä ihmiset näyttävät parhaat puolensa, ja nämä vain olen hänestä nähnyt. Anteeksi, sinä. Mutta olen koukussa, enkä osaa pyristellä irti :(
Kyllä mä oikeasti tiedän
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tsemppiä kohtalon toverille
Kiitos kannustuksesta, jatketaan kipuiluja
Kunhan et kajoa varattuun Jiihin tai kehenkään muuhunkaan varattuun.
Pelkäätkö homon vievän miehesi🧔
Mikä ihme tää Jii juttu on joka palstalla. Tympäsee jo.
Samoin tympäsee.
Kuka Jii?