Isäni ja äitini erosivat vuonna 1965. Tila, jossa he asuivat, oli äitini perintö, eikä avioerossa tehty ositusta, vaan isäni oli sanonut, että "en ole mitään tuonutkaan tullessani, en mitään otakaan lähtiessäni". Pidän sitä hatunnoston arvoisena tekona, vaikka muuten isäni oli kehno kumppani äidilleni ja merkityksetön meille lapsille.
Isälläni on ollut uusi vaimo jo yli 20 vuotta. Heillä on ollut yksi yhteinen lapsi, mutta tämä on kuollut taparurmaisesti muutaman vuoden ikäisenä. Lisäksi isälläni on (minun tietääkseni) ainakin kaksi muuta lasta vielä erään kolmannen naisen kanssa. Ja meitä ensimmäisestä avioliitosta olevia lapsia on viisi. Ilmeisesti siis seitsemän (7) lasta ja joku päivä seitsemän isäni rintaperillistä.
Miten isäni varat jaetaan (jos niitä on jaettavaksi asti), kai avioliitossa syntyneet ja ei-avioliitossa syntyneet ovat samanarvoisia perinnönjaossa? Entä velat, jos niitä on, tulevatko ne meidän maksettavaksemme? Se olisi kyllä moraalitonta, sillä eihän isämme ole huolehtinut meistä edes elatusmaksujen vertaa!
Isälläni on ollut uusi vaimo jo yli 20 vuotta. Heillä on ollut yksi yhteinen lapsi, mutta tämä on kuollut taparurmaisesti muutaman vuoden ikäisenä. Lisäksi isälläni on (minun tietääkseni) ainakin kaksi muuta lasta vielä erään kolmannen naisen kanssa. Ja meitä ensimmäisestä avioliitosta olevia lapsia on viisi. Ilmeisesti siis seitsemän (7) lasta ja joku päivä seitsemän isäni rintaperillistä.
Miten isäni varat jaetaan (jos niitä on jaettavaksi asti), kai avioliitossa syntyneet ja ei-avioliitossa syntyneet ovat samanarvoisia perinnönjaossa? Entä velat, jos niitä on, tulevatko ne meidän maksettavaksemme? Se olisi kyllä moraalitonta, sillä eihän isämme ole huolehtinut meistä edes elatusmaksujen vertaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vainajan velat maksetaan vainajan varoista. Jos vainajan velat on suuremmat kuin varat niin ne jäävät velkojien tappioiksi. Perilliset eivät ole omalla omaisuudellaan vastuussa vainajan veloista, muutamin poikkeuksin jotka liittyvät perillisten mahdollisiin väärinkäytöksiin pesän omaisuuden suhteen (esim perinnönjako ennen velkojen maksua, omaisuuden salaaminen perunkirjoituksessa yms..). Tällöinkin osakas on omalla omaisuudellaan vastuussa vain siitä osasta vainajan velkoja jonka verran hän on väärinkäytöksillään velkojan asemaan vahingoittanut.
Käytännössä jos pesä osoittautuu perunkirjoituksessa ylivelkaiseksi pitää pesä osakkaiden päätöksellä luovuttaa konkurssiin tai jos jostain syystä tätä päätöstä ei saada aikaan, niin jonkun osakkaan pitää vaatia pesänselvittäjää joka sitten huolehtii pesän konkurssista. Pesän omaisuuteen ei saa missään nimessä koskea. (kohtuulliset hautajaiskulut ja muistaakseni perunkirjoituskulut siitä tosin saa maksaa)
Ja lopuksi lyhesti vastaus kysymykseesi miten perintö jaetaan. Kaikki rintaperilliset (lapset joiden isyys on kuolleelle vahvistettu joko erillisen vahvistusmenettelyn kautta (eli tunnustamalla tai kanteella oikeudessa) tai automaattisesti avioliiton perusteella (avioliitossa syneiden lasteen isyys on automaattisesti aviomiehen jollei sitä myöhemmin kumota)) ova tasaveroisessa asemassa toisiinsa nähden perintöä jaettaessa eli perintö jaetaan 7 jos rintaperillisiä ei ole enempää.