Isäni oli ottanut 1960-luvun alussa kylänmieheltä velkaa, josta äitini ei tiennyt, mihin tarkoitukseen tai kuinka paljon. Sitten tämä kylänmies tuli tontinostoaikeissa kotiimme sanoen haluavansa ostaa tilan maasta tontin oman talon rakentamista ja toisaalta marjanviljelyä varten, ja isäni velka olisi osa tontin kauppahinnasta, osa tulisi rahana. Mitään velasta kertovaa asiakirjaa ei esitetty äitini nähtäväksi kauppaa tehtäessä.
Isäni oli luonteeltaan väkivaltainen, ja äitini pelkäsi seurauksia, joita olisi odotettavissa, jos hän ei suostuisi tonttikauppaan. ISÄNI MAKSATTI SIIS VELKANSA ÄIDILLÄNI TONTTIKAUPAN MUODOSSA. Äitini ei tänäkään päivänä hyväksy asiaa, mutta onneksi hänen ei tarvitse kärsiä enää enempää väkivaltaisesta miehestä. Äidilläni ja naapureilla (tontin ostanut vaimoineen) ei ole hyvät välit, sillä äitini on sitä mieltä, että hänen kotitanhuvilleen tultiin vääryydellä ja hänet pakottaen.
Ja taas on eräs "arpinen haava" peitettävä näkymättömiin, eikös vaan...
Isäni oli luonteeltaan väkivaltainen, ja äitini pelkäsi seurauksia, joita olisi odotettavissa, jos hän ei suostuisi tonttikauppaan. ISÄNI MAKSATTI SIIS VELKANSA ÄIDILLÄNI TONTTIKAUPAN MUODOSSA. Äitini ei tänäkään päivänä hyväksy asiaa, mutta onneksi hänen ei tarvitse kärsiä enää enempää väkivaltaisesta miehestä. Äidilläni ja naapureilla (tontin ostanut vaimoineen) ei ole hyvät välit, sillä äitini on sitä mieltä, että hänen kotitanhuvilleen tultiin vääryydellä ja hänet pakottaen.
Ja taas on eräs "arpinen haava" peitettävä näkymättömiin, eikös vaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä tuolle enää oikeudelliselta kannalta mitään kannattane tehdä. Tonttia ette tuolta kylänmieheltä enää todennäköisesti takaisin saa.
Kauppa itsessään oli pätevä (laillisesti ja oikein tehty) ja pakottamiseen tai törkeään pakkoon vetoaminen olisi ainoa keino. Törkeällä pakolle (väkivaltainen piteleminen tai pakottava hengen tai terveyden vaaran uhka) tehtdyn oikeustoimen (joka kohdistuu muuhun kuin pakon käyttäjään, kuten tässä oli asian laita) voi peräyttää jos siitä tuolle oikeustoimen kohteelle nostaa heti kun pakkotila on lakannut. Tavallisella pakon kohdalla edes tuo ilmoittaminen ei auta peräyttämään oikeustointa jos (pätee kumpaankin tapaukseen eli pakkoon ja törkeään pakkoon) oikeustoimen kohde (eli tässä ostaja) oli vilpittömällä mielellä eli ei tiennyt eikä olisi pitänytkään tietää tuosta pakottamisesta.
Jos ostaja sensijaan tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää pakon käytöstä niin silloin kaupan voi peräyttää myöhemminkin nostamalla kanteen käräjäoikeuteen. Käytännössä ongelmaksi, kun näin vanhoista asioista on kysymys, todistaa että ostajat tiesivät tai heidän olisi pitänyt tietää pakon käytöstä. (sekä pitää myös näyttää toteen se että pakkoa on todella käytetty). Kun kyseessä on näin vanha tapaus (yli 40 vuotta) voi tuo näytön saaminen olla erittäin hankalaa ellei mahdotonta.
Lainhuuto on saanut lainvoiman raskaimpiakin moitekanteita vastaan kymmenessä vuodessa lainhuudon myöntämisestä, joten Sinä et voi valitettavasti asiaan enää vaikuttaa. Teoriassa olisi vielä mahdollisuus hakea tuomion purkua korkeimmalta oikeudelta, mutta se ei tässä tapauksessa tule kyseeseen.
Kyllä nähdäkseni kaikki maakaaren lainhuutoon liittyvät suojakeinot vaativat lainhuudon saajalta vilpitöntä mieltä. Jos lainhuudon saaja ei ollut vilpittömällä mielellä ei omistusoikeus laillistu kymmenessäkään vuodessa. Tässä kun on vielä se tilanne että tilan nykyiset omistajat ovat ne samat jotka tilan alunperin velan maksuna ostivat joten kauppa on nähdäkseni peräytettävissä lainhuudosta ja pitkästä nautinnassa huolimatta jos ostaja eli lainhuudon saaja ei ollut vilpittömällä mielellä (ei tiennyt eikä olisi pitänytkään tietää pakotuksesta ja siitä että sen takia kiinteistö oli joutunut pois oikealta omistajaltaan)
Mutta kuten aikaisemmin sanoin, tämän osoittaminen näin pitkän ajan kuluttua voi olla lähes mahdotonta. (pitäisi ensinnäkin todistaa että on tapahtunut pakotus kauppaan ja toisekseen se että kaupantekijä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää pakotuksesta)