APUA!!!

saat apua. Tarvitset jonkun ulkopuolisen tukea. Jos tuntuu vaikealta ottaa yhteyttä AA-ryhmään mene vaikka lääkäriin ja juttele siellä ongelmasta. Asiallinen lääkäri ohjaa eteenpäin.

Minulla on sama ongelma olen alkoholisti, enkä osaa jättää siihen pariin saunakaljaan. Niin on parempi olla koko ajan ilman. Olen nyt ollut kolme viikkoa selvillä vesillä ja tukena minulla on Antabuslääkitys ja oma tahto. Sekä vaimo, joka ei enää nalkuta, vaan kannustaa.

Olen saanut apua myös täältä netistä. Ei ole iso vaiva käydä kerran päivässä täällä foorumilla ja liittyä selväpäisten ketjuun.

En koskaan voi taata itsestänikään, että ei koskaan enää. Mutta päivä kerrallaan selvänä tässä mennään. Nyt enemmän tosissani kuin koskaan.

Voimia ja ajattele niitä poikasi vilpittömiä isiä rakastavia silmiä, kun tekee mieli ostaa kaljaa.

Kyllä se siittä hyvemmäksi muuttuu,kun vaan jaksat pitää taukoja! Olethan onnistunut aikaisemminkin?

Ole päivä kerrallaan juomatta, äläkä ota sitä ensimmäistäkään saunakaljaa jollet pysty lopettamaan juomista siihen. Ei kukaan kuole siihen, ettei juo viinaa. Päinvastoin huomaat miten hyvin voit kun elät ilman juopottelua. Onnellisuus ja tasapainoisuus elämässä syntyy loppujen lopuksi muista asioista kuin alkoholin tuomasta hetken huumasta.

Vaikka vastaankin sulle niin en todellakaan ole viisaampi, varmaankin päinvastoin.

Hyvin tutulta tuntuvat nuo sun ajatukset, ja vaikka et olekkaan mikään "perinteinen" alkkis niin selvästi alkoholi on sulle jo ongelma.

Koska itse olet noinkin hyvin tajunnut alkoholin haitat itsellesi ja sosiaaliseen elämääsi,niin pääset siitä varmaan eroon koska sulla tuntuu elämän arvot olevan kohillaan, ja siitä on suuri apu.

Olen itsekkin kokenut nuo sun ajatukset ja tunteet liian monta kertaa (Itselläkin 3 lasta).
Mullakin tulee huomenna vasta 2 viikkoa täyteen tipattomana, lähe sinäkin samaan kelkkaan ja kisataan muitten kans kuka kestää pisimpään.

Viisaus asuu omassa päässä. Niin sinunkin.
Olet selvästikin alkanut pohtia omaa alkoholinkulutustasi ja totesit itsekin että siinä on ongelmia.

Itse olen käynyt samanlaisen helvetin. Kulissit pysyi pystyssä, mutta perhepiiri oli yhtä helvettiä, oman juomiseni takia. Hulluinta asiassa oli, etten ymmärtänyt että siinä mitään vikaa olikaan. Lapsille sanoin, harrastakaa vaan, mutta itse saatte hoitaa harrasteisiinne menon. Nyt olen jälkeenpäin katunut, mutta mennyttä ei tekemättömäksi saa. Niinpä onkin katsottava elämässä eteenpäin.

Itse jouduin katkon kautta hakemaan sen oikean tienviitan, mihin haluan elämässäni mennä. Katkolle menoa suositteli lääkärini, joka onneksi ymmärsi että en pysty sillä hetkellä hallitsemaan itse elämääni.

Sen jälkeen hakeuduin alkoholisteille tarkoitettuun hoitoon. Hoidossa käytiin läpi minun elämän tilannetta ja siellä sain ensituntuman yhteisöstä nimeltä AA.

Aikani kierrettyä eri AA-kokouksissa, löysin lopulta mieleiseni ryhmän johon sitten liityinkin.
Siellä olen voinut purkaa huoliani ja olen toisaalta voinut olla tukemassa muita avun tarvitsijoita. Mutta mikä parasta, olen saanut olla raittiina, enää ei ole tehnyt mieli alkoholia ja juominen on menettänyt merkityksen.

Siitä on nyt jo yli 4 vuotta. Alkuun ihmettelin, miten voin olla juomatta, sehän ei voi ylipäätään olla mahdollista. Mutta niin on vain käynyt. Ihmeiden aika ei ole ohi?

Ohessa hieman omia kokemuksiani. Sen olen kuitenkin jo oppinut, että ratkaisut on jokaisen tehtävä itse, niitä ei voi kukaan muu tehdä. Sinunkin ehkä kannattaisi kokeilla tätä AA:ta, et varmaan mitään siinä menetäkään.

Jaksamista sinulle hyvä lajitoveri...

Olet myöntänyt, että alkoholi on ongelma tai et halua sitä elämääsi. Seuraavaksi mietit, haluatko todella tehdä asialle jotain. Jos haluat, alkaa keinojen hakeminen. Valitse itsellesi se sinulle sopiva, vaihtoehtoja on, siitä ei raitistuminen jää kiinni. Tässä muutama:
AA, antabus, harrastukset, ystävätuki, lääkäri, päivä kerrallaan ilman, kotiin ei viinaa, iloitseminen lapsesta, netti. Muitakin varmasti köytyy, kuitenkin riippuu halustasi käyttää keinoja, vaikka useampia.
Haluaisin, että raitistuisit itsesi vuoksi ja siten saat lähiympäristösikin onnelliseksi.

Älä välitä enää niistä kulisseista - tosi asiassa ne ovat jo romahtaneet. Naapurit ja kaupan tädit ovat hyvin tarkkasilmäisiä.

Asiaa! Sinun on helpompi olla, jos et yritä yksinäsi, vaan ryhmässä. Yksinyrittäminen saattaa onnistua, mutta käsittääkseni aika harvoin.

Jonkun kynnyksen yli pitäisi astua. Minulla oli A-klinikalle meno. Että oli vaikeaa se ensimmäinen kerta. Minä mielelläni puhun klinikasta, koska mielestäni olen saanut sieltä hyvän avun. Sieltä saa yksilöterapiaa ammatti-ihmiseltä, sekä siellä on myös erilaisia keskusteluryhmiä, sekä akupunktiota.

AA on ihan hyvä juttu, mutta esim itse koen saavani parhaan avun avoimessa keskustelussa ja mielipiteiden ja kokemusten vaihdossa. Se varmaan riippuu ihmistyypistä.

Kun yksin mietiskelee juomisensa syitä, niin ne saattavat olla liian lähellä, jotta niitä itse huomaisi, siksi ainakin itse tarvitsin apua kallon ropaamisessa - eikä se vieläkään ole kunnossa.

Pusut pojalle.

Moi!

Hei oikeesti,mulla tuli itku,kun luin teidän vastauksia.Tuli heti semmoinen olo,että en todellakaan ole ensimmäinen ihminen tämän ongelman parissa.
Sain runsaasti ajateltavaa Teidän vastauksistanne!
Tässä taas näkee,että ilman ennakkoluuloja maailma on paljon parempi paikka elää;)
Yksi hyöty,ja siitä ISO KIITOS TEILLE,on se,että eipä tee kaljaa juuri nyt mieli:)
Todella kauniita lauseita luin,ohjeita,neuvoja,
kannustusta jne.
Siitä ISO KIITOS!!!
Kyllähän se niin on,että kyl se kuitenkin omasta aloitteesta lähtee avun hakeminen.
Mutta niinkuin täällä tuli ilmi,se ensimmäinen käynti(esim lääkäriin) on kyllä tosi iso askel.
Perhana,kerran se kirpasee.
Eiköhän moni muukin ole jo huomannut alkoholinkäyttöni.
Nyt on siis enään kyse siitä,että uskallan sen myös lopullisesti tunnustaa itselleni sekä sanoa se ääneen myös ulkopuoliselle.
Mutta KIITOS TODELLAKIN TEIDÄN VASTAUKSISTA;)
Ps.Lähden muuten juuri pojan kanssa uimaan,on
todella virkeä mieli;)

mutta sen verran olen oppinut, että alkoholismi on sairaus. Sitä ei voiteta tahdonvoimalla, ei vaikka kuinka itsensä ja perheensä takia haluaisi.

Alkoholiriippuvuusoireyhtymä (F10.2) on krooninen, etenevä biopsykososiaalinen sairaus, joka on osittain perinnöllinen. Ainakin yksi alkoholismille altistava geeni on löydetty. Alkoholistien lapsissa on myös todettu biologisia osoittimia, jotka edesauttavat alkoholisoitumista, vaikka he eivät olisi elämässään juoneet pisaraakaan. Erään entsyymin on todettu myös olevan pysyvästi muuttunut alkoholisteilla senkin jälkeen, kun he ovat olleet vuosikausia juomatta.

Tämän hetkinen aivotutkimus puhuu vahvasti sen puolesta, että riippuvuusoireyhtymä liittyy mielihyvärataan ja dopamiiniaineenvaihduntaan, eli kyse ei todellakaan ole "selkärangattomuudesta", "luonteenheikkoudesta", "välinpitämättömyydestä" tai yrityksen puutteesta. Alkoholismi on yhtä todellinen sairaus kuin esimerkiksi diabetes. En ole kuullut kovin monen diabeteksestakaan parantuvan pelkällä tahdonvoimalla.

Ensimmäinen ehto riippuvuudesta toipumiselle on juomisen lopettaminen. Siis lopettaminen, ei yritys palata kohtuukäyttöön. Siitä pääsee alkamaan fyysinen toipuminen.

Psyykkinen ja sosiaalinen toipuminen edellyttää uusien käyttäytymis- ja reagointitapojen opiskelua. Itse olen löytänyt avun AA:sta. AA:n 12 askelta tarjoavat päivittäisen toimintaohjelman, jonka avulla on mahdollista oppia selviytymään erilaisista tilanteista. Ja ennen kaikkea AA on hengellinen (mutta ei uskonnollinen) ohjelma, joka "pakottaa" löytämään elämälle täysin uuden perustan.

Olen itsekin perheellinen ja uskon tietäväni mistä puhut. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää. Uskon, että jonkin suuntainen prosessi on jo joka tapauksessa lähtenyt liikkeelle, kun olet ainakin tätä kautta lähtenyt hakemaan apua. Toivottavasti et epäröi hakea apua jatkossakin.

AA:n apua tavoitat mm. soittamalla koska tahansa numeroon 040 8484000. Sieltä sinulle vastaa toinen alkoholisti, joka on varmasti kokenut hyvin samankaltaisia kokemuksia elämässään.

hyviä neuvoja sulle on annettukin,eikä mulla ole parempia.mulla on menny talvi ilman alkoholia ja "syy" siihen on tuo toveriseura.
katsoin erään juomaputken jälkeen, aikani toivuttua keltaisilta sivuilta osoitteen ja kokoontumisajan,marssin pälyillen ja vielä vähän tutísevana paikalle ja siitä alkoi elämäni parhaat hetket.
tsemppiä sulle ja pojalle.