Elämä on vaan ihan sekaisin

On niin toivoton tilanne ja ketään ei taida kiinnostaa mun elämä.

Hei sinä olet varmaan sama, joka aamuyöllä kolmen aikaan jo laitoit aloituksen. Hyvä, nyt on uusi teksti sinulta tilannettasi kuvaten. Vastasin sulle just siihen ekaan esittäytyen Wanhempi Nainen. - Kuule, se ei varmasti ole vain sinun elämä, joka vaikuttaa nyt olevan epäkiinnostava muille ihmisille. Mä vaan luulen että meitä on valtava joukko, joka itsee ihan samaa asiaa, minä ainakin. En voi käsittää, miksi kukaan ei ole minusta kiinnostunut, voinnistani ja mitä olen puuhaillut. Olen kovasti tätä aihetta miettinyt. Älä kuule sinäkään ota asiaa niin, että muut ihmiset vihaavat sinua. Ei se niin ole, ole epätodellisissa fiiliksissä. Tarvitsisit rohkaisuksi jonkin yhteydenoton vaikka sukulaiselta tai keneltä tahansa, niin saisit peilattua todellista itseäsi ja elämääsi. Et taatusti ole vaikeutesi kanssa yksin! Voi miten samanmoisesti kokevat voisitte löytää toisianne ja löytää tapaamispaikan, tapaamisiin jämpti kellonaika. Sellainen toisi ryhtiä ja voisi kertoa mitä fiiliksiä on, kun muilla olisi samaa, voisi olla avoin, eikä luulisi olevan yksin unohdettuna. -Minäkin koen kiukkuisuutta ja kärttyisyyttä tässä sinkkusumpussani, mieliala huono ja heiluva. Yritän juuri nyt syksyn tullen löytää joitakin menopakkoja, joihin pakollakin sitoudun. Sellainen voisi tuoda ryhtiä ja siis voimaa sitten loppupelissä. - Se mikä minua on paljon auttanut on, että seurakuntaan voi aina mennä. Ensin vain istuskelemaan ja sitten katsoa jos vähitelleen joskus saisi jotakin kontaktiakin toiseen siellä olevaan. Siellä ihmiset yleisesti ovat lämpimän oloisia, mikä jo ilmapiirinä hoitaa oloa, siellä niinku tuntuu rakkaudelta, hyvässä tapauksessa.
Kannattaako sun yksinään kärsiä oppimisvaikeuksien tuomista vastoinkäymisistä. Etkö voisi niitä asioita virallistaa ja yleensäkin koko tilastasi pitäisi tehä kartoitus ja ns. diagnoosit, joiden avulla pääsisit avun/tuen piiriin jotenkin. Älä hyvä mies syytä itseäsi, että on ollut vaikea lapsuus, välinpitämätöntä kohtelua, oppimisvaukeutta. Et sinä niitä ole aiheuttanut! Et ole itse syyllinen. Älä luovuta, hae uudelleen apuja, laajenna apuverkostoja, sillä ne jotensakin korvaa ihmissuhteita, niin itse koen omissa probleemeissani.
- Tällaista nyt vielä pistelin sinulle, väsyttää, t. Wanhempi Nainen

Mikset käy terapiassa?

Osaatko piirtää tai soittaa tai jotain muuta semmoista? Mistä yleensä nautit, tai iloitset? Tai olet joskus iloinnut?

Toiv tapan kohta itseni.

Kaikki on suositellu mulle terapiaa, enkä oo koskaa sitä hakenut ja mennyt.

Alhainen älyykkyteni tulee arjessa esiin keskittymisen puutteena sekä yleisenä kömpelyytenä. Pudotan ja rikon esineitä usein vahingossa. Sosiaalisissa tilanteissakin olen aika hölmö. Minun on vaikea tietää miten tulisi olla ja sanoa muille. Häpeän itseni, jonka vuoksi olen vältellyt ihmiskontakteja. Ennen minun hyväntahtoisuutta käytettään häikäilemättömästi hyväksi. Nykyään en ole väleissä näiden ihmisten kanssa. Raha-asioissa en ole hyvä, mutta vaikeuksiin en joudu sen takia, koska maksan aina sitä saadessani ensimmäisenä vuokran ja minulla on selkeä raja, jonka alle en päästä rahatilannettani menemään. Aikeissa on palata koulun penkille ja yrittää työllistyä joskus, mutta olen todella epävarma tulevaisuuden suhteen kaikesta lukemani perusteella. Pelkään jääväni väliinputoajaksi, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. :/ Ei ole helppoa.

En tiiä miks ees kirjotin. Huomaa ettei ihmisiä vain kiinnosta.