Olen ollut pitkään yhdessä juopon naisen kanssa ja voin sanoa,että miehen on vaikeampi kestää juoppoa kuin naisen.
Hän ei ole kovin väkivaltainen eikä kamalan vaikea luonne( kun en muusta tiedä)
Mutta hän on loistava ruuanlaittaja ja kekkereiden järjestäjä,taiteellinen sekä varsin luova ihminen(jos liiankin luova)
Ei hän aina ole alkoholisti ollut,enkä minäkään mutta viimevuosina on huikkaa mennyt yli tarpeen.
Hän ei ole kovin väkivaltainen eikä kamalan vaikea luonne( kun en muusta tiedä)
Mutta hän on loistava ruuanlaittaja ja kekkereiden järjestäjä,taiteellinen sekä varsin luova ihminen(jos liiankin luova)
Ei hän aina ole alkoholisti ollut,enkä minäkään mutta viimevuosina on huikkaa mennyt yli tarpeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan tuntu että ukkoni mun siellä kirjottaa, mutta ei hän näitä palstoja ehdi koluta, saati viitsi kommentoida.
Olen juonut jokusen vuoden ja luovan taiteellinenkin. Tosin nykyisin jo yritän päästä viinasta jotta pääsisin kunnolla käsiksi elämääni ja taiteeseen.
Ymmärrän että kohdallasi tilanne on kurja, omalla kohdallani mies tavallaan on aina hyväksynyt alkoholin käyttöni jopa tukenut sitä. Hoitanut kamis aamuina, kantaa juotavaa jne. Jotta olen noin helppo ja väliin vallatonkin vaimo.
Itseäni tuollainen sekä hämmentää että pelottaa. Nyt kun jo haluaisi lopettaa. Tietysti juon itse, mutta hyvin vaikea on päästä irti alkoholista jos toinen ei koe sitä lainkaan ongelmaksi suhteessamme.
Tietysti mieheni käyttää myös alkoholia varsin reipaasti, mutta miehillä kai tuo kontrollin menettäminen tulee vastaan vasta vuosien kuluttua, me naiset olemme herkempiä jäämään koukkuun.
Ja tietysti mieheni tuo juomaa jotten ärhentele, sillä kun juo riittävän kauan huomaa etteivät hermot oikein kestä selvinpäin. Josta syystä syyllisyys on jatkuva seuralainen, joi tai oli juomatta.
Silloin kun ryypiskelin ahkerasti, harrastin öljyvärimaalausta. Nyt en uskalla aloittaa, koska punkkua piti olla aina.
Ryypiskely ja taiteet ei sovi yhteen, tietty määrä viinaa voi avata kanavia, mutta tuo määrä, lasi korkeintaan pari viiniä tulee usein ylitetyksi jolloin aivot muuttuvat mömmöisiksi eikä kädet toimi kuten pää tahtoisi ja tulos on epätoivoinen yritys johonkin jonka voi saavuttaa vain selkeillä aivoilla.
Tuosta syystä haluan irti viinasta, vaikkei ongelmaa vielä ulkopuoliset näe tai huomaa.
Ilmeisesti juon siitä tutuimmasta syystä päästäkseni itsesyytös ahdistuksesta, itse luotujen valtavien odotusten mahdottomuutta paetakseni. Ja syy tuohon löytyy rikkonaisesta lapsuudesta jossa kannoin vastuuta suuresta perheestä, eikä lupaa lipsuiluun vastuussa ollut.
Eli tulin ylisuorittajaksi, ja nyt kolmikymppisenä on vaikea löytää kohtaa jossa olisi hyvä olla odotuksineen.
Yleensähän lapsilla on ensin lupa tehdä juttu huonosti ja pyrkiä parantamaan tulosta toisella kertaa, kohdallani vaadin jo lapsena itseltäni täydellisyyttä ja kontrolloin kaiken tekemisen viimeistä piirtoa myöten koska elämässäni vain se mitä itse tein oli suunniteltavissa etukäteen. Kaikki muu oli epävarmaa...
Eli rakensin elämäni tuon lapsen niskaan kasatuista pyrkimyksistä hallita hallitsematonta, kuten holisti vanhempia.
Mutta siis aa:sta ei kuulemma kohdallani ole hyötyä, ehkei edes terapiasta, johon olenkin kai liian fiksu, ainut apu on että pääsisin irti ihmissuhteista joissa vastapuoli asettaa odotuksia niskaani. Oppisin itse olemaan ja elämään sinuiksi itseni ja keskeneräisyyteni kanssa. Ja lopettaisin juomisen niin palkkioina itselleni, kuin paetakseni tuota keskeneräisyyden pelkoakin.
Luultavasti, toivottavasti pääsen irti alkoholista. Olen nyt vuoden puolitoista tiedostanut ongelman, jolloin alkoholin käyttöni on huomattavasti vähentynyt. Mutta syyt juomisen takana ovat edelleen selkeästi samat kuin lähtötilanteessa, joten vaikka ulospäin näyttää että ongelma on ohitettu, sisälläni tiedän ettei noin ole. Tilanne säilyy nykyisenä tasan niin kauan kuin jaksan pitää kissan pöydällä ja sörkkiä sitä tasaiseen tahtiin.
Jos unohdan kontrollin sorrun pöhnään viikoiksi. Eli kontrolloin kontrolloimistani. :)
Kivaa elämää kaikille teille ykköstyypin juopoille, jotka kuulemma kääntyvät niks naks juoposta raittiiksi kuin ihmeen kautta. Itse kuulun kategoriaan kolme, osin masentuneisuuden osin perhetaustan vuoksi juomiseen tottunut nainen. Joka rimpuilee irti haahuilee jossain välitilassa, kuinka kauan? jää nähtäväksi
Olen juonut sinun ikäsi verran ja olen vieläkin hengissä ja hyvissä ruumiinvoimissa.