Jäi ihan päähän se, että mitä se leipä oikein kuvasti siinä novellissa?
Itse luin sen kahteen kertaan huolellisesti, mutta ei...
Voiskos joku auttaa tyhmää?
p.s. Miks ne onnitteli sitä?
Itse luin sen kahteen kertaan huolellisesti, mutta ei...
Voiskos joku auttaa tyhmää?
p.s. Miks ne onnitteli sitä?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Siis mä laitoin siihen jotain että se kokonainen leipä kuvastaa sen yksinäisyyttä, ettei se jaksa syödä niin isoa limppua yksin. :D En mä oikein tajunnu.
Ja mä arvelin että sillä oli synttärit ja se oli siks masentunu ku se on niin vanha eikä sil oo vieläkään muijaa.
eipä taidettu missään kohdassa mainita novellin henkilön sukupuolta. Et vois silloin olettaa tätä mieheksi!
En niin, mutta se vain vaikutti mieheltä, mä jo osaan kuvitellaki miltä se näyttää. Mutta en mä siihen aineeseen sitä sukupuolta laittanu, kun eihän mulla oo perusteita.
En tehnyt ks. aiheesta, mutta kiinnostuin....
Ja kummallista se, että pidin henkilöä automaattisesti ilman muuta naisena...
Hmmm..aika jännää. Ootko itse sitten mies vai nainen? Mä yritin kovasti miettiä perusteluita miksi se olis juuri mies, mutta en mä keksiny. Se vaan vaikutti siltä.
En tiedä... jotenkin kun se oli niin naisellisen säikky siinä alussa...ja sillä oli kisu...ja se oli ihan täpinöis kun se limpputäti komensi sitä ostamaan kokonaisen limpun :)...ja kun se tilas mustaherukkaviiniä...
..tiedän...yksikään ei ole hyvä syy miksi ajattella henkilö mieheksi...
Joo mä kans heti mielsin sen tyypin naiseks.. ja ku kerta kaikki on aina pakko perustella, ni kirjotin sitten, että ku se joi sitä mustaherukkaviiniä ja oli niin herkkä. mies ois juonu olutta tms :)
Sen leivän aattelin liittyvän lähinnä siihen kääreesee.. ku siinä lopussa puhuttii viä siitäki et lumi harsoaa maan, mut silti se tietää et ne kasvit siä alla on elossa.. elikkä se kääre/lumi suojaa, vaikka samalla eristääki, mut silti leipä maistuu kääreistä poistettaessa yhtä hyvältä ku tuoreena, ja kasvit säilyy ja nousee taas keväällä uuteen kauteen.. kuvastaa siis naisen yksinäisyyttä: vaikka se on nyt yksin ja eristyksissä, se tietää, et vielä tulee senki aika saada nauttia elämästä toisen kanssa..
tulkintahan on aina lukijan oma kokemus :)
"Se 'Leipä' -runo". Kyseessä ei siis todellakaan ollut runo vaan novelli.
Minä ajattelin että leipä symbolisoi päähenkilön itsetuntoa.
Saa nähdä miten käy, en ole koskaan ollut järin hyvä aineistoaineissa, omasta mielestäni ainakaan (olen saanut aina M/E). Eehen pyrin, toivottavasti saan sen viimeistään ensi viikolla. Otsikkoaineista on tullut E/L.
ajatusvirhe otsikossa, mutta viestissä se on novellina...
Kyllä nyt runon ja novellin kaikki erottaa...
monesssa runossa puhuttiin leivästä tai limpusta.
Ite kirjotin siitä minkä otsikko oli "leipä". siinä luki jotenkin näin:
He eivät yrittäneet kuuta taivaalta,
tai kuun kuvaa vedestä,
leipää he yrittivät,
jonka omalla työllä olivat ansainneet, omalla hiellä ansainneet,
leipä lojui pöydällä,
mutta heidän kädet olivat lyhyet,
he yrittivät mutta eivät yltäneet
Jotain ton tapasta, kaikki varmaan tajus mikä runo.
Tässä runossa leipä tarkoitti minun mielestä palkkaa jonka työläisen kuului saada mutta ei saanut. Runo oli kirjoitettu 1968 tai jotain jolloin minun mielestä oli paljon teollisuutta Suomessa ja työläisillä oli saatanasti töitä mutta huono palkka.
Siis tämä on mun mielipide.
Siinä runossa missä kannettiin puolikastalimppua oli sama juoni.
Siis siinä vihkossa oli sekä Leipä-niminen novelli että runo. Tämä topic käsittääkseni käsittelee sitä novellia.
Ylimmän viestin otsikko on "leipä"-runo.
Se oli moka.
Mä käsitin sen Leipä-jutskan silleen, et se juttu kerto yksinäisyydestä ihan yleensä... xD kaipa siitä voi tehä monta eri tulkintaa ?
OK, meni per*eelleen...
Onneks on vielä otsikkoaine.
Niin, kyllä minäkin sen yksinäisyyttä kuvaavaksi käsitin.
Että ei sitten ihan pieleen menny, jos joku muukin tajunnu silleen =)
Kaipa sen jujuna on, et sen voi tulkita monella eri tavalla...
Mun mielestä se leipä toi sille naiselle (niin se oli musta ihan selvästi nainen :)) mieleen sen syntymättömän lapsen. Mies on tehny sen raskaaksi ja lähteny kalppimaan. Se on surullinen erosta mut tajus sit sen leivän avulla että se lapsi vie sen ikävän pois kunhan syntyy... sehän kuulosti järkevältä, heh :D. Siks ne kaikki onnitteli sitä! Se leipä oli lämmin ja painava sen sylissä... sit siinä lopussa se ajatteli niitten puitten tulevia silmuja ja muuta. Ainut miks en kirjottanu siitä novellista (olis kyllä pitäny kun meni ihan penkin alle koko juttu) oli siks että mua häiritsi kun se nainen joi viiniä ja poltti tupakkaa... että ehkä se ei ollukaan raskaana......
Itse en kyseistä tehtävää tehnyt. Mutta tuollaiset tulkinta tehtävät ovat siitä kiitollisia, että tulkintoja voi olla yhtä useita kuin on tulkitsijoita.
Pääasia on, että oma tulkinta on vahvalla pohjalla, eli näkemyksensä voi perustella.
Mä attelin, että leipä symbolisoi sen naisen (musta se oli nainen) lasta... - elämän jatkuvuutta. Kokonainen leipä; konainen ihminen, jonka sisällä toinen ihminen... Sitä onniteltiin koska se oli raskaana... Niin mä tulkitsin.... Sit se niinkun tajuu, et se ei oo yksin, et sillä on kekn kans jakaa "kokoneinen leipä" Ja se, joka lähti aamulla asunnosta oli niinkus sen naisen äiti... Se teki tilaa uudelle elämälle ja käski tyttärensä lopettaa sureminen... Kutsui perässään ulos, maailmaan.
Minäkin sitä ajattelin että se olis yksinäisyyttä sen naisen elämä. Meni päin horsmia, mutta en kyllä jaksa uskoa että raskaana oleva joisi viiniä tai polttelis. Tai mistä sen tietää.. :) onneks on ohi. Oli aika turhauttavia aiheita. ;p
Tulkitsin aineen pääsanomaksi yksinäisyyden joulun alla. Eikö kukaan muu painottanut tuota joulunviettoa mitenkään? Alkaa jo vähän kauhistuttaa, itse kun tein siitä otsikonkin...Ihan vain sen perusteella kun oli talvinen sää ja se sen henkilön tuttu oli lähdössä joulunviettoon.
Limpun tulkitsin henkilön "sisimmäksi", mitä se nyt sitten onkin. Että henkilö lopussa tajusi että voi olla kokonainen ilman kumppaniakin, kun aikaisemmin tunsi itsensä epätäydelliseksi yksinäisenä. Liitin pihalla seisovan puun samaan syssyyn, eli kuvaamaan henkilöä.
Tuli vahva tunne, että henkilö on nainen, mutta kun varmaksihan ei voi sanoa, niin puhuin vaan henkilöstä...Ajattelin myös, että olisi raskaana, mutta se tupakointi ja alkoholi pisti vähän miettimään. Esitin kuitenkin nämä asiat ehkä-lauseessa selityksenä onnitteluille. En mitään muutakaan keksinyt, minkä tuntematon tarjoilijakin voisi päällepäin nähdä henkilöstä.
Vähän kauhistunut olo, pelkään että tulkitsin ihan päin mäntyä. Kauhea kiirekin tuli, eli virheitä varmaan riittää...Siinä vaiheessa kun piti laskea kynä, huomasin vielä pari mukavaa vähän pahempaa virhettä, mutta en kerinnyt korjaamaan, olisi pitänyt uusia koko lauseet.
Onneksi on se otsikkoaine vielä..! :)
Herrasiunaa sentään, Hastyn tulkintoja lukiessa tuli tunne, että onkohan aineemme lähes identtiset. :)
Samoja mielikuvia heräsi minullakin, ja vaikka täysin pakana olen vakaumukseltani, tuli mieleen se joku kristinuskon leipä ruumis ts. ihmisen minuus (mikä nyt onkaa) symboliikka...
Mutta katsotaan ja odotellaan mitä sensorit sanovat! Pää on pölkyllä...Huih! :)
Et ole ainut, joka korosti joulun merkitystä. Minä sidostin sen koko systeemin yhtenäiseksi sen joulun avulla. Ajattelin, että just joulun takia se nainen koki olonsa niin yksinäiseksi yms.. En tiedä oliko se edes kovin tärkeä pointti?
Kiva että joillakin muillakin on ollut vähän samaa ideaa...:) Omaperäisyyshän on hyvä juttu, mutta huonoksi menee nimenomaan novellin kanssa jos antaa mennä liian lennokkaasti. Minä myös ajattelin että juuri joulun takia henkilön olo oli niin yksinäinen jne. Harmitti muuten kun ei voinut ilmoittaa sitä sukupuolta kumpaankaan suuntaan, vaikka olin ihan varma että kyseessä oli nainen. Piti sitten vaan hokea sitä `henkilöä` jatkuvasti..!
Minun käsitykseni mukaan niitä novelleja on tulkittava sen pohjalta, mitä niissä novelleissa sanotaan eikä niiden ulkopuolelta.
Minun mielestäni se Leipä-novelli oli kuvaus jonkinlaisesta elämäntarkoituksen löytämisestä ja ihmisenä olemisen vaikeudesta. Novellin päähenkilön oli vaikea kohdata itseään ja omia tunteitaan, kun eihän se antanu ittesä edes itkeä... Se oli harvinaisen vieraantunut omasta itsestään ja hapuili kaupungillakin kaipaamansa ihmisen perään päämärätönnä, muiden ihmisten säntäillessä päämärätietoisina joululomanviettoon jne...
Sen onnittelujutun tulkitsin itse niin, ettei sen merkityksen julkilausuminen itse novellissa ollut edes tarpeen. Sen mainitsemattajättäminen kuvasi sitä tyhjyyttä, mitä novellin päähenkilö elämäänsä kohtaan tunsi. Edes se saavutus/voitto tms.., josta häntä onniteltiin, ei siis riittänyt rikkomaan päähenkilön kovaa ulkokuorta. Hän ei pystynyt iloitsemaan edes siitä.
Sen leipäkaupassa käymisen taas tulkitsin tämän novellin jonkiasteiseksi käännekohdaksi, jota enteili jo kaupunkimaiseman muuttuminen lumipyryn sekoittamaksi. Vaikka se leivänosto tuntuikin arkiselta ja mitään sanomattamalta toimitukselta kohtasi novellin päähenkilö oman tahtonsa rajat ostaessaan leipää. Senhän oli pakko ostaa kokonainen limppu tahtomansa puolikkaan limpun sijaan... Sen oli siis suhteuttava tahtonsa leipäkaupan normeihin: "Meiltä saa vain kokonaisia", totesi leipäkaupan myyjätärkin...
Siellä kaupassa ollessaan siinä novellissa sanottiin et se päähenkilö tiesi yht`äkkiä jotain. Tämä taas mielestäni kieli sitä varmuutta, jonka jo pikkulapselle tuo sosialisaation rajoihin sopeutuminen ja itsensä toteuttaminen niiden puitteissa.
Tämän jälkeenhän sen päähenkilön asenne elämäänsä kohtaan muuttui hiukkasen. Sehän jopa suunnitteli kertovansa ravintolassa oleville ystävilleen omista aamuisista tunteistaan(siis se juttu kun se tunsi, et joku oli just lähtenyt sen vierestä jne..). Päähenkilö oli nyt siis lähempänä omien tunteidensa kohtaamista. Olihan hän nyt valmiina ikäänkuin nousemaan yksilönä tunteineen ystäviensä automatisoituneen puheensorinan yläpuolelle. Täällä tavalla se päähenkilö tavallaan löysi jollakin tasolla elämäänsä otteen.
En jaksa analysoida enempää, mut tulkitsiko kukaan muu kyseisä novelliä samaan tyyliin kuin minä? Vai oonko ainoo?
Joo, ootpas tehny perusteellista työtä. itsekin tulkitsin sen lähinnä semmoiseksi henkiseksi kasvamiseksi ja itsensä löytämiseksi. tulkitsin myös että nainen ymmärsi oman erikoislaatuisuutensa luotujen joukossa. diipadaapa. nooh, katsotaan miten meni. toivotaan parasta. ei tässä pessimismiin auta vaipua :)
"Minun käsitykseni mukaan niitä novelleja on tulkittava sen pohjalta, mitä niissä novelleissa sanotaan eikä niiden ulkopuolelta. "
Sama kävi minulla mielessä kun luin tätä topiccia. Jotkut vaikuttais vähän ylitulkinnalta. Tosin olen huono tästä tietämään kun itse valitsen yleensä asiatekstiä oman tekstini pohjaksi.
Huh, minä lueskelin noita edellisiä tulkintoja sydän kurkussa, nimittäin minä en tajunnu onnitteluja onnentoivotuksiksi raskauden johdosta. Hyvin pitkälle minäkin analysoin tekstiä sen varassa mitä siinä sanottiin..en niinkään arvaillu asioiden merkityksiä. Minusta leipä kuvasi naisen heikkoa itsekuvaa ja- arvostusta. Alussa puhuttiin aamiaspöydällä olleesta kuivuneesta, pienestä leivänpalasta...ja lopussa nainen osti ison, lämpimän limpun. Ajattelin, että josko se kuvaisi jonkin sortin kasvua? Noin niinkun henkisesti..nainen tajusi elämän merkityksen ja sen miten tärkeää on kokea itsensä kokonaiseksi. Näin minä sen ajattelin.
no kun minusta se leipä kuvasti sen henkilön elämää ja elämän halua, se että se tilas siltä myyjältä vain puolikkaan leivän, todisti että se elää vain "puolikasta" elämää.
Ja sitten tämän lähteneen henkilön tulkitsin sen äidiksi, joka oli ?ilmeisesti? kuollut aikaisemmin. Ja siitä oli jäänyt henkilön elämään tyhjiö, jonka se sitten ymmärsi novellin lopussa ja alkoi elämään täysipainoisesti..
Nyt vaan tuntuu että käsittelin ehkää asiaa liiaksi tarinan kannalta, en ehkä päähenkilön tuntemusten...vai miten siinä nyt pitikään..
Vielä täytyy hieman udella; Minkäslaisia otsikkoja neloseen kehittelitte? :)
Nm. "Voiko-paskempaa-otsikointia-paineen-alla-kehittää" :)
Puolikas kokonainen
En ymmärrä, mitä ajattelin. No, jonkunhan täytyy aina olla se huonoin. Tsempataan sitten otsikkoaineessa...
Älähän nyt kovin kummosesti itseäsi paina linttaan.. Mä ammuin lähes samoilla sanoilla.. Läjäytin otsikoksi "Puolikas elämä".. Nyt se tuntuu aika nöpöltä. Mutta se on jo mennyttä..
...paljastan tämän "uskomattoman upean ja omaperäisen" otsikointini.
Mulla otsikosi tuli "Kevättä odotellessa", laitoin sen tavallaan kuvaamaan henkilön uuden alun, henkisen kasvun ja valoisamman ja kirkkaamman tulevaisuuden alkua(?)...
Mitäh?? Noh, tulipas tosta selityksestä nyt syvällinen... :D
Heh... Mä liityn teidän klubiin. :) Itse pistin otsikoksi "Valoa tunnelin päässä"... Kun ei muutakaan tullut mieleen, niin päädyin naiviin ja kuluneeseen lausahdukseen... Mut sopii se ainakin mun tulkintaani. :)
Minä otsikoin jotta "Elämä - kaikki tai ei mitään". Lähinnä sen tähden, että mielestäni sen leivän myötä päähenkilö tajusi, että elämän saa vain kokonaisena tai sitten ei lainkaan. Välimuotoja ei tunneta.
-July-
ääh, mä luulin ettei kukaan tee leivästä, mutta se näyttääkin olevan suosituin aihe.
Yksinäisen ihmisen päivä. Olisko enää typerämpää voinut laittaa..?
Samasta aiheesta kirjoitin, ja tässä omia aatoksiani. (Olen pahoillani, jos toistan jo jonkun esittämiä, mutten jaksa enkä ehdi nyt ihan kaikkia lukea..)
Tunne, että joku nousi ja lähti: Hän tuntee itsensä jätetyksi ja asiaa pahentaa havainto, ettei edes ollut ketään, kuka olisi hänet jättänyt. Yksinäisyys kiteytyy portaiden koskemattomaan lumeen.
Peiliin katsominen >> halu itkeä: Tyytymättömyys itseensä.
Pöydälle kuivettumaan jätetty leivän siivu: Kuinka hän "nauttii" elämäänsä epämääräisissä, kuivahtaneissa palasissa.
Jokaisen sanan ja teon, jopa mielialan etukäteen päättäminen: Elämä on kulissi, jota täytyy pitää yllä, sen ei saa antaa sortua. Kukaan ei saa päästä perille hänen onnettomasta ja yksinäisestä, epätäydellisestä elämästään (ei edes hän itse). Siksi täytyy miettiä tarkkaan. Eikä hän edes osaa enää tuntea spontaanisti.
Ruoka, joka ei maistu: Hän on kadottanut elämänilonsa, ei osaa enää nauttia siitä kuten ennen.
Kokonainen leipä: Hän haluaisi puolikkaan, sillä kokonainen on liian iso, muttei sitä saa. Silloin hän tajuaa, ettei elämäänsäkään voi saada osissa tai puolikkaissa, se täytyy ottaa vastaan kaikki tai ei mitään, tuntui se kuinka suurelta hyvänsä. Leivän mukanaan tuoman ymmärryksen tähden hän tuntee jälleen olevansa jotain, hän löysi itsensä ja ymmärsi, että on kokonainen itsekin, kunhan vaan uskaltaa ottaa sen vastaan. Leivän ansiosta hön lakkasi olemasta teeskentelevä, vaikka koetti miettiä sanomaansa. Hän sanoikin jotain muuta, ja pitkästä aikaa hän huomasi ihmisten reagoivan häneen muutenkin kuin teennäisillä kohteliaisuusfraaseilla.
Lumioksainen puu: Puu on kuin ihminen, välillä tulee talvi, olo on lohduton ja yksinäinen, mutta kuten puun juuret ovat syvällä mullassa, on ihmisen sydämessä aina täysi ihmisyys. Se pitää vain herättää sieltä uuden kevään tullen. Ja samoin kuin puun lehtien aiheet ovat tallessa sen rungossa, samaten ovat ihmisen kaikki mahdollisuudet hänen itsensä sisässä.
Kokonaisesta limpusta hän leikkaa palan ja syö sen kokonaan, sillä nyt se ja elämä maistuvat hyviltä, se on hyvää nauttia kokonaan, ei ole järkeä jättää hyvää elämää/leipää kerran maistettuna vain kuivahtamaan. Ja kissakin "haistoi hyvän leivän", eli aisti eheän ja kokonaisen ihmisen ja tuli päähenkilön syliin.
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Ylitulkitsinko? Taisin jättää onnittelut sinänsä kommentoimatta, ne sisältyivät niihin kohteliaisuusfraaseihin. Mahtoiko mennä mehtään koko touhu..
-July-