Joskus tapahtuu niinkin kummallisia asioita, että uskon hänen rakastavan itseäni, vaikkapa vain pienesti. Mutta sitten palaan takaisin todellisuuteen. Haaveileva luonne kun olen, niin mielikuvitus lähtee toisinaan täysin lapasesta. Toivon, että kaipausteni kohde, nainen, ymmärtää tällaista realismirajoitteista hönelöä. Ehkä, tai siis voi olla mahdollista, että paranen toiveajattelustani.
Ehkä sittenkin
Anonyymi
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
itse uskon,että hän mies ainakin aivan pienesti pitää minusta :) vaikkei yhdessä ollakaan ja minä kyllä hänestä :)
lisään vielä,että kyllä sen tuntee,että toinen pitää tai ei pidä,vaikkei ihan rakastaisikaan....
Kyllä tuntee erityisesti tämän palstan kautta
Miten olet sen tuntenut?
olen tuntenut sen ihan livenä :)
Millä tavalla?
Suudelmia?
no kemiat toimii,tietäähän sen ,ei ole kitkaa välissä,ei suudelmia kuitenkaan....
Kipinöintiä siis välillänne. Kiinnostaa tietää, miten kipinöinti ilmenee.
en jaksa selittää...sen tietää kun sen kohtaa :)
Oletko mies?
nainen
Olen itsekin haaveilija, ymmärrän täysin mitä tarkoitat.
Ymmärtäisin hyvin jos hän olisit kun itse sananlainen. Yhdessä olisi kiva haaveilla.
Oletko mies?
Mies.
Milloin olet nähnyt hänet viimeksi?
Ei niin pitkä aina.
Kyllä sen sisimmässään tietää jos toinen välittää. Ihastuminen vain aiheuttaa myös niitä loputtomia epävarmuuksia itsestä ja toisen tunteista.
Luota vaistoosi!
Jos luottaisin vaistooni lähettäisin miehelle viestin jossa ne kolme sanaa. En sellaista kuin lähetin. Mutta järki puhuu toista kuin vaisto.
Mitä vaisto tarkalleen ottaen sanoo?
Että jostain käsittämättömästä syystä hänkin rakastaa minua vaikka ei sitä kerro.
Ehkä hän rakastaakin....
Haluat parantua siitä?
Niin, jos kaikki on vain haihattelua.