Kuinka pääsee pois tyhjiöstä, voiko ihminen enää löytää keinoa päästä ulos umpiosta, jossa ei ole mitään tunnetta? En tunne yhtään mitään, en iloa, en rakkautta, en vihaa... Ehkä hiukan surua mutta sitäkin vastaan minulla on suojamuuri, sillä suru sattuu ja tekee kipeää liian paljon, jos sen päästän valloilleen. Elämässäni ei ole olemassa asioita, joiden vuoksi jaksaisin. En edes uskalla ajatella olevani jostain asiasta iloinen, sillä varmasti tapahtuu jotain sellaista, joka sattuu taas enemmän. Aikaisemmin pystyin löytämään elämästä asioita, joiden vuoksi kannatti elää, mutta niitä asioita en löydä enää. Puhuminenkaan ei auta kun en voi paljastaa pahaa oloani kellekään, sillä karkoittaisin vain vähäiset ihmiset läheltäni.
Mistä ihmeestä voisin saada voimia yrittää?
-Deepdown_
Mistä ihmeestä voisin saada voimia yrittää?
-Deepdown_
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omaan kokemukseeni pohjaten voisin väittää Sinun kärsivän Vähintään keskivahvasta, mutta luultavasti vahvasta masennuksesta!
Et kertonut mitään taustoja: ikä, sinkku, aviossa, lapsia, mikä surettaa ja mielenkiintoisena seikkana se, mikä on Sinun suojamuurisi surua vastaan?
Muutenhan tilanne vaikutaa vähän samalta kuin minullakin, sillä erotuksella, että minulla ei ole ystäviä, keille puhua!
Muuten olen sitä mieltä, että vasta siitä tunnistat ystävän, kun puhut hänelle kaikista tunteistasi täysin avoimesti ja jos hän jää rinnallesi kantamaan huolta Sinusta, niin silloin hän on vasta ystävä!
Jos näin ei käy, niin mielestäni moinen " ystävä " olikin vain joku kaveri tai siipeilijä, joka joutaakin mennä!
Vaan mitä tulee alkuperäiseen kysymykseesi, niin luulen kyllä, olipa elämäntilanteesi sitten millainen tahansa, ammattiauttajaa tarvitaan.
Kuvauksesi itsestäsi oli siksi rankka, että omin avuin voi olla vaikea tilanteesta pyristellä irti.
Alkupaikka, johon voit huoleti paljastaa pahan olosi on terveyskeskus, tai paikallinen mielenterveystoimisto, joihin - ainakin meilläpäin - on n. 1,5 kk jono!
Tiedä kuitenkin se, että et ole moisten ongelmien kanssa ainoa maailmassa, vaan meitä löytyy läjäpäin.
Jostakin syystä olen viettänyt varmaan jo tunnin tämän Sinun viestisi tutkiskeluun ja pohdintaan, mikä mahtaakaan olla kaiken taustalla ja miten voisin paremmin auttaa. Sitävarten ainakin minä liikun näillä sivuilla, koska paljon tuskaa kokeneena luulisin, että minulla voisi olla jotakin annettavaa toisille ja jos neuvoistani olisi kenellekään edes vähän apua, niin sehän olisi minulle suorastaan onnen täyttymys!
Jään mielenkiinnolla odottamaan, josko vaikka kertoilisit vähän enemmän tilanteestasi, niin voidaan taas palata asiaan.
Siihen asti tsemppiä ja jaksamista Sinulle!!!
Toivoo likimain kohtalotoverisi.