Nuorena minulta hyvin usein tivattiin, että miksi en ota puolisoa, kun olen komea mies ja lähistöllä asuu paljon vapaita kauniita naisia. Tosiasia on, että en ole tuntenut naisiin koskaan syvällisempää eroottista vetovoimaa. He ovat vain olleet kavereita. Olen tietenkin yrittänyt valtavan painostuksen takia löytää itselleni oikean sydänystävän naisesta. Ja onhan sitä kirjoiteltu, juteltu, käyty autoajelulla ja syömässä. Mutta se syvällisempi eroottinen kiintymys eli rakkaus on puuttunut ja en ole sitä voinut saavuttaa sitä koskaan. Ja tietenkin naiset vaistoavat tämän. Ja suhde jää ystävätasolle. Sisimmässäni on aina vain tänäkin päivänä nuo sanat: Tulisipa komea mies ja ottaisi minut puolisoksensa. Varmaan kuulostaa hassulta, jopa hullulta, mutta näin se on.
Homoelämää
yxhomouskova
2613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sillä kanssa veljesi täällä kertovat ettei kukaan painosta löytämään puolisoa ja sitoutumaan.
Löytyy mm. keskustelusta tälläkin sivulla kyseinen kommentti.
oletkohan sitten feikki...Hmmmm...
Enpä ole käynyt sellaisissa rauhanyhdistysläisissä piireissä, joissa ei olisi enemmän tai vähemmän kova kollektiivinen painostus heteropariutumiseen. Otan osaa, vaikkei se ehkä paljon lohduta, avaaja! Helppo samastua, sillä kymmenen vuotta sitten tunsin samoin, siis olen heteronainen.
Tai siis kai olen hetero, kun olen ihan eroottisestikin rakastunut mieheeni.
Mielenkiintoista tässä seksuaalisen identiteetin määrittelyssä on, että vain poikkeaminen tavanomaisesta elämänsapluunasta saa meidät miettimän eroottisten tunteidemme kohteen sukupuolta.
Heteroseksistinen propaganda ja aivopesu aloitettiin ainakin minun suvussani jo ennen neljän vuoden ikää, mikä säkä siis minulla, että satuin sopimaan sapluunan! En ehkä vieläkään kurkkisi kaapista ulos toisessa tilanteessa. Siispä ymmärrän onnitella sinua ja kaikkia, jotka olette sinut/ tulossa sinuiksi orientaationne kanssa!