Oletko kesä-, syksy-, talvi- vai kevätihminen ?

Vaikea sanoa omaa vuodenaikaani. Syksyllä tulee liikuttua enemmän ilma on viileämpää niin on parempi olla. Talvella pikku pakkasella ja lämpimästi puettuna on mukava tehdä pieni kävely ulkona. Kävelyteiden toivon olevan aurattuja lumesta, jotta vanhakin pääsisi eteenpäin.

Kesä on monesti liian kuuma, vaikka kaunista onkin.

alkukesästä tykkään.

Tykkään tehdä ruumiillista työtä koko vuoden. Niinpä olenkin vahvassa kunnossa aina.

Vuodenalusajoista lämpöisessä, peiton alla.

Kevät on ihana. Ei loskavaihe tietenkään, vaan se kun alkaa vihertää ja koko vihreä kausi on edessä ja aurinkoa alkaa näkyä enemmän, se on voimia ja energiaa lisäävä vaihe. "Ihmiskarhukin" herää silloin viimeistään eloon talvihorroksestaan.

Vain kaksi kertaa Lapissa käyneenä voin silti todeta, etä talvikin voi olla ihana,
mutta talvi Suomen etelärannikolla on enimmäkseen kurainen ja synkeä.

Jos asuisin maaseudulla mökissä/talossa olisin toimeliaampi kaikkina vuodenaikoina.
Kivikylässä kaipaa hyötyliikuntaa.

"Rakastan syksyä

On taas sunnuntaiaamu. Nousen vuoteestani ja vedän verhoja sivuun. Olen valmistautunut siihen, että aurinko iskee säteensä suoraan silmiini, niinkuin se useimpina aamuina oli tehnyt kesällä, joskus kirkkaammin, mutta joskus vain arasti jonkun pilvenreunan takaa. Nyt ei kuitenkaan aurinkoa näy missään. Maassa on hyvin ohuesti valkeata kuuraa ja puiden lehdet seisovat jäykkinä. Välistä tulee tuulenpuuska, joka nostelee puiden oksia ja riipii niistä lehtiä. En voi hillitä itseäni vaan yritän kiiruhtaa pukemisessani.
Seison jo ulkona kumisaappaat jalassani. Tuuli yrittää riipiä yltäni sadetakkia. Kävellä rapsuttelen pihalla ja loikkaan metsään. Hyppään pieneltä kallionkielekkeeltä alas ja alan talsia hiukan vielä jäässä olevaa polkua. Lintujen laulua ei kuulu, joskus vain talitiainen hyppää oksalta toiselle ja vitskuttaa kimeästi. Koetan hyräillä pientä laulunpätkää ja kiipeän vuorenrinnettä ylös. Kallionkoloissa on pieniä lätäköitä, joiden pinnalla on ohutta jäähilettä. Ja mitä ylemmäksi kiipeän, sitä kovemmaksi tuuli yltyy. Keltaisia ja oranssisia lehtiä lentelee vastaani. Pysähdyn katselemaan syksyä. Kun katson alaspäin, niin se on harmaata, mutta kun nostan päätäni, se on iloisen väristä ja vilkasta. Kun nostan katseeni vieläkin ylemmäksi, niin näen taas harmaiden pilvien peitossa olevan taivaankannen.
Maa on alkanut sulaa ja pienet purot kuljettavat äsken vielä ilmassa lentäneitä lehtiä. Tuuli humisee raskaasti aivan puiden latvoissa. Pieni pisara putoaa otsalleni ja pian toinenkin ja kohta sataa. Sade pieksää kalliota ja pian joka paikassa virtaa vettä. Nyt vasta on oikea syksy. Vesi pärskähtelee saappaan alta, kun porskuttelen kotiin päin.
Syksy on taas tullut minua lähemmäksi. Sitä tulvii joka puolelta, enkä voi olla rakastamatta sitä, sillä tunnen olevani vain tuollainen lehti, jonka tuuli viskaa sateen piestäväksi maahan ja jonka puro kuljettaa vuorenrinnettä alas. Ja minne se jää, siihen se lahoaa ja kuolee."

Tellukka 11v. Suora kopio koulun ainevihosta, jonka löysin vintiltä.

Tapahtumaköyhää lässyä. Olisin edes luiskahtanut perskeikkaa sitä rinnettä alas.
Tuo dramaattinen loppukommentti vähän pelastaa kerrontaa. Luultavasti olen ollut sorvaavinani jotain oikein suurta ajatelmaa, millä päättää lässyn.

Minne on hukkunut tuo runollinen pikkutyttö? Äänessä on vain rationaalinen "rouva suorasuu", joka mieluiten laukoo vain totuuksiaan!
Tuosta runollisesta pikkuisesta olisi voinut pitääkin.

Kevät on oma vuodenaikani.

Kevät- kesä..

Pilkki-ihminen. "Pilkin" kyllä kesälläkin jos sille päälle satun.

Kevät. Siitä asti kun aurinko alkaa lämmittää valkoisia hankia, maalis-huhtikuulta eteenpäin. Touko- ja kesäkuu ovat ihania, heinäkuu alkaa himpun verran hermostuttaa, nyt elokuussa jo melkein 'ahistaa'. Että se on kohta kesä ohi taas :(

Opin pitämään varhaiskeväästä vasta sen jälkeen, kun olin ensi kerran uskaltautunut huhtikuun alkupuolella Lappiin hiihtämään. Siellä on silloin upeaa!

Syksy on minulle sopivin vuoden aika. Oi sitä raikkautta,keltaisia lehtiä niistä minä pidän. Kuuma kesä takana ja maa on tuottanut satoaan yllinkyllin,on tullut perunaa juurikasvit salaatit tomaatit. Nautinto on valmistaa oman kasvimaan tuotteista salaatti ja katsoa miten olenkaan sen ansainnut että kiitoksen lähetän sinne yläkertaan joka kasvunvoiman antoi. Tulee vielä mieleen ystäväni hautajaiset kymmenisen vuotta sitten kun siunaava pappi sanoi että tämä henkilö valmistui samaan aikaan kuin viljapellot kypsyivät niin hänkin valmistui lähtemään. Nämä hautajaiset oli juuri näin elokuun lopulla.
Nauttikaamme kauniista syksypäivistä ja levätään kun kesäntyöt on tehty.

Jos vain yhden saa valita, olen kesä, seuraavina järjestyksessä kevät, syksy ja talvi. Onneksi saan elää Suomessa ne kaikki, löytää kaikista vuodenajoista jotain nautittavaa ja vaihtelua. Kesä kestää täällä etelärannikolla nelisen kuukautta, usein syyskuu on vielä lämmin mereen varastoituneen lämmön ansiosta, yöhallat eivät vie kukkia.

Vuodenaikojen vaihteluun sisältyy niiden odotus. Voimakkain on kevään odotus, varsinkin jos on vähäluminen talvi, maa mustana, valon kaipuu valtaa mielen . Jokainen kevään merkki on lupaus, ensimmäisestä leskenlehdestä muurahaisten heräämiseen. Toukokuu alkaa täyttää odotuksia , valo on varma, vaikka lämpö viipyisikin.

Alkukesän kukinnat ovat ylenpalttisia, tuomet valkeana vaahtona, voikukat kokonaisina peltoina , keltaisena silkkana energiana, omenapuiden hurmaavat hunnut, sireenien huumaavat tuoksut. Ilma täynnä lintujen laulua. Silloin ajan haluaisi pysäyttää. Mutta kunkin lajin kukinnalle on luomakunnassa niin vähän aikaa, siinä sen lumo toisaalta onkin. Kasvillisuus etenee vuotuista rytmiään, kukinnoista marjoihin ja hedelmiin, loppukesä on kuin runsauden sarvi. Kesää haluaa kerätä varastoon, muistoja mieleen, voimia pimeää kautta varten , satoa säilöön. Ruskan väriloisto on monelle vuoden kohokohta, senkin ajan tahtoisin pysäyttää , ja sitäkin luonto jakaa tuhlaten, suot, puut, pensaat , varvut syyshehkussa.

Ruskan hiivuttua alkaa odottaa ensilunta, joka hetkessä muuttaa kaiken. Sitten on joulun odotus ja lämpimät värit sisustuksessa, tuikut, talvivalot ja kynttilät, jännitys, saadaanko valkea joulu. Luminen pakkasmaisema on kuin hohtava satumaa, yhä useammin kuitenkin jää haaveeksi tai lyhytaikaiseksi iloksi. Oikeastaan alan kaivata kevättä loka-marraskuussa ( ikävät nimetkin noilla kahdella kuukaudella) , onneksi on välietappeja ennen sitä, vuotuiset juhlatkin piristävät ihmeesti.

Ehdottomasti talvi. Vieläpä luminen pakkastalvi. Nautin valkoisista hangista ja toivon mukaan niitä tulee ensi talvenakin. Raikas ilma ja kauniit lumiset maisemat, voisiko muuta kaivata.

Minulle sopisi että kesä olisi puoli vuotta, kevät 4 kk , syksy 1 kk ja joulun aikaan talvea 1 kk. Jos ilmasto lämpenee, niin voi käydäkkin.