Kaivattusi kanssa.
Kolme parasta, jos mahdollista.
Yksi jos ei enempää kehtaa.
Kolme parasta, jos mahdollista.
Yksi jos ei enempää kehtaa.
Parhaat hetket?
Anonyymi
74165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
En tunne Kai Vattua
Hunni onks sul kadoksis mummi?
Hmmmm... Tähän mennessä nämä kolme:
- Metropolis-elokuva Lahden Sibeliustalossa.
- Puhelu keväällä 2018, maaliskuussa, oma ääni oli käheänä, mutta tuntui niin hyvältä puhua hänen kanssaan pitkästä aikaa. En saanut tosin sanottua ja kysyttyä mitä olisin halunnut.
- Ensimmäinen kohtaaminen elokuussa 2012. Yleensä niitä ensitapaamisia ei muista, mutta tämän muistan.
- Bonuksena se kun hän kesällä 2016 kävi pikavisiitillä taloni työmaalla.
Oho kerrankin joku kirjoittaa jotain yksityiskohtaista
No eihän näistä voi tunnistaa kuin yksi ainoa, eikä kukaan muu. Ja mitä sitä enää piilottelemaan.
Oikea asenne
Perus yhdessä olo
Suukot
Halailu
Olisin myös kirjoittanut nuo yksinkertaiset hetket yhdessä suudellessa ja halailessa joissa ehkä enemmän tietynlaista latausta aina koska tunteet !
Vieressä istuminen on tuntunut parhaimmalle. Merkitykselliset katseet. Juttelu.
Samat. Muuta ei vielä ole ollut.
Unohtui halaus. Se tietysti.
Sama. Mietin vielä kehtaisiko kertoa näistä hetkistä tarkemmin.
Kerro ihmeessä.
Kerron yhden. Siinä juhlassa hän oli silkinohuessa leningissään niin ihanan kaunis ilmestys, että en melkein uskaltanut katsoa. Ehkä hän huomasi jännitykseni.
Se yksi ja ainoa paras hetki💓
Kerro tää tarkemmin
Läheisyys tuntui liian hyvältä..
parhaat hetket klishee NIINKUIN CEE....
https://www.youtube.com/watch?v=_S5CQQPXxL4
t.sain porttikiellon piirille, söin vain omia kynsienee... KÄKÄ
Näen häntä niin harvoin, että sanon että ne kaikki on olleet ihan parasta. Kuitenkin ensitapaaminen oli todella lämminhenkinen kun halasimme ekaa kertaa, vaikka muuta fyysistä ei silloin tapahtunutkaan. Ja olimme molemmat silminnähden hermostuneita ja jännittyneitä (ainakin minä!) ja silti kipinät sinkoili ympäriinsä.
En kerro, kun varattu anomuumi omii kaiken ja alkaa räpättään Jannesta eikä läskipää tajua että on
Ainoa pettäjä pimppi täällä. Muut on sinkkuja ja rehdillä asenteella täällä
Itse olen taas ymmärtänyt, että palstahäirikkö on katkera jokaiselle vapaalle ja varatulle naiselle jota se ei saa ja kirjoittelee ihmisistä jotenkin tähän tapaan, sillä maailmankuva ja elämä on täällä netin uumenissa, muuta todellisuutta ei ole tällä katkeralla piruparalla
Juuri näin!! ☝️
Ne hetket kun työpaikalla juteltiin ja katseltiin silmiin. Eipä kumpikaan taida enää siellä olla.
Ne muutamat pitkät katseet kun katsoi syvälle silmiini :) , sitten se kun hän "ylikuumeni" jostain syystä lähelläni ;) ja se kun pidin häntä kädestä (ja unohdin kaiken muun):) Tämä vika tosin saattoi tapahtui unessa, mut kuitenkin ihan todelliselta se tuntui ;))
Ja vielä ekstrana se kun hän selkeästi yritti vilkuilla rintojani :D
Kohtaaminen hänen kanssaan 2007.
ne hetket, milloin katseet huumasivat toistemme liikkeet, tarttui huulet kii, käet katkes, oksat rakes, pilde valloilleen, konna pakes.....
https://www.youtube.com/watch?v=59lSt6fVgMA
Näin tissit, kun hän kumartui.
Upea suoritus. Oliko tämä vastaus neiti 18:38:n viestiin?
Se hetki kun suudeltiin ja kuunneltiin...
No ei ehkä mikään paras hetki, mutta kuvaava. Hänen piti esitellä minulle jotain asiaa, ja hän oli alkuun jotenkin hyvin hermostuneen oloinen, äänestä sen kuuli. Ihmettelin sitä, ja mietin että meninkö liian lähelle seisomaan, tai olinko vahingossa jotenkin pelottava tai asiaton, tai oliko hän ehkä vain ujo luonteeltaan. Yritin olla siinä mahdollisimman rauhallinen ja asiallinen, että tilanne normalisoituisi.
Myöhemmin tilanne olikin sitten niin päin, että olin aivan järjettömän ihastunut häneen, ja pää niin jäässä, niin etten itse pystynyt vastailemaan hänelle kuin parisanaisilla lauseilla (ja vaikutin varmaan tylyltä ja/tai ääliöltä). Hienosti kyllä meni, se oli ihan saippuasarjaan sopiva käänne, ja olisi varmaan hyvinkin huvittavaa, ellei se olisi sattunut itselle.
Miten kommunikointi nyt sujuu?
Ei voi tietää, ei ole ollut tilaisuuksia testata. Toivon tietysti että nyt osaisin jo olla ihmisiksi, mutta mitään varmuutta siitä ei ole. Jos veikata pitäisi, niin luulen kyllä että häijy pääkoppani vetäisisi taas jonkun paniikki-ässän hihasta, ja saisi minut tekemään jotain kohtuullisen outoa ja epäkohteliasta.
(Kokemusta on, että järjestän joskus itseni ihmeellisiin tilanteisiin - on esim. yksi juttu eksyä vahingossa siivouskomeroon vessan sijaan, ja toinen jäädä sinne lukituksi, ja yrittää sitten paeta tuuletusikkunan kautta lumisille palotikaille pelkkään jätesäkkiin pukeutuneena siinä vaiheessa kun etsintäjoukot kolistelevat oven takana.)
Aika tuttuja nuo jäätymishommat itsellekin, siivouskomeroseikkailut ei niinkään. :)
Onneksi ei kuitenkaan koskaan tarvinnut esitellä hänelle mitään, siitä ei olisi kyllä tullut yhtään mitään.
....Mutta on se niin turhauttavaa, että pitääkin aina näyttäytyä niin hölmönä, ja etenkin se harmittaa että on tarkoittamattaan ollut tyly ja antanut ihan väärän kuvan tunteistaan. Vastaillut ihan tyhmiä ja laukannut karkuun, kun toinen on sentään yrittänyt jutella jotain... Eikä sitä oikein voi lähteä anteeksikaan pyytelemään, jälkikäteen, toinen pitäisi vielä oudompana eikä varmaan edes muistaisi mistä jutusta on kyse... Kiitos vaan aivot. :/
söpöä tommonen pikku sekoilu :D, minun piti eräälle naiselle näyttää yksi juttu, jonka hän varmaan vain halusi että tulen näyttämään, että pääsisi lähelle mutta ei keretty sinne asti, kun häntä ei näkynytkään enää maantaina paikassa missä näimme :(
Kunpa olisikin söpöä, hänen mielestään... Voi voi. Mä pahoin pelkään että olen vaan vaikuttanut oikukkaalta ja nuivalta. Musta tuntuu että mulla on aika hyvä pokka, ainakin useimmiten, ja varsin pätevä puppugenaraattori. Valehtelen ja vakuutan yleensä aika sujuvasti, jos se on tarpeen - jotain mitä kotona tuli opittua ja paljon harjoiteltua. Niin että se hölmöyksiä selittävä sisäinen paniikki ei ole ehkä näkynyt päällepäin mitenkään... :/
Kovin on tutun tuntuista tarinaa. Tuollaisen naisen kanssa minäkin olin tekemisissä.
Et ole ollut, älä viitsi!
En ole enää.
Mikä tuossa oli tutun oloista?
Itseni takia toivon ettei se siivouskomero-paloportaat-episodi, siinä oli oikeasti joitakin pelottavia elementtejä mukana, etenkin se yksi papparainen siellä oven takana... :(
Sinun takiasi taas toivoisin että sinulla on parempaa seuraa kuin oikuttelevia puolimykkiä satutätejä. (...Tai no, joo, varmasti onkin, siihen kun ei tosiaan paljoa vaadita.) Pahoittelut siitä kaikesta tapahtumattomuudesta, en tiedä olinko se minä vai joku kanssasisareni tyhmän toiminnan joukoista, mutta kuitenkin...
Tuosta siivouskomerojutusta minulla ei ole tietoa, vaikka se aika hauskalta kommellukselta kuulostaakin. Voisin hyvin kuvitella hänelle tuollaista tapahtuneen, koska hän taitaa aika innokkaasti osallistua monenmoisiin seikkailuihin. Tuo toinen sen sijaan on tutumman tuntuista. Meitä oli varmaan kaksi samanlaista epävarmaa "törppöä" ja eihän siitä silloin mitään tullut. Itse ainakin menen ihastuneena ihan lukkoon. Silti yritin jotain. Siitä tuli sitten aika sekavaa. Varmaan tuli paljon väärinymmärryksiä ja yhteydenpidon loppui kokonaan. Itseäni kyllä harmittaa edelleen..
Olet paha ihminen (trollaaja). Sori, tulen paljastamaan jatkossakin kaikki ilkeämieliset ja valheita levittävät ihmiset.
Miten voikin olla näin pahantahtoinen ihminen... huh huh
Hyvä, siivouskomerot on hyvä pitää erikseen.
"Tuo toinen sen sijaan on tutumman tuntuista." Niin mikä toinen juttu, oletko ehkä osallistunut kahdenkeskisiin valkotaulupiirtelysessioihin, vai tarkoititko jäätyilyä ihan yleisesti ottaen?
Mutta totta, harmitus tuollaisesta jää. Ja siis varmaan jäi aika paljon muitakin tunteita, tuskinpa se nimittäin harmittaisi näin paljon jälkikäteen jos olisi esiintynyt törppönä jollekin ihan yhdentekevälle ihmiselle (mitä ehkä sattuu aina silloin tällöin joka tapauksessa). Mutta en tiedä miten sitä hölmöilyä enää tosiaan paikkaisi - tosi hienoa yrittää vakuuttaa joku siitä "että en mä aina ole ääliö, vain sinun seurassani kultaseni"... :/
No, valkotaululle ei ole kahdestaan piirrelty, mutta tietokoneen ruudulta on tullut kanssasisarellesi esiteltyä jotain ääni väristen. Ja sitten on käyttäydytty tyhmästi. En osaa sanoa kumpiko oli parempi tai pahempi..
Hänen luonaan kahvittelu, jutustelu, himo minkä salaisin täysin ja pelästyin paljastuvani kun halasin häntä pitempään kuin olis saanut. Vieläkin ajattelen hetkeä lämmöllä. Hän tuskin muistakaan enään minua.
Ei pekka muista vanhoja heiloja 10 vuoden takaata. Olethan sinä jo palstoillakin ollut ainaskin 2012 vuuesta asti. Ei ihmiset mitään roboja ole jotka muistaa muinaisiin nuoruuden vuosiin asti satunnaisii kahvihetkiä joita kerrääntyy elämässä sadoittain
Tämä viesti ei todellakaan ole millekään Pekalle!!
Ensitapaaminen asemalla, eka yhteinen ilta. Kaikki yhteiset hetket tässä välillä kun vaan nähdään. Niin rakas on Hän.
Minulla on myös ensitapaaminen ollut asemalla kaivattuni kanssa. Muutenkin viesti voisi olla kirjoittamani. Sinä taidat kuitenkin olla minun tavoin nainen, joka kaipaa miestä.
Silmien monet kohtaamiset, huumorin lento keskusteluissa, keskustelu jossa himoni väreili
On ikävä näitä kaikkea ja paljon muutakin. Kunpa jo pian kohdattaisiin :)
Niinpä. Sitä odotan et kohtaisin hänet. Toisaalta se pelottaa, koska en tiedä miten itse reagoin. Joko tunteeni näkyvät kaikille tai jäädyn. Itse mielummin valitsisin sen et näkykööt sit kaikille... pelottaa myös hänen reaktiot, ellei reagoi (ei mielenkiitoa tai jäätyy) niin muserrun.
Oih, ne kaikki haaveet mitä voisimme olla.
ja ne kaikki haaveet mitä merkityksiä haaveilen hänen katseesta, hymyistä, miten etsin piilomerkityksiä lauseistaan. Ah, ne unet joita näen jotka voisivat melkein olla totta. Kättely josta etsin merkkiä raukkauden tunteista.. aaaaahhhhhh .. tulin housuuni
Hymyilyttää ehkä kuormaliinat eniten. Eipä niitä ole tarvittu enää.
Kovin isoja ei ole tapahtunut. Silti ne pienet hetket on juuri niitä merkityksellisempiä.
Muistan sen hetken kun hän tuli vähän liian lähelle ja katsoi hyvin syvälle silmiin. Puhuimme työasiaa, mutta se katse muutti kaiken. Sitä ennen kohtaamisemme oli asiaa, pikku ihastusta ja viatonta flirttiä, tuosta alkoi tunteiden vyöry, rakkaustsunami.
Muistan sen kerran kun autoin ruuvien kiristämisessä. Hän oli osittain takanani ja käteemme osuivat yhteen ja kumpikin selkeästi viivytti kosketusta. Hän käänsi ruuvia ja sanoin myötä ja vastamäessä, ja katsoi merkityksellisesti silmiin. Olin samaan aikaan hämmentynyt ja virittyneessä tilassa ;-)
Muistan myös toisen kosketuksen erityisen merkityksellisenä. Hänen kosketuksensa ja katseensa voimaannuttaa ja tuntuu superhyvältä. Keskustelimme käden koosta ja näytin omaani. Hän tarttui tilanteeseen ja laittoi omansa minun kätkeä vasten. Katsoisimme toisiamme silmiin. Taas höpötin omiani kun olin taas hämmentynyt (ujous, jota peitän). Pidimme käsiä yhdessä ja katsoimme toisiamme. Tuntui, että hetki kesti pitkään, mutta luultavasti aika vaan pysähtyi.
Nyt olen tilassa, jossa en usko saavani elää tätä rakkautta todeksi, mutta silti jouduin tunteiden kanssa elämään varmaan jonkin aikaa.
Se kun puhui pervoja kaksimielisiä juttuja, hyi sua ;P Tai ehkä se olin vain minä joka halusi kuvitella ne sellaisiksi :D
Ps. Vastasin asiallisemmin tuolla aikaisemmin, ainakin hieman :D
Niitä on niin paljon.
Pysähdyttiin ihmettelemään leppäkerttuja ja kuvattiin niitä. Mä hipaisin hänen kättään, kun laskin hänen kädelleen leppiksen pitämään toiselle seuraa. 🐞🐞
Lukuisat evästauot kaiken maailman ankeissa luukuissa olivat mun elämäni onnellisinta aikaa.
Parasta oli se, että kaikki nuivakin ja tylsä oli hänen kanssaan ihanaa. Hänen kanssaan kaikki toimi, kuin ajatus. Hänen kanssaan oli vain niin mukava olla.
Tää on tärkee pointti, jota moni ei ymmärrä. Ei ne rikkaudet, ei ylelliset puitteet oo niitä, jotka tekee hetket jonkun kanssa ihaniksi vaan se seura. Se, että jonkun kanssa voi karuimmissakin olosuhteissa tuntua niin hyvältä, elämänmakuiselta. Musta tuntuu, että monelle hienot elämänpuitteet on se elämän tärkein juttu. Jokainen ajatwlkoon tavallaan, mutta mä oon vastarannan kiiski.
Kun kivikova ja sykkivä kulli liukui p.illuun antaen molemmille nautintoa ja tyydytystä
Mikäs sen parempaa. Rehellisesti.
Kun alkuaikoina istuttiin mun sohvalla ja oltiin vaan me 2. Ne parituntiset puhelut sun työaikana. Nyt sitten onkin vähän erimeininki....
Perspano ja suikkiinotto. Kolmas on mysteeri .
Ihan kaikki hetket hänen lähellään, ne kolme halausta, silmiin katsominen. Kosketus, mikä yllätti. Hänen äänensä kuuleminen. Se miten vaistosin hänen läheisyytensä. Silloin, joskus.
Hänen sängyllään maatessa kietoutuneena hänen alastonta kehoaan vasten. Hiljaisuuden vallitessa, pääni painautuneena hänen rintaansa vasten, kuunnellen vahvoja sydämen sykkeitä. Täyden sanattoman yhteisen ymmärryksen kietoessa mielemme yhdeksi tietoisuudeksi. Tuntien täyttä rakkauden ja rauhan tunnetta sielussani. Olin jälleen kokonainen. Suurella kaipauksella hänelle ❤
Tapasin hänet ensimmäisen kerran lentokentällä. Pitkä odotus oli ohi. Hän painautui syliini, painoi päänsä rintaani vasten ja itki onnesta.
Muutamaa päivää myöhemmin, olimme paratiisirannalla. Olin yrittänyt häntä houkutella jo edellisenä päivänä, nauttimaan isoista aalloista. Noin metrisiä, ettei mitään valtavia kuitenkaan. Hän hyppi 1,5 tuntia aalloilla ja nauroi kokoajan.
Kolmas ehkä voisi olla kun opetin häntä kellumaan uima-altaassa. Tai kun ajelimme skootterilla vuorilla, hänen painautessa selkääni vasten. Tai rannalla käsikädessä kävelyt. Tai kun hän ilmoitti ravintolassa ollessamme olevamme muusikoita. Tai vain herääminen hänen vieressään, hänen sanoessaa, huomenta rakas, rakastan sinua.
Antoi mulle kasvohoidon.
Mikä tämä on? Joku nuoleminenko
Oltiin hörysaunassa yhtäaikaa ja hän ihanan jutteli minulle. Itse olin alasti ja hän ihana mustassa uikkarissa ;)
En tunne mitään yhteyttä sinuun
Mitä sä saat kirjoittamalla henkilökohtaisen viestin tänne? Onko tää hyvästijättö vai kehitysehdotus? Kenelle osoitat sen? Mikä viestin tarkoitus on?
Kannattaisi miehen varmaan napsia vähän jotain buranaa vahvempaa :D ....siis tuohon ylempänä olevaan minäkin....sivusta.
Ne hetket, jolloin koen olevani yksi yhtenäinen kokonaisuus sun kanssa. Ne hetket, jolloin vedät mut tiiviisti lähellesi, turvalliseen lusikka-asentoon. Ne hetket, jolloin näen silmissäsi halun lisäksi jotain paljon suurempaa...
Eikö lusikointi yleensä johda haarukointiin? Puhuit kyllä turvallisesta lusikka-asennosta, mutta mitä se mahtaa pitää sisällään?