tässä sairaudessa on se vika että tää on niin taivaallista kun sen aloittaa. pikkuhiljaa se kuitenkin alkaa hallitsemaan sua ja sulla menee kaikki rahat ruokaan, terveys, ystävät ja kaikki ihmissuhteet kun kotona pitää vittu neljän sienän sisällä vaan ahmia ja oksentaa!!! Mulla vituttaa kun te listaatte ruokia mitä ootte syöneet ja hekutatte niillä, joko syötte paljon ja oksennatte tai sitten ootte syöneet vaan suunnilleen yhen korpun! Yritetään nyt jotenki löytää tähän sellanen yhteinen sävel, että yritettäis kaikki parantua. Ei tästä tuu helvettiäkään muuten. ja tää saitti voitas mun puolesta lopettaa.
me ollaan sairaita
PANIC
7604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki tietää,että laihtumaan pystyy terveellisestikin.Ei tätä jaksa,mulla menee kohta mielenterveys,on menny jo.Mut ei tähän pysty yksin,saattaa mennä viikkoja et kaikki on hyvin ja syöt melkein normaalisti,sit taas.Huomaat konttaavas vessan lattialla meikit silmillä,posket turvoksissa ja kurkku kipeenä.Miten taas tässä,vaikka en ees halua oksentaa.
Oot oikeessa,oot..oot.. :(
Jooh. onhan se niinkin. Tällänen mesta täynnä vaan sairaita uikuttamassa. minäkin niihin liityn. haluan välillä parantua, toisinaan en. rakastan niin ruokaa, mutta se tuottaa vaan ahistusta ja mielipahaa. kokoajan masentunut ja väsynyt. kai sitä kannattas koettaa parantua. mutta en vaan halua. oksentamiseen viha/rakkaus suhde.
Joo o,oon sanonu ihan samaa tuosta suhteesta ruokaan.rakastan sitä mut vihaan sitä.ja samoilla linjoilla,voisin tuijottaa seinää vaikka 3h,en jaksa käydä koulussa,en jaksa lenkilläkään,mut pakko.tämänkin illan vaan söin,eilenkin,kumpanakaan päässy oksentamaan.aijotko tosissas parantua,yrittää? :|
toivottavasti tämän lukee mahd. moni.. Mulla lähtee hiuksia, naama on turvoksissa vaikka pitäs muka laihtua..oikeestaan oon kokonaan turvoksissa. entinen kimmoisa ja kaunis iho on veltto ja välissä ryppynen, silmissä on hirveet pussit ja ne on lasittuneet.. sormet ja kädet on kuivat, kynsissä on kuoppia ja läiskiä, mahassa ja jaloissa on kramppeja -närästää lähes jatkuvasti -päätä särkee. hampaissa ei ole kiillettä, ne on alkaneet tummua. uloste tulee ripulina. Syitä on siis lopettamiseen paljon! tänään olen oksentanu kolmesti, mutta onneksi en kokonaan. Huomenna yritän olla oksentamatta ollenkaan. Lisätkää nämä syyt myös noihin aiempiin, eli niihin että menee kaikki rahat ja ihmissuhteet. Tsemppiä kaikille!
Täydellinen kuvaus oireistani.En ole koskaan kertonut kenellekkään että olen "ruuasta kipeä".Seurassa pystyn ottamaan yhden keksin ja näytellä "normaalia".Kotona ei kontrollia(asun yksin). Nyt kuitenkin olen tullut tieni päähän,enkä jaksa yksin.Minun ahmimiset koostuu kaikesta makeasta. Pitäisikö pidättäytyä vai onko olemassa kohtuus? Onko kokemusta? Multa lähtee järki(loputkin)kun ajattelen vain painoani ja ulkonäköäni.Tai ruokaa,siis herkkuja.Usein päivät sujuvat hyvin mutta illalla ratkeen,ikäänkuin salaa.Nytkin tuntuu ettei mitään hätää.TÄNÄÄN teen parannuksen. Niin tein EILEN ja TOISSA PÄIVÄNÄ ja joka päivä. Itsetunto on NOLLA. Ongelma on vaikea ja häpeän sitä vielä enemmän koska olen keski-ikäinen nainen.
..löytyy ehkä siitä hetkestä kun käy kaupassa. mullakin menee päivät, jolloin olen töissä/koulussa ihan hyvin, siis päivät, mutta illalla ryntään kaupaan ja ladon kärryyn kaikki mitä vaan mieleeni tulee. Kaikki on yleensä jotakin epäterveellistä. Näin käy myös päivisin jolloin olen vapaalla. Esim. toissapäivänä kannoin kaksi säkkiä ruokaa kotia ja muutaman tunnin kuluttua mitään ei enää ollut kaapissa! Jotenkin pitäisi saada niin, että kaapissa ei olisi kuin jotakin terveellistä ja vaikka esim. kaurahiutaleita. Illalla ei mielestäni tarvisi edes muuta syödä kuin jokin puuro tms. Jos selviäis niistä illoista niin tää paraneminen ois luultavasti paljon helpompaa. Toinen mikä vois pelastaa on parisuhde, en viitsisi oksentaa jos kanssani asuisi joku muu. Olen 25-vuotias.
sä puhut todellakin asiaa. olis niin hienoa kun yhdessä kaikki haluis parantuu. ennenkun elimistö viimeisen kerran pistää vastaan, eikä enää voi ahmia ja oksentaa enää ikinä. tää ajaa kuolemaan. se on tosiasia, vaikka sitä harvoin tulee ajatelleeksi tunkiessaan päätään vessanpönttöön ahdistuksen vallassa. eroon tästä!! me onnistutaa vielä. =)