Oon huomannu sellasen ilmiön, että keskiviikkoa kohti monella paniikki iskee ja kasvaa. Jos suinkin pystytte, niin koittakaa saada ittenne rennoiksi. Jos ootte lukenu, niin osaatte varmasti. Liiallinen jännittäminen tekee hallaa sille osaamiselle, mitä sulla oikeesti on!! Toisaalta pieni jännittäminen tekee varmasti hyvääkin. Mun mielestä meidän kaikkien pitäis vaan luottaa itteemme, reaalissa sitä paitsi pärjää jotenkin jo yleistiedolla. Meidän opettaja sanoi, että pari ensimmäistä pistettä saa yleensä melko helposti. Kunhan pystyy sanomaan oikeasta aiheesta jotain järkevää, saa melko varmasti väh. yhden pisteen. Näin ymmärsin. Kysymykset kannattaa selata läpi, siä voi olla jotain ylihelppoja muidenkin aineiden kohdalla, ku sen mitä on lukenu... Tsmeppiä vaan kaikille! Muistakaa vielä sekin, et se on vaan yks koe! Kokeissa on yhtä normaalia epäonnistua kun onnistuakin. Onnea vielä, rauhassa vaan...:)
Ressaako reaali?
opiskelija
7599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koska en odota itseltä mitään.
Kokoajan tuntuu, että pitäisi lukea lisää ja lisää. 5 kurssin kirjat luin, huomenna olisi aikaa vielä kuudennelle. Kävin tenteissä ja ne meni päin sitä itteään >:( Ajattelin, että reaali on helppo ja saan itselle vaikean pitkän matematiikan ylimääräiseksi, mutta nyt pelottaa todella. Enemmän kuin kaksi kurssia reaaliaineita käytynä on vain historia/yhteiskuntaoppi jossa ka 8.8, uskonto ka 8.0 ja biologia ka 8.3. Tiedän, että kuullostaa siltä ettei ole mitään hätää, mutta tuntuu etten osaa yhtään mitään...
Pohja on hyvä, mutta tavoitteet sen mukaiset. Lukeminen on jäänyt aivan turhan vähäiselle, vaikka jotain olenkin kahlannut. "Läpipääsemättömyys" ei pelota, ja siksi monien mielestä minulle ei olisi ollenkaan oikeutta jännittää. Mutta mie jännitän! Ei huvittais ottaa A:ta tai B:tä kun tietää parempaankin pystyvänsä, kun vain ei olisi niin shaakelin laiska =) Minkäs teet, telkkari on niin paljon mielenkiintoisempi kuin Skinner, oma moka.
Voisinpa alkaa pohtia laiskuuteni psykologisia perusteita, onkohan kyseessä jonkinlainen onnistumis-/epäonnistumisstrategia tai sisäisen autonomian kaipuu? Minkähänlaisella attruibuutioteorialla selitän onnistumiseni tai epäonnistumiseni?
Luotan vakaasti stressin aiheuttamiin hormonaalisiin muutoksiin, jotka auttavat minua suoriutumaan paremmin... tai sitten en. Pitäis lukea, mutta eipä tässä taija enää mikään muu auttaa ku odottaa laukausta ja sitte on 6 tuntia aikaa hävetä kaikkia niitä hetkiä, jolloin ei ollu tiivissä parisuhteessa opiikirjan kanssa:P
Näin se on. Vituttaa, mutta huomenna se on sitten jo ohi.
Kyllähän se reaali ressaa.Lukenu oon, mutta silti tuntuu ettei osaa pyllyjäkään :( nytki pitäs lukee mut täälä vaan lueskelen viestejä perk... No, kerranha se vaan kirpasee ja onneks otin reaalin ylimääräsenä :)
kirjotin tonne toiseenkin stressikeskusteluun samasta hommasta, eli: mulla oli vielä aamulla paniikki päällä kun tänään "pitäis lukee vielä miljoona kirjaa ja laskee kemiaa ja tehä bilsan risteytyksiä"... mut sitten tuli sellanen olo että jos kannattais vaan rentoutua. yks päivä ei enää merkkaa lopputuloksen kannalta paljoa mitään, ja parasta olis jos pystyisi rentoutumaan ja nukkumaan kunnolla huomiselle. NUKKUESSA vasta tieto jää päähän kun alitajunta jäsentää sen, psykaa lukeneet ainakin tän tietää:D
Joten ehdotan että nyt otatte rennosti! Sen jälkeen kun pääsee jatkokoulutukseen, yo-todistus ei merkkaa enää mitään. Ja yleensä kaikkiin paikkoihin on pääsykokeet tms., ja reaalin arvosana on vaan yks niistä joka ratkasee!!! ja muistakaa myös että hirveessä stressissä koetilanteessa ei tuu hyvää jälkee. Joten nyt otatte lunkisti, luvan kanssa eiks je?!