Alko olemaan pientä noususuhdannetta tämän masennuksen suhteen ja muutenkin,mutta nyt yks henkilö eväsi mun tulevaisuuden suunnitelmat päätöksellään.Tämä herra ei ymmärtäny miten paljon tämä päätös vaikuttaa minun elämään.Eilen vielä oli voi sanoa jopa hyvä olo,joka on erittäin harvinaista.Nyt tuntuu aika synkältä,kun oon kuitenkin yrittäny satasella,että alkais menemään paremmin.Minua ällöttää tuommoset päätökset.Ja sitten näiden päätösten jälkeen nää herrat ja rouvat menee varmaan kahville ja ovat hyvin tyytyväisiä kuntuli säästettyä nyt näin paljon rahaa.Minä oon nyt lähtöpisteessä,eikä oo motivaatioo oikein mihinkään.Pitäs etsiä positiivisia puolia tästäkin,mutta ei niitä tällä hetkellä oo.Mä tulin tänne"itkemään"kun ei oo oikein ketään jonka kanssa puhus.Pointtina vielä se,että jos yrittää jotain,kannattaa lähteä siitä,että todennäköiseti epäonnistuu,eipähän pety niin pahasti.
pettymys
¤eräs¤
1233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla oli viime viikolla samanlainen fiilis. Olin ollut työhaastattelussa, josta olin ihan varma että pääsen jatkoon. No tuli sitten kuraa silmille ja "ei kiitos". Työtön kun olen, niin olisi toivonut toisenlaista vastausta. Samassa tuntui että painuin masennukseni kanssa ihan pohjamutiin ja lamaannuin täysin. Olen yleensä aina pessimisti ja kerrankin kun ajattelin positiivisesti ja luottavaisesti, se kostautui ja päätin, että oli viimeinen kerta kun elättelen toiveita mistään.
No ainoa lohtua tuova tekijä oli se, että oli toinenkin haastattelu. Olin etukäteen kirjoittanut paperille, että mitä sanon, kun "ei kiitos" soitetaan ja mietin, että onhan se kiva kun voi vaikka kesän olla vapaana ja mitä kaikkea kivaa voi tehdä. Jep jep, enkös sitten saanut sen työpaikan enkä edes kauheasti osaa iloita siitä, vaikka pitäis.
Tuntuu, että meni niin tai näin, aina väärinpäin!