labradori-karjalankarhukoira

yhdistelmä!!=)
Minulla on 1,5 w sekoitus 75%labbista ja 25%karhukoiraa. Parempaa koiraa saa todellakin hakea!
Aina iloinen,kuuliainen ja tottelee (ei olla pahemmin koulutettu muuta kuin kotioloissa,mutta kaikki menee kerrasta perille ja vielä hyvällä=)
Metsästysvaisto on meidän koirulilta kadoksissa mitä nyt joskus vähän sorsista innostuu. Koira näyttää tosin vähän hassulta "puoliheijari" korvineen eli ne sojottaa sivulle päin. Aika pieni kokoinen säkä vain 55cm,tosin isä labbiskin oli pieni. Mitäs vielä? Kaikenkaikkiaan IHANA koira!=)

meillä on 10-vuotias uros 50% labradori ja 50%karjalankarhukoira.Ei ole mitenkään hirmu tottelevainen ja tosi vihainen on ollut koko ikänsä toisia koiria ja muutamaa ihmistä kohtaan.Kasvattaja jolta koiran saimme tosin sanoi,että koira oli ollut jo ihan pienestä asti ollut "johtaja".Sinänsä ihan hyvä vahtikoira:)Ehkä meidän Mörri vaan peri kaikki huonoimmat luonteenpiirteet joten en halua yleistää..

Minulla karhukoira, labradori-suomenajokoira sekoitus ja todellakin harvinaisen viisas ja oppimishaluinen yksilö. Uros kun on, niin kokeili kyllä päästä pomoksi taloon, mutta fiksuna koirana luovutti, kun havaitsi homman turhaksi.
En suosittelisi ihan vain seurakoiraksi. Tällä yksilöllö ainakin on hyvin voimakas riistavietti.
Luonne on täysin peloton ja itsevarma, joten omistajan on syytä olla samaa kaliiperia.
Tästä uroksesta kehittyi lapsirakas ja omituisen huumorintajuinen koiruus. Vieraista kuitenki varoittaa aina matalalla murinalla, eikä taloon ole tulemista ilman lupaa. Muualla tutustuu mielellään vieraisiin ihmisiin ja koiriin, eikä ole minkäänlaista tarvetta uhota. :)

Sehän riippuu aivan siitä mitä haet, ja mitä ominaisuuksia pentuun vanhemilta periytyy. Oman seropini (narttu) emä on karjalankarhukoira, ja sitä sen huomaa. On aika itsenäinen ja sosiaalistaminen vieraisiin koiriin olisi pitänyt aloittaa HETI ja panostaa siihen joka päivä. Harmi vain että en pystynyt siihen silloin, aikaa ei ollut käyttää kahta koiraa erikseen päivittäin lenkeillä, kun päivittäin molempien koirien yhdessä touhuamiseen saa varata pelkästään sen 5 tuntia.

Karjalankarhukoira on myös haukkuherkkä rotu, joten jos asut esim. omakotitalossa ei se ole ongelma, töitä saat taas enemmän tehdä esim kerrostalossa.

Toisaalta en taas mihinkään tyttöä vaihtaisi, on myös hellyydenkipeä ja vanhemman koiran kanssa erottamattomat.

mulla on karhukoira/labbis narttu 3v.
todella kiltti,lempeä ja kuuliainen tapaus.
ei koskaan vihainen ja haluaa olla kaikkien kaveri, tulee toimeen siis koirien ja ihmisten kanssa loistavasti.
ei ahuku turhia mutta kotipihaani maalle kun menen niin on vapaa elämä silloin ja se saa haukkua linnut ja kaikki mahdollienn liikkuva.

ihanteellinen seurakoira mutta itse käytän koiraani metsästyksessä.

parempaa koiraa ei löydy mistään, enkä koskaan luopuisi koirastani vaikka mikä olisi

Minulla on 8kk karhukoira-labradorinnoutja uros. Söpön näköinen ja nykyään kun osalle kursseista pääsee seropitkin niin koulutuksessa ollaan käyty. Hyvin on oppinut käyttäytymään :) ainoita paheita labradorinnoutajalta tullut tarve, että kaikkea on pistettävä suuhun ja kannettava. Tosi hyvä koira on tähän mennessä ollut, en vaihtaisi mihinkään ..en todellakaan edes rotukoiraan. :)
Oma koirani on myöskin lempeä,kiltti ja tottelevainen sekä ihmisrakas ja ystävällinen. Karhukoiran tapa haukkua kokoajan on myös jääny poijees;)
Seurakoira, meillä käytetään myös tottelevaisuuskoulutuksessa. ! ehdottomasti hyvä yhdistelmä!!

Heh mielenkiintoinen yhdistelmä. :) Itseltä löytyy puhdas karhukoira sekä tämän sekarotuinen pentu. Rotuperimä on 54% karhukoiraa, ja lopussa osassa on bordercolliee (27%), labradorinnoutajaa, setteriä ja suomenpystykorvaa.
Vahinkopentuja olivat, mutta ihania vahinkoja syntyi.

Neiti näyttää aivan isältään, mutta kuono on ihan selvä collien kuono. Luonteeltaan on aivan bordercollie, mutta sekä metsästys- että paimenviettiä löytyy. Neito on agility sekä epävirallisessa näyttelykäytössä. Hyviä sijoja ollaan saatu näyttelyissä (PUN3, PUN2, PUN BIS6) ja kokoajan mennään parempaan.

Että eiköhän tuo karhukoira-labbis yhdistelmäkin ole ihan hyvä! Vaikka kannattaako tarkoituksella astuttaa, roduissa kiertävät taudit voivat periytyä? En tiedä...

Mahtava yhdistelmä!
Täältä löytyy -08 syntynyt "täysiverinen" kkk/labbis tyttö,, ja parempaa koiraa ei ole vastaan tullut. Luonteeltaan ystävällinen, touhukas ja luottavainen.
Juuri täydellinen kotikoira, harrastamme lenkkeilyä ja metsässä samoilua.
Väritykseltään mustavalkoinen, kyljissä ruskeampaa karvaa. Puolilupat korvat tottakai :)
Olen varma, että voisin toisenkin tälläisen mixauksen vielä ottaa, hyvin monipuolinen koira.

Hei,

Minulla on ollut ko mixi (emä muistaakseni labbis ja isä karjalankarhukoira)

Myin sen vuonna 2008 pois

Syytä en ala tänne kertomaan, kun se ei kaikille kuulu

Eli sinä joka omistat Bella nimisen koiran (Bella oli silloin pennun nimi, kun sen myin), niin ottaisitko minuun meilitse ([email protected]) yhteyttä?

Olisi kiva kuulla kuulumisia ja nähdä kuvia

Kiitos

Ter: Bellan ENTINEN omistaja

Kelpaako kultainennoutaja-karjalan karhukoira? Nyttemmin jo vanha, laiska ja vittuuntunut, mutta ei ollut nuorempanakaan sen kummempi, kakarana varsin rasittava. Ei enää ikinä meille edes mitään sinne päinkään!

Kyllä tuossa edellisessä taisi omistajan oma kalsea sielunelämä heijastua koiraan. Koirassa tuskin mitään vikaa, omistajassa enemminkin. Inhottava tyyppi.

Meillä nuori uros, jonka emä labbis ja isä karjalan karhukoira. Todella hurmaava ja kiltti koira!! Noutajan geenit vahvat; aina on noutamassa pyykkiä pyykkikorista ym kepposta. Ei kuitenkaan tee mitään pahoja kotona, vaikka on vielä nuori. Pääsee kerran päivässä juoksemaan vapaana metsälenkille.

Ihana ja kiltti koira!

Mulla oli karjalankarhukoiran ja labradorin sekoitus.
Täysin musta,labbiksesta erotti ehkä vähän lyhyemmän ja pienemmän ruumiinrakenteensa vuoksi. Itsevarma,sellaista koiraa ei tullut vastaan
tai tappelupukariksi, joka olisi aiheuttanut pelonväristystä. Riistan osoitti nenän päällään hienosti. Pysyi uskollisesti pihalla tai vaikka paikallaan jos määräys oli. Suhteellisen helppo kouluttaa kun pentuvaiheen jälkeen alkoi rauhoittumaan. Vahtimisviettinen,ei tullut taloon vieraita ilman lupaa. Joskus ja harvoin karhukoiramaisuus pääsi valloilleen ja pysäytti postinkantajan postilaatikolle haukkuen ympärillä aina tarpeen vaatiessa niin että postinkantajan matka ei jatkunut,maaseudulla kun asuttiin.
Pentukauden jälkeen syttyi myös uimiseen, ui vaikka jäiden seassa talvella.
Hyvä ja uskollinen koira, harkinnut josko joskus siitä uusi koirarotu, ensisijaisesti metsästäviin, vartiota tarvitseviin peheisiin. Lapsille oli ystävällinen ,vieraille varauksellinen.