Erakkoluonteen syntymäpäivät !

Suur kiitos hyvistä neuvoista,

helpotti suuresti kun huomasin että on muitaki jotka ei halua juhlia synttäritä,

aikasempina vuosina lähdin sukulaisten luokse omalla autolla,
mutta ne ihanat läheiset ovat kuolleet,

nyt jaksaminen on sitä sun tätä,
ei jaksa omalla autollakaan pitkiä reissuja tehdä,


--
taidan tehdä sen, ilmoitan olen menossa just sinäpäivänä,
en ole kotona,

todellakin lähden kuntosalille,
sitten kaupungille soppailemaan,
siten saan kulutettua vaikka koko päivän,

tulen sitten uupuneena kotiin,
kuin olisin tehny pitkän työpäivän, ( heh hymyä huuleen )
kuten silloin ennen kauan sitten,
työelämässä aikoinaan,
--
olipa helpotus,

vielä suurkiitos ihanista neuvoista,

Totta, niin olenkin ajatellu
en puhu yhtikäs mitään syntymäpäivistä,
tietenki jos lipsauttaisi että olen matkoilla
niille heräisi kysymysmerkki ottsaan,
ja ahaaaa elämys ,

tuota puhumatonta konstia olen viimeset vuodet harrastanukki,
mutta aina nuo jälkeläiset harmikseni muistaa,

muutamat kaukaisemmat ystävä lähettää onnittelukortin silti
he asuvat kylläki kaukana satojen kilometrien päässä,
joskus harmittaa kun niiltä ei muisti ole menny,
ku minä itse en muista kenekää synttymäpäiviä ,

jälkikasvuni kyllä ovat sopeutunu ajatukseen ettei syntymäpäivää juhlita,
riittää kun onnittelee puhelimella tapahtumaa,

Itse lopetin joulukorttien lähettämisen muutama vuosi sitten,
jolukortteja tuli vielä sen jälkeen muuatamia,
olenkyllä kaikille tiedottanut etten lähetä enään kortteja kellekkään,
joten uskoisin että korttien tulo loppuu kokonaan,

inhoan kyllä kaikkia juhlapyhiä, joulua, juhannusta vappua pääsiäistä, varsinki jos niitä on monta peräkkäin, rakastan elämän arkea, siis arki-elämää.
erikoisesti inhoan omia syntymäpäiviäni,
ku kokoajan saa pelätä jos joku kuitenki muistaa sen, joku muistaaki, mutt ` ei suuremmin kuitenkaan juhlita,

siinämielessä olen melkein täydellinen erakko,
en kutsu ketään kylään
enkä käy itse kenkään luona kylässä,
puhelimella pidän jonkinverran yhteyttä joihinkin,
tietenkin pari omaa perillistä heihin on viikottain ainaki puhelin yhteys,
muuten olen päättäny heittäytyä täysin erakoksi,

pienessä määrin harrastan viikottain liikuntaa,
siellä näen ihmisiä, mutt en suuremmin heidänkanssaan ystäväksi heitäydy, hyvänpäivän tuttuja ovat `,
se taso on minulle sopiva,
olen kyllä hieman haaveillu ku keksisi jotain kivaa menemmistä yksikseni
siis jonnekki ihmisten ilmoille,
mutta olen erakoitunu , on jo vaikeeta lähteä minnekkää
ku ei ole vaateita miten pukeutuisi kohtuu katu-uskottavasti,

toisaaltaan ole tähän yksin elämiseen jokseenkin tyytyväin
saa olla kotona niinkuin hyväksi tuntee,
joko köllöttää , katsoa TV:tä tai touhuta jotain jos jaksaa,

mukava kun huomasin sinut palstalla,
on joku toinenkin melkein samanlainen erakko tyyppi,

jostain syytä olen jopa iloinen tästä hetkestä,

kirjoitellaan taas joskus kuulumisia,,,

Minä en myöskään halua olla "juhlakalu" .Minulla on ystävätär,hän viettää nimppareitaan ja synttäreitään ja kehuu,kuinka paljon sai lahjoja 85 vuotias mummo. No mitä se ihminen enää tekee jollain "krääsällä" ihmetellä täytyy?

No mieltymyksensä jokaisella,eivätkä hänen pippalonsa ole minulta pois
ajattelee ama