Tuttavapiirissä on 70 ÷ikäisiä aviopareja, joissa puolisot eivät selvästikään viihdy toistensa seurassa ja tuntevat vastenmielisyyttä toisiaan köhtaan. Voi hyvällä syyllä päätellä, ettei siinä intiimikään puoli toimi.
Kumpikin kulkee omia polkujaan, hakee ja löytää niiltä matkakumppaneita.
Kumma kyllä tuollaiset parit eivät kuitenkaan helpolla eroa, vaikka se tuntuisi järkevämmältä ratkaisulta.
Onko samansuuntaisia havaintoja?
Kumpikin kulkee omia polkujaan, hakee ja löytää niiltä matkakumppaneita.
Kumma kyllä tuollaiset parit eivät kuitenkaan helpolla eroa, vaikka se tuntuisi järkevämmältä ratkaisulta.
Onko samansuuntaisia havaintoja?
Vastaukset 70
Vanhimmat
On keskitytty vihapuheisiin enemmän.
Ei kuulu kellekään ulkopuoliselle.
Eikä mielenterveyshäiriöisillä ämmillä muuta tonkimista ole ?
hehehee...
Eläkeläisethän ovat eto petoja huijaamaan asumistukia. Asutaan yhdessä mutta toisen kirjat on jossain maitolaiturilla käpytie 1 kuusikangas.
Käyn hoitolaitoksessa tervehtimässä tuttavaa. Sinne tuli pariskunta, heillä on omat huoneet vaikka parihuoneitakin talossa on. Näyttävät kuitenkin syövän salissa yhdessä, ja siinä jonkin aikaa seurustellaan, mutta paljon ovat erillään. En tiedä tarinaansa, eikä toki kiinnostakaan. Varmaan syitä voi olla monia, mitään epäsopua heidän välillään ei näy. Sen sijaan tiedän pariskuntia, jotka asuvat yhdessä, mutta joiden elämä näyttää sisältävän riitelyä, kilpailua ja taistelua, mutta tavallista yhdessä olemistakin. Ilmeisesti on jonkinlainen viha-rakkaussuhde.
On myös sellaisia 70kymppisiä, yksinäisiä katkeria kateellisia akkoja, jotka tekevät tällaisia aloituksia. Omasta puutteestasi tämä aloitus kertoo.
Ei lainkaan noin, kirjoittaja klo 8.06. Ei ole tämän kirjoittajalla puutetta!
On mukava kirjoitella tänne ja huomata, miten katkeroitunut moni puutteessa oleva on. Ihan sääliksi käy.
se * bsygologi* viel puuttuu
Bsygologi tietää kaiken ja suosittaa eri jääkaappia ja eri petiä ja eri kieltä eikä avioliittoa .
Yhteistalous ja erillistalous, koska et ole kykenevä ymmärtämään naiden asumismuotoken eroa, voi googlata mitä ne tarkoittavat.
Jos se "Beugeot" ei lähtenyt käyntiin?
Harva kai se naiden mitään ymmärtää.
Tuttua elämää viimeiset parikymmentä vuotta.
Vaimollani on viikoittain omat menonsa. Tiistai, torstai ja perjantai ovat etukäteen ohjelmoituja.
Pitemmät poissaolot ovat vuosittain esiintyviä mutta satunnaisia. Muutamasta päivästä pariin viikkoon jossakin päin kotimaata.
Viikosta kolmeen kestävät, naisystävän kanssa tehdyt ulkomaan komennukset eivät ole aivan jokavuotisia mutta vastaavasti saattavat tapauhtua saman vuoden aikana useamminkin.
Yksin en viitsi lähteä mihinkään. On omat tavanomaiset harrastukset ja kolkot heräämiset makuuhuoneen hiljaisuuteen.
Silti olen optimisti odottaessani muutaman viikon kuluttua tulevaa 50v hääpäiväämme.
Kannustus ja myötätunto olisi paikallaan. Please!
Onnittelut jo etukäteen hääpäivän johdosta.
sinä saat vielä viettää hääpäiviä,
itselleni ne ovat jo taakse jäänyttä elämää.
Mutta Please, kerro mikä olisi oikeaan osuva kannustus ja myötätunto
tuollaisessa tilanteessa. Ei varmasti riitä jos sanoo, että:
Kuule, kyllä se siitä.
Kiitoksia onnittelusta!
Tekstini oli totta mutta ilman taustaselvityksiä eikä kukaan ole sortunut lohduttelemaan eikä tarjoilemaan vaihtoehtoja.
Kukaan ei ole näköjään tarttunut tuohon aloituksen intiimi asiaan.
Olen itse niin höveli, että kun vaimoni saa sovitetuksi viikkoihinsa muutaman "vapaapäivän" niin hän osoittaa fyysisesti vaatimuksensa minun "viihdyttävän" häntä perusteellisemmin kahtena päivänä viikossa. On sen verran harvinaista herkkua, etten voi tuottaa pettymystä joka puolestaan edellyttää, ainakin tämän ikäisenä, terveitä elämäntapoja.
Olipas..no naurattikin, mutta toisaalta tuli ihan jotenkin ..sääliäkö vai ihmetystäkin..miksi olette vielä yhdessä..
Aika tuttu tilanne tuo aloittajan kuvaama.
Onneksi elämää on täydentämässä muuan sievä leskirouva.
alottajalle :
oman kokemuksen mukaan vanhat pariskunnat eivä välttämättä inhoa toisiaan, vaikka ulkopuolinen voi niin luulla,
vaikka intiimiä suhdetta ei enään olekkaan, koska kaikki vanhenee ja intiimi kanssaakäyminen loppuu luonnollisista syistä ihan kaikilla,
sinullaki alottaja,
vanhoilla pariskunnilla on sisäinen luottamus ja ymmärrys oman perhee olemassa olosta ja tärkeydestä,
oma avioliitto on aina YKKÖS-tilalla varmasti kaikkien vanhojen pariskuntien tärkein ja suojeltavin asia loppujenlopuksi,
vaikka sitä ei todellisuudessa ulkopuolinen näekkää,
oma perhe , oma aviopuoliso on aina tärkein kivijalka pitkässä liitossa,
vaikka sanasäilä välillä lentää terävänä,
koska oikea syvä nuoruuden rakkaus kestää kaiken,
kuten raamatun sanakin sanoo, ihan kaiken,
ja jos ei oikeaa syvää rakkautta ole taustalla, tämmöset pariskunnathan erovatkin oikeesti, mutta ne jotka pitää kiinni omasta perheestä niillä on syvä rakkus sisimmässä,
vaikka sitä ei näytetä varsinkaa ulkopuolisille,
kaikki pojimaiset tunteet ei koskaan näy ulkopuolisille,
vanha liitto on todellisuudessa harmoonininen istututio ihmisen elämässä,
Meitä on moneksi. Voisin viettää 3.9. 37-vuotishääpäivää yhdessä mieheni kanssa, mutta hän lähti yläilmoihin jo 15 vuotta sitten. Meillä oli etäliitto, onnellisia olimme. Sen jälkeen on ollut muutaman vuoden etäsuhteita, onnellisia nekin kuten nykyinenkin. Ulkopuolinen ei voi sanella, miten parisuhteessa elellään. Nykyinen kumppani sanoi, ettei etsi emännöitsijää, vaan rakasta ihmistä. Äitini opetti, että naisen pitää omillaankin tulla toimeen. En ole etsinyt elättäjää.
outoa,,,,,,,
avioliitto on aina eri asia,
kuin etä-liitto,,
niitä ei voi verrata samaksi ollenkaan,,,
etä-liitto muistuttaa ,, on lähinnä avo-liitto
mutta siitä vielä enemmän poikeava
sillä nykyään avo-liitossa elävät asuvat yleensä samassa taloudessa, saman katonalla,
avo-liiton laki säädökset ovat myös eriasia
kuin avioliitossa oleville,,,
sinun etä-liitoa ennenvanhaan kutsuttiin " susi-pariksi " susi-pari,,,
et kai vain ole jonkun ukkomiehen jalkavaimo,,,
kun elät tommosta elämää,,, muka rakkaus suhteessa,,,
"Onnellisia kuten nykyinenkin".. Paljon et onnelta vaadi, tuollaisia lyhytaikaisia etäihmissuhteita, nehän on mahdollisia nettimaailmassa vaikka ei koskaan tapaisikaan. Jos saa onnen siitä että mahdollisimman vähän on sen toisen kanssa, siitä vaan. On sellaisiakin, jotka vaativat ihmissuhteelta enemmän, uskaltavat jopa lähisuhteeseen ja avioliittoon ja ovat siinä onnellisia, eivät vaihtaisi mihinkään.
Vai että sta nykyinen kumppanisi sanoi ettei etsi emännöitsijää ja sinä sanoit että et etsi elättäjää. Harvapa niitä nykyisin etsii missään liitossa etsii, ei ole tullut mieleenkään. No, ehkä joku sugar daddy juttu. Avioliittoon mentiin rakkaudesta , molemmat ollaan perheen elatukseen osallistuttu ja kotitöitä tehty, Nuo elatukset ja emännöinnit kuului 1800luvulle ja ennen sitä.
Nuo kolme vastausta kertovat jotain kirjoittajistaan, eivät minusta. Elämänpolku on melko paljon sattumista kiinni. koskaan en ole ollut kiinnostunut toisen omasta. Ensirakkauteni opetti minut tietämään, mitä rakkaus on. ei ollut molemminpuolista ja surin melkoisesti. Onneksi olin kärsivällinen ja odotin tunteen puhkeamista. Kohtasin tulevan aviopuolisoni ja se oli menoa. Ellen olisi tuntenut rakkautta olisin elänyt mieluummin sinkkuna kuin rakkaudettomassa liitossa. Minun kokemukseni ovat osoittaneet, että rakastua voi 70 -ikäisenä. Elelen onnellisena, muiden onnia en tiedä eikä tarvitsekaan.
Peukutan! Olen tunnistavinani sinussa entisen aktiivikirjoittajan :) ja hyvän sellaisen... Olitpa hän tai et, onnea elämääsi!
Hei, siinäpä se tyytyväisyys elämään onkin . Ei ole pakko nysvätä kylki kyljessä. Molemmilla on lemppariharrastukset jopa ruuat . Toinen on illanvirkku ja toinen aamuvirkku. Toinen haluaa nukkua tosi lämpimässä ja toinen tosi vilpoisassa.
Toinen tykkää katsoa telkusta teknikkaa ja toinen netisä kaikkea muuta mielenkiintoista ja kirjoja. Näin meillä elellään.
Elämä on leppoisaa. Ei tarvitse känistä eikä riidellä päivänselvistä asioista. Yhdessä elellään tyytyväisinä.
Tuohan on ihan normaalia aikuisten kesken. Sama meillä, yhteiset ateria-ajat kuitenkin on ja yksi jääkaappi. Miksi tällaisista pitää vanhojen ihmisten riidellä tuntemattomien kanssa ?
Entäs jos tykkää toisistaan niin paljon, että haluaa olla paljon lähellä ? Voi syödä välillä sen toisenkin mieliruokaa, meillä laittaa kumpikin omaa mieliruokaansa vuoronperään, molemmille maistuu. On mitoilla teetetyt erilaiset patjat ja eripaksuidet peitot, mutta samassa parisängyssä nukutaan ja lemmiskellään. Voi mennä halutessaan vierashuoneeseen välillä. On yhteisiä harrastuksia, mutta myös erillisiä, samoin yhteisiä ja omia ystäviä. Kiva mennä joskus vaikka kaupunkilomalle tai oopperamatkalle ystävien kanssa, mies menee golfaamaan.
Jos tykkää toisistaan paljon niin satunnaiset, eri pituiset irtiotot vain vahvistavat tuota tunnetta muistuttaen miten kolkkoa on yksin.
Kun tykkää toisesta riittävästi niin tekee, kuten minä kaikkiruokaisena, sellaiset sapuskat mitkä sopivat vaimolle sekä terveydellisistä, että makusyistä.
Irtiottojen aikana syön vaimolta kiellettyjä pöperöitä kuten kaaleja, silakkaa, sisäelimiä. Nuo nyt päällimmäisinä.
Painoluokitetut patjat ostimme parisänkyymme. Minä 85kg, vaimo 52kg. Painaa nykyään 58kg mutta ei ole mennyt patjakauppaan.
Matkustelemme yhdessä melkoisesti (?) mutta rättien hypistelyyn en lähde mukaan. Hoitakoon sen naisystävänsä kanssa tai yhteisillä matkoillamme yksin.
Niin paljon tykkään vaimostani, että suostun mukaan harvoin esiintyville huonekaluostoksille. Minua ei kiinnostaisi pätkääkään millaiset kalut hän haluaa hankkia mutta haluaa minut mukaan. Tuo on oikeastaan ainoa asia jossa vaimo suorastaan vaatii jotain. Mukana oloani. Muuten hän ei ole koskaan vaatinut mitään. On ehdotuksia "mitä jos"? Saman henkisiä toivomuksia.
Ilmeisesti olen osannut olla ihmisiksi koska vaimoni ei ole perustanut omaa pankkitiliään ja tyhjentänyt yhteisiä tilejämme sille. Asunnoille hän ei mahtaisi yksin mitään mutta muun omaisuuden hän voisi realisoida itselleen muutaman pankkipäivän aikana.
Johtuukohan minun palvelualttiuteni ja sopuisuuteni tuosta?
Varmaankin, sillä olet ollut ilmeisesti hyvä kumppani ja aviomies!
Onneksi olen eronnut, turha haaveilla elinikäistä onnea ja kumppanuutta Vaihtoon vaan huonot, yksin on parempi, kuin huonon elätin kanssa.
Pitkän avioliiton jälkeen pitkä sinkkuus ja en kyllä mene kenenkään kanssa asumaan enää.
Taas löysin (edellisestä) samanlaisen mielipiteen kuin itselläni on.
Silti ymmärrän hyvin aviopareja, jotka asuvat yhdessä toisen loppuun asti.
Ellei syöpä olisi vienyt miestäni, asuisimme edelleen siellä yhdessä.
Hän oli maailman rakkain mies minulle.
Hän on kanssasi aina. Hän on lapsissanne ja heidän lapsissaan. Uskon että rakkaamme ovat kerran meitä hetkeksi tänne jääneitä siellä toisella puolen vastassa.🌿
Kun vaimoni syöpä paljastui 19 vuotta sitten ja tulevaisuus näytti lohduttomalle, teimme kaikki ajateltavissa olevat testamentit ja vaihdoimme asumismuotoa.
Jo silloin tuli pohdiskelluksi leskeytymismahdollisuutta ja olin täysin noissa samoissa ajatuksissa. En voinut kuvitella, enkä voi vieläkään pitää mahdollisena ryhtyä asumaan kenenkään uuden ihmisen kanssa.
Kun oma syöpäni leikattiin 8 vuotta sitten, kävimme läpi saman suuntaisia pohdiskeluja. Ilmeisesti vaimoni oli saanut minusta niin tarpeekseen, ettei myöskään nähnyt vähäisintäkään mahdollisuutta asutella uuden miehen kanssa.
Nuo olivat ennenaikaisia aatelmia. Elämme edelleenkin täysipainoista elämää vaikka vaimoni onkin maksimiennusteeseen nähden laina-ajalla 8:tta vuotta.
Vaimoni kuoli syöpään 2008, jäin pois töistä 2005 ja hoidin hänet aina kuoleman hetkeen asti pidin kädestä viime hengen vetoon.
Voin nyt jälkeenpäin sanoa ei kuolemaa tavallaan ole, monia tapahtumia.
Hän hyväksyi tämän uuden, välikätenä oli kissa. Emme asu koko aikaa yhdessä hänellä on uusi rivitalo vanha oli liian iso hänen mielestä, hän oli eronnut miehestään kauan sitten.
Itsälläni ollut kaksi syöpää, sydän on myös korjattu myös muuta pientä.
Miehelläni oli syöpä, josta parantui. Siihen hän ei menehtynyt. Kun kuulee kanssaihmisten elämäntarinoita, voin olla tyytyväinen. Nyt elokuussa olin ensi kertaa ambulanssissa ja sairaalan päivystyksessä. Osastolla ole ollut vain lasteni syntyessä. Jokaisella on oma tarinansa, en tietääkseni ole arvostellut kenenkään elämää. Olemmehan erilaisia.
Kiitos empaattisuudestasi, sain (sinulta 16:38 kirjoittaneelta) juuri sellaisen vastauksen, mistä pidän tosi paljon!
.
Vaikea se on erotakin pitkästä liitosta, siinä on paljon erilaisia tekijöitä jotka tulee otettua huomioon harkitessa eroa, ja ehkä tottumus tai yksinkertaisesti laiskuus tai muutoksen pelko estää tekemästä ratkaisua erota..
..lisän vielä vastauksen varsinaiseen kysymykseen, että kyllä on samansuuntaisiahavaintoja, mutta aina kaikki ei ole miltä se ulkopuolisista näyttää..
Pirmiina
Kaikki -70v tuttava pariskuntamme ovat, ainakin ulospäin, varsin tasapainoisen ja tyytyväisen tuntuisia.
Yhdessä tapauksessa kaikki tapahtuu rouvan ehdoilla ja toisessa on täysin päinvastoin. Vm. pariskunnassa rouva on täydellinen ripustautuja mutte se ei näytä häiritsevän herraa. Rouva rajoittaa oma-aloitteisesti tekemisiään ja menemisiään. Vuosikaudet kuvittelimme, että ilmiö johtuu herran painostuksesta mutta olimme täysin väärässä.
Muut parit olivat uskottavan tasapainoisia mutta nyt on osa leskeytynyt ja osasta ovat molemmat vaihtaneet hiippakuntaa.
Osa ikäluokkani tuttavista leikkasi matot halki jo aikaisemmin.
Ulkopuolisen on syytä olla varovainen toisten keskinäisten välien arvioinneissaan.
Kyllä tämänikäsillä ongelma-ongelma-avja riittää. Tietäähän sen, kun ottaa huomioon, että puoliso tuntuu vastenmieliseltä.
tapailen yli 70v miestä ja koko ajan puhuu menneisyydestään, aina samat jutut.. En vois asua yhdessä, nuorempana toivoin et mies puhuu, en enää..
Jos 70kymppisenä pari on vielä yhdessä, on vankka pohja, sujuu kaikki hyvin , seksikin. Kun on tyytyväinen itseensä, puolisoon ja yhteiselämään, liitto kestää . Sen kruunaa yhteinen jälkikasvu, jolle paras perintö on onnellisen avioliiton malli.
❤️❤️
Tuossa tapauksessa (klo 9.01) asiat ovat hyvin.
Toinen on tilanne, jos yhteiselämän intiimi puoli ei suju - puolison kanssa. Silloin on puolisoiden yhteinen kosketuspinta kaventunut merkittävästi, kun yhteinen makuuhuone ei ole tarpeen.
Voi hyvä luoja tätä intiimipuolen ainaista esilleottoa. Jos yhdessäolo on vain sille perustunut, niin laihaa on ollut.
On sitä elämässä muutakin tärkeää kuin seksi. Ei kaikki enää vanhempana sitä halua harrastaa.
Sitä kytätään nyt sitten toisia pariskuntia ja onko ne "silleen" vai ei
ja pohditaan kannattaisko niitten erota.
On alas menty. Mikä on seuraava vaihe.
Kurkitaan toisten ikkunan takana vai tehdäänkö sitä nyt jo?
Itse ollaan omahyväisesti "onnellisen avioliiton malli" jälkipolville.
Hyvä "me" ! Me ollaan täydellisiä !
Saatte sätkyjä kun joku provosoi tai pelleilee. Kuka täällä muka tosissaan oman liittonsa tilaa esittelisi ! Aloituksista osa on selvästi vedätyksiä, tosikot tulee opettamaan ja paheksumaan , tai vedätyksen tajuavat yhtyy leikkiin.
😆😜😙
Saahan nyky tekniikalla jo livekuvaa vaikka kennen kotoa, tarpeeksi kun omaa röyhkeyttä ja moraalittomuutta.
no ei 70v mies pysty, tosiasia, jos ei ole keinotekoista troppia, siinäkin voi käydä et nenä vaan vuotaa.. :)
Ei ihan jokainen 70-vuotias mies pysty, mutta useimmat kyllä ilman lääkkeitäkin.
Sitä vastoin 80-vuotiaista useimmat tarvitsevat lääkeapua..
Miten lie vastaavasti naisilla tilanne?
Lapsentasoista.
Noin - klo 22.13 - tappamalla mielellä on, kun on vaille jäänyt
Anteeksi, korjaus: ... happamalla mielellä ... . Pääsisi tuokin edes vähän tanssissa pyörähtelemän.
KUKAANHAN
ei ole
TÄYDELLINEN!
Kyllähän yhteiselämä sujuu, kun ollaan mahdollisimman vähän yhdessä.
On onni saada elää erillään.⁸
Tällaisia aloituksia on
kun omassa elämässä
ei ole mitään
niin pitää sekaantua
muitten elämään.
kyl se vaa nii o, ettei katteks käy, ku kaupas näkee ja kuulee, mite vanha pariskunta jostai leivät vai kinnaa...
Onhan se niin kotoista :)
Näinhän se menee, "vieras pi--u, on ku---n herkku. Maistuu se vanhakin rakas kyläilyn jälkeen ihanalta ?
On alas menty. Mikä on seuraava vaihe.
Kurkitaan toisten ikkunan takana vai tehdäänkö sitä nyt jo?
Itse ollaan omahyväisesti "onnellisen avioliiton malli" kaikille.
Hyvä "me" ! Me ollaan täydellisiä !
Aina ei voi välttyä havainnollilta.
Veljeni, poikamme ja hyvän perhetuttavamme liittojen kohdalla on tapahtunut noin.
Kylältä tippuri kotiin. Vaimon halveksintaa vieraiden kuullen. Pari lähtöä äidin luokse. Siinä hieman esimakua veljeni liitosta.
Me olemme niin rakastuneita. Pitkäaikaisen tuttavapariskuntamme liiton arki esiintyi karuudessaan heidän ollessa kaksi viikkoa vierainamme Espanjassa. Eukolle turpiin kuvitellun mustasukkaisuuden puuskassa. Onhan 60v ikäinen, silava naisihminen mustasukkaraivon arvoinen. Kävi ilmi, ettei tapaus ollut ensimmäinen, mutta tällä kertaa ei aiheuttanut lääkärillä käyntiä. Ainoastaan kasvot mustelmilla ja turvoksissa.
Kolmas esimerkki koskee härskiäitsekkyyttä. Asia etenee käsittämättömään mittakaavaan ennen kuin tapahtuu mattojen halkileikkaus.
Noissa tapauksissa olisi saattanut olla eduksi ajoittaiset etäisyyden otot.
Vain yhdessä niitä tapahtui yksipuolisesti herran toimesta ilman ennakkoilmoitusta. Ainoastaan työperäiset tekosyyt tulivat rouvan tietoon kun herra kävi viikon "seksilomilla" Kanarialla.
Köyhä on elämäsi kun jaksat toisten tekemisiä kaivella. Omat piuhat hapettuneet ja katkenneet.
Luoja mitä juttuja höhlät paapattaa julkisilla areenoilla.
Jos ymmärsit tuntemieni tapausten läheisyyden niin sinulla olisi mahdollisuus myös ymmärtää, ettei tarvinnut kaivella vaan ne olivat kiusallisen läheisiä ja harmillisia. Etäisyyden ottamisetkaan tuskin olisivat auttaneet mutta eivät ainakaan pahentaneet.
Kirjoittaja taitaa olla eunukki.
Ei tänne julkisuuteen minkään suvun huoraamiset ja sukupuolitaudit kuulu.
Havainnot kiinostavat kun ei itse kykene muuta kuin nylkyttämään rukkasella.
Jos "ei voi välttyä havainnoilta" pitääkö pölöttää tänne kaikki juttunsa.
Taidankin muuten tuntea aloittajan...
koko kylä ihmettelee nyt hänen sukunsa tippurijuttuja...