Pitkän uupumusjakson jälkeen näytti siltä, että elämä voisi vähitellen helpottua ja tulla valoisammaksi. Silloin hän ilmoitti tulostaan, vauva. "Miksi?" kysyin, ja vastausta en saanut. Oli vain alettava käsittelemään uuden ihmeen kasvamista sisälläni.
Mietin puolisoni kanssa tilannetta. Kerroin avoimesti omista tuntemuksistani läheisille ystäville. Mietin, että haluan olla varma itsestäni, kun otan yhteyttä neuvolaan. Sain paljon tukea ja Jumalan johdatukseen kannustusta. Oli myös herättelevää keskustella uskovaisten äitien kanssa. En ollut yksin omien tuntemusteni kanssa. Pystyinkin soittamaan neuvolaan ilman itkuun purskahtamista.
Pelko alkoi hiipiä väkisin. Edellinen raskaus, synnytys ja vauva-aika kummittelivat mielessä, vaikka oma tilanne oli nyt aivan toisenlainen. Lisäksi uupumuksesta toipuminen oli varjona taustalla. Ensimmäisten kipujen jälkeen päätin: nyt en lannistu! Yritin liikkua enemmän, syödä paremmin ja nauttia kohtuullisesta voinnista ja tästä hetkestä. Yllättäen se tehosi, ja sain olla jaksavana aivan loppuun asti.
Vauvaa en uskaltanut ajatella. Oli turvallisempaa elää vain päivä kerrallaan. En halunnut vaipua murehtimaan tulevaa. Kun synnytys lopulta alkoi lähestyä, en voinut enää kiertää edessä olevaa. Oli pakko alkaa etsimään pieniä, suloisia mekkoja ja alkaa tunnustella omia herääviä äidin tunteita. Jospa kaikki menisikin toisin, kun Jumala on antanut minulle niin hyvinvoivan odotusajankin, ajattelin.
Lopulta hän syntyi. Fyysisesti kuukausia, mutta ajatuksissa vasta muutamia viikkoja minussa eläneenä. Täydellinen lapsi! Meidän lasten näköinen. Syliin tuttu.
Kuuden viikon lääkärintarkastuksessa lääkäri kirjoitti: "Äidillä ja vauvalla on lämmin suhde." Itku tuli. Näkikö lastenlääkärikin sen, miten pitkän matkan tämä lapsi oli minua opettanut? Vakuuttanut: sinä riität, kaikki on hyvin.
Miten paljon tätä lastani rakastan, vaikken häntä edes oikein odottanut! Mitä pelkäsin, kun koen nyt suurinta onnea, mitä olen missään lasten syntymässä tuntenut? Taivaan Isä on meidän perhettä isolla kädellä siunannut.
"Äiti, Taivaan Isä oli ihana, kun antoi meille näin suuren lahjan." Yhdyn ylpeän isosiskon sanoihin sydämestäni!
Ulla Lyyra
Mietin puolisoni kanssa tilannetta. Kerroin avoimesti omista tuntemuksistani läheisille ystäville. Mietin, että haluan olla varma itsestäni, kun otan yhteyttä neuvolaan. Sain paljon tukea ja Jumalan johdatukseen kannustusta. Oli myös herättelevää keskustella uskovaisten äitien kanssa. En ollut yksin omien tuntemusteni kanssa. Pystyinkin soittamaan neuvolaan ilman itkuun purskahtamista.
Pelko alkoi hiipiä väkisin. Edellinen raskaus, synnytys ja vauva-aika kummittelivat mielessä, vaikka oma tilanne oli nyt aivan toisenlainen. Lisäksi uupumuksesta toipuminen oli varjona taustalla. Ensimmäisten kipujen jälkeen päätin: nyt en lannistu! Yritin liikkua enemmän, syödä paremmin ja nauttia kohtuullisesta voinnista ja tästä hetkestä. Yllättäen se tehosi, ja sain olla jaksavana aivan loppuun asti.
Vauvaa en uskaltanut ajatella. Oli turvallisempaa elää vain päivä kerrallaan. En halunnut vaipua murehtimaan tulevaa. Kun synnytys lopulta alkoi lähestyä, en voinut enää kiertää edessä olevaa. Oli pakko alkaa etsimään pieniä, suloisia mekkoja ja alkaa tunnustella omia herääviä äidin tunteita. Jospa kaikki menisikin toisin, kun Jumala on antanut minulle niin hyvinvoivan odotusajankin, ajattelin.
Lopulta hän syntyi. Fyysisesti kuukausia, mutta ajatuksissa vasta muutamia viikkoja minussa eläneenä. Täydellinen lapsi! Meidän lasten näköinen. Syliin tuttu.
Kuuden viikon lääkärintarkastuksessa lääkäri kirjoitti: "Äidillä ja vauvalla on lämmin suhde." Itku tuli. Näkikö lastenlääkärikin sen, miten pitkän matkan tämä lapsi oli minua opettanut? Vakuuttanut: sinä riität, kaikki on hyvin.
Miten paljon tätä lastani rakastan, vaikken häntä edes oikein odottanut! Mitä pelkäsin, kun koen nyt suurinta onnea, mitä olen missään lasten syntymässä tuntenut? Taivaan Isä on meidän perhettä isolla kädellä siunannut.
"Äiti, Taivaan Isä oli ihana, kun antoi meille näin suuren lahjan." Yhdyn ylpeän isosiskon sanoihin sydämestäni!
Ulla Lyyra
Vastaukset 1
Vanhimmat
jumala terve vaan
on hyuvä olla naisen haara levällään ja synnyttää moni lapsi
lapsi syntyä kuokka kädessä ja kuokkia pelto ja me saada ruoka. monta lapsi, suuri ruoka
monta vaimo monta suuta ja paljo paljo ruoka