Kaalia kaaliin.

Kaalisoppaa minäkin, nyt kävis viini hyvin kaaliin.

Ostan joskus Kirkkonummen Pokrovan ortodoksiluostarin myyjäisistä suussasulavaa sämpylätaikinaan tehtyä kaalipiirakkaa, jossa on sama maku kuin ennen äidin tekemässä, joka oli tavallinen syksyinen iltapala teen kanssa.

Viimeisin kaaliherkkuni oli pellillinen savoijinkaalikääryleitä, kokeilin sitä koska se on miedompaa ja vatsaystävällisempää kuin tavallinen keräkaali. Pakastimessa on vielä hirvijauhenlihaa, joten tein täytteen siitä ja ohrasta. Todettiin, että hyvin hirvi ohran kanssa sopiikin, kun on Hämeen ohrapelloilla ruokaillut yhdessä kurkien kanssa ja kuusen vuosikasvuja mutustellut jälkiruuaksi. Muuta punaista lihaa en juuri syökään. Joskus lisään kääryleisiin kanttarelleja, mutta niitä on niin vähän löytynyt, että säästelen. Oli lounasvieraita, joten pellillinen kului kerralla, ei jäänyt pakastettavaa.

Kirsikkatomaattini ovat jo monta viikkoa tuottaneet satoa, paljon on vielä kypsymässä. Ne sopivat minne vaan, mutta parhaita ovat sellaisinaan napsittuina makupaloiksi varsista, auringonlämpiminä ja ihanalle tuoksuvina. En ole tehnyt tuttavuutta härkiksiin, nyhtiksiin enkä soijiksiin pyöryköinä enkä rouheina. Jos ei muuta proteiinia ateriassa ole, lisään pähkinöitä tai manteleita. En ole kovin innostunut lihankorvikkeista, aika paljon niissä taitaa olla prosessointia .

Entäs, mitä sinun sappesi tykkää kaalista?

Muistan äitini vältelleen kaalia sen jälkeen, kun hän sai sappivaivoja.

Sain Lapintuliaisina taannoin poronlihaa, ja tein osasta roippeita kaalikeittoa pakkaseen. Hämmästyin miten hyvin kaksi vahvaa makua sopi keskenään, soppajuurekset kivoina väriläikkinä. Muutama pussi vielä tallella.

Kaalin ystävä olen sen kaikissa muodoissa, joista kaalikääryleet lie parhaimmistoa. Kurttukaali on todella kaalien nopeampi ja miedompi versio. Olen tehnyt kurttukaalista jättikääryleen uunivuokaan, pukemalla lehdillä koko astian, laittanut keskustaan maustetun lampaan riisijauhelihatäytteen. Peittänyt koko komeuden kallinlehdillä ja valuttanut lientä, siirappia ja voinokaireita pinnalle.

Hienosti olet ottanut oppia Tellukan toisen ketjun kommentista proteiinin ja B12-vitamiinin suhteen. Kyllä sä vielä opit tasapainoisen ruoan tekemään.

Kivoja kommentteja, kiitos.

Kun lopetin keitokset siis "naisten hommat" keittiössä lähdin miesten hommiin. Maalasin pirtin sisääntulo-oven yläpuolella olleet verhopidikkeiden suojana olleet laudat valkoisiksi ja lakkasin ulko-oven sisäpuolelta tummalla petsilakalla.

Viinistäkin oli kommentti. P. soitti ja kysyi pitääkö kaupungista tuoda jotain. Vastasin ruokaa on, mutta valkoviini voisi maistua jahka koppeuvun istumaan.

Tellu kyseli sappikivistä. Pitää koputtaa päätäj a todeta iso valkea timanttini ei ole kiukutellut koko kesänä.

Niin Tellullehan tuon B12-vitamiinin heitinkin.

Mietin kun kaalisoppaa värkkäsin laitanko lainkaan lihan korviketta, mutta pistin ne pyörykät. Ei ne nyt kovin hääppösiä olleet, mutta menivät maukkaan keiton osana.

Parsakaalin paksut osatkin pehmeni keitoksessa maukkaiksi herkkupaloiksi.
Nyt taidan huilata ja vetäydyn laiturille lepäämään.

Valmistin myös hedelmäsalaattia parin päivän annoksen. Salaatti sisältää hunajamelonia, vesimelonia, luumuja ja persikkaa.

Olipa kiva lukea tätä keskustelua, hyvin vielä kirjoitettu. Tuli hyvä fiilis aamuun :)

Tein keväällä kaalikeiton, johon eredyin laittamaan villisika säilykelihaa, johan aromit lykkäsi kattilasta. Ihan syötävää, vaan se tuoksu ei ollut oikein ihastuttava.
Säilyke oli muuten ok. Ilmeisesti villisian luontainen aromi. Liekö karjua?

Kaalin terveysvaikutteita ei voi kieltää. Muistan pitäneeni kaalisoppadieetin joskus nuorempana kun piti pudotaa muutama kilo painoa.

Keräkaali sitoo vettä, joten jos polvessa on vettä, turvoksissa ja kipeä. Se paranee siten , että ottaa keräkaalista lehtiä pyöräyttää niitä kipeän polven ympärille sitoo ne idealisiteellä ja antaa paketin vaikuttaa yön yli. Ei polvi ole aamulla enää kipeä ei turvoksissa ; )

Kiva ketju, mutta sitä jäin ihmettelemään miten ne kirsikkatomaatit noin vain aloittajalla pukkaa ilmestymään. Itsellä jo heinäkuulla alkoi raakileita pukkaamaan ja nyt on kypsiä saanut syödä jo toista viikkoa, yksikään niistä ei ilmestynyt yht äkkiä noin vaan.