Hei,
Olen jo vähän aikaa pohtinut katoliseen kirkkoon liittymistä, ja koen, että nyt olisi sen aika.
Varsinaista ongelmaa ei ole, mutta käytännön pulmat askarruttavat.
Olen naimisissa (vihitty maistraatissa) ja minulla on ihan pikkuinen lapsi (tällä hetkellä 2kk). Aviomies ei aio liitty katoliseen kirkkoon mutta hänellä ei ole mitään vastaan että lapsi kastetaan. Aviomies ei myöskään kuulu mihinkään kirkkokuntaan eikä ole aivan varma onko Jumalaa olemassa.
Paikkakunnalla jolla asun ei järjestetä info-kurssia joten liittyminen tapahtuu ns. tenttimällä ja käymällä messuissa. Tämän olen prosessin aloittanut jo n.3kk sitten.
Voinko saada lapseni kastetuksi ennen kuin minut konfirmoidaan kirkon jäseneksi? Entä voidaanko avioliittomme siunata niinkuin luterilaisissa kirkoissa tehdään vai onko avioliitto edes hyväksyttävä katolisen kirkon oppien mukaan? Entä voinko itse valita lapselleni kastepapin? Eräs sääntökunta on nimittäin jo kauan viehättänyt minua ja olisi minulle erittäin suuri kunnia jos joku sääntökunnan edustajista kastaisi lapseni, hänen toinen etunimensäkin on nimittäin tuon sääntökunnan perustajan mukaan annettu.
Olen jo vähän aikaa pohtinut katoliseen kirkkoon liittymistä, ja koen, että nyt olisi sen aika.
Varsinaista ongelmaa ei ole, mutta käytännön pulmat askarruttavat.
Olen naimisissa (vihitty maistraatissa) ja minulla on ihan pikkuinen lapsi (tällä hetkellä 2kk). Aviomies ei aio liitty katoliseen kirkkoon mutta hänellä ei ole mitään vastaan että lapsi kastetaan. Aviomies ei myöskään kuulu mihinkään kirkkokuntaan eikä ole aivan varma onko Jumalaa olemassa.
Paikkakunnalla jolla asun ei järjestetä info-kurssia joten liittyminen tapahtuu ns. tenttimällä ja käymällä messuissa. Tämän olen prosessin aloittanut jo n.3kk sitten.
Voinko saada lapseni kastetuksi ennen kuin minut konfirmoidaan kirkon jäseneksi? Entä voidaanko avioliittomme siunata niinkuin luterilaisissa kirkoissa tehdään vai onko avioliitto edes hyväksyttävä katolisen kirkon oppien mukaan? Entä voinko itse valita lapselleni kastepapin? Eräs sääntökunta on nimittäin jo kauan viehättänyt minua ja olisi minulle erittäin suuri kunnia jos joku sääntökunnan edustajista kastaisi lapseni, hänen toinen etunimensäkin on nimittäin tuon sääntökunnan perustajan mukaan annettu.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei ole ongelma, vaikka on avioliitossa ei-katolisen kanssa ja kyllä, avioliitto voidaan siunata käsittääkseni silti katolisessa kirkossa. Se kannattaa ottaa papin kanssa puheeksi. Lastenkaan kaste ei ole ongelma.
Hmmm... En ole varma tunteeko katolinen kirkko termiä "avioliiton siunaus", koska siviilivihkiminen ei ole vihkiminen lainkaan kirkon silmissä, ts. maistraatissa vihityt elävät synnissä kirkon mielestä.
Eli olisiko jopa mahdollista, että alkuperäinen pari pitäisi vihkiä uudestaan kirkollisesti?
Vastatkoon viisaammat!
Ehkä parasta on puhua papin kanssa, joka tietää miten tällaisissa tilanteissa pitää toimia, kysyjällä kun on aika monta asiaa tässä meneillään
a)kirkkoon liittyminen
b)lapsen kaste
c)mahd kirkollinen vihkiminen.
Kyllä katolinen kirkko tunnustaa maistraatissa solmitun liiton viralliseksi avioliitoksi - se ei esim. ole niin vaan purettavissa. Minulla on ystävä, joka oli luterilaisena olleessaan vihitty maistraatissa liittoon, josta hän oli eronnut jo ennen kääntymistää katolilaiseksi. Katolinen pappi Suomessa kuitenkin selitti hänen olevan kirkon silmissä edelleen naimisissa.
Eli onko siviilivihkiminenkin sakramentti kirkon silmissä? Itse olen luullut, että ei. Että on kyllä juridisesti oikea avioliitto, mutta ei kirkollinen sakramentti.
Mutta saatan hyvin olla väärässä!
Eli tuleeko siviilivihkimisestä kirkon siunauksella sakramentti ts. yhtä pätevä kuin kirkossa solmitusta avioliitosta?
Siviilivihkimystä ei hyväksytä avioliitoksi Kirkon silmissä, eikä se ole sakramentti, vaan se katsotaan avoliitoksi. Eli pitää solmia avioliiton sakramentti kirkossa, jos haluaa olla "oikeasti" naimisissa.
Katekismuksesta: "No Catholic can be married outside the Church. Catholics who go through the form of marriage before a justice of the peace are not married. They have merely made a civil contract. Therefore, if they live together, they sin against sixth and ninth commandments."
Piispa voi antaa dispensaation eli erityisluvan avioliiton solmimiseen ei-katolisessa kirkossa tai maistraatissa. Tällöin katolilainen voi solmia siellä oikean avioliiton. Muuten ei.
Kahden kastetun ihmisen välinen avioliitto on aina sakramentti. Jos osapuolista toinen tai kumpikaan ei ole saanut kastetta, avioliitto ei ole sakramentti, mutta silti todellinen, ellei muita esteitä ole.
Pääsääntö on, että katolinen henkilö solmii pätevän, sakramentaalisen avioliiton vain papin läsnäollessa. Mikäli kaksi katolilaista siis solmii vain siviiliavioliiton maistraatissa, eikä heillä ole piispalta saatua erivapautta, kyseinen avioliitto ei ole kirkon silmissä pätevä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että kyseistä liitosta voi erota ja solmia kirkollisen avioliiton jonkun toisen kanssa.
Tilanne on aivan toinen sellaisten henkilöiden suhteen, jotka eivät avioliiton solmimishetkellä eivät ole katolisen kirkon jäseniä. Tällöin heidän liittonsa pätevyydelle ei ole muotovaatimuksia, vaan heidän liittonsa on kirkon silmissä pätevä, mikäli se kyseisen maan lakien mukaan on pätevä. Tämä on juuri se tapaus, johon viittaat. Koska ystäväsi oli vihitty maistraatissa ennen katoliseksi tuloaan, hänen siviiliavioliittonsa on kirkon silmissä edelleen pätevä. Tämän takia hän ei solmia kirkollista avioliittoa ennen ensimmäisen puolisonsa kuolemaa, ja mikäli hän solmii toisen siviiliavioliiton (tai menee vihille luterilaisessa kirkossa), hänet erotetaan kirkon sakramenttiyhteydestä.
"Kahden kastetun ihmisen avioliitto on aina sakramentti."
Mikäli kaksi kastettua katolilaista solmii keskenään siviiiliavioliiton ilman piispan lupaa, heidän avioliittoaan ei kirkon silmissä pidetä pätevänä eikä sakramentaalisena.
Kastamattomien kohdalla asia on periaatteessa, kuten sanot. Tässä kuvaan astuu kuitenkin merkittävä helpotus eli Privilegium Paulinum. Mikäli tällainen avioliitto kariutuu peruuttamattomasti (esim. toinen aviopuoliso menee toisiin naimisiin), niin hylätyksi tulleella on mahdollisuus solmia toinen liitto. Hänellä on jopa mahdollisuus solmia sakramentaalisesti pätevä avioliitto käännyttyään katolilaiseksi.
pariskunta ehtoollisyhteyden kirkkoonsa, mikäli heidät vihitään maistraatissa?
Tiedän ns. siviilivihkimisen olevan melko tavallista katolisten keskuudessa mm. Espanjassa.
Turust
Mikäli kyseessä ei ole eronneen vihkiminen, ei siviiliavioliitossa eläviä katolilaisia (yleensä) ekskommunikoida. Heidän tilanteensa rinnastuu avoliitossa eläviin, joita ei heitäkään suljeta rangaistuksenomaisesti pois sakramenttiyhteydestä.
Tietysti tällaiset ihmiset elävät kirkon opin mukaan synnissä, ja he syyllistyvät haureuden syntiin ollessaan keskenään sukupuoliyhteydessä. Täten heidän tulisi käydä ripittäytymässä ennen ehtoollisen vastaanottamista, ja ripittäytymiseenhän tulisi liittyä vakaa tahto olla enää syntiä tekemättä. Toisaalta tämä tällainen asia on omantunnon asia, ja suurin osa uskovistakin katolilaisista jättää nykyään tällaiset mielipiteet omaan arvoonsa.
Espanja taitaa kuulua niihin maihin, joissa siviiliavioliitto on ainoa valtion tunnustama avioliiton muoto. Tämän takia katolilaiset käyvät yleensä vihityttämässä itsensä kahdesti, ensin maistraatissa ja sitten kirkossa. Valtion silmissä ensimmäinen vihkiminen luo avioliiton, kirkon silmissä taas jälkimmäinen.
Tuolla paikanpäällä kun ei kehtaa läheskään kaikkea kysellä.
Kysypä siltä papilta, jonka kanssa olet tekemisissä, niin saat oikeat vastaukset.
Ensimmaiseen kaytannon kysymykseen en osaa ihan heti vastata - ei ole koskaan kaynyt mielessa voiko lasta kastaa katolilaiseksi jolleivat vanhemmat jotka kastetta pyytavat ole katolilaisia... Luulen etta kanonien laki, josta kysymykseen loytyy vastaus, sanoo jotain sen tapaista etta lapsi kastetaan jos on olemassa toivo etta han saa katolisen kasvatuksen... Toivo on olemassa jos aiti itse on liittymassa Kirkkoon! Kastepapin voit toki valita - puhelin kouraan ja menoksi, pappi varmasti ilahtuu jos saa kutsun kastajaksi.
Avioliitto-kysymys on vahan monimutkainen. Jos olet siviilirekisterissa tms. kaynyt avioon, sen sisalto taytyy tutkia. Se on kaiketi helpompaa jos puolisosi ei ole kastettu. Katolilaisen avioliitto siviiliseremoniassa no aina patematon, mutta koska teista ei kumpikaan ole katolinen, tulee asia varmaankin tutkia. Oli tilanne kumpi tahansa, tahtonet kuitenkin pysya/solmia avioliiton iaksi, joten ongelmaa ei synny vaikka Kirkko sanoisikin etta liitto ei ole sakramentaalinen. Ainoastaan tribunaali osaa antaa taydellisen vastauksen kysymykseesi.
Onnea uudelle vauvalle toivottaa,
Ignatius
Luettuani ninim. Jarin kirjoituksen, en ole ihan varma mika kysymys oli alunperin... Onko siis niin etta puolisosi on aikaisemmin solminut jonkinlaisen liiton maistraatissa, vai onko sinun ja puolisosi liitto maistraatissa solmittu? Voi olla etta olen hakuteilla sisalukutaidon kanssa...
Minulla on se käsitys, että lasta ei voida kastaa katolilaiseksi, mikäli vanhemmista ei kumpikaan kuulu katoliseen kirkkoon - ainakin tämä olisi hyvin omalaatuista. En kuitenkaan uskalla panna kättäni Raamatulle, ennen kuin olen asian tarkistanut.
Tuo katolisen kasvatuksen toivo kai liittyy ensi sijassa siihen, milloin pappi saa kastaa katolisen perheen lapsen. Kastetta ei (ainakaan periaatteessa) saa suorittaa, mikäli pappi on varma siitä, että lapselle ei tulla antamaan katolista kasvatusta - ei, vaikka vanhemmat kuuluisivatkin muodollisesti kirkkoon.
Olen tietoinen tapauksista joissa vanhemmat ovat valinpitamattomia uskonnon suhteen, eivatka itse (enaa) katolilaisia, mutta isovanhempien tahden lapsenlapsi on kastettu Kirkossa. Siten 'volitio' on olemassa per proxima isovanhemman kautta, joka vanhempien suostumuksella voi esittaa lapsen sijasta tahdon vastaanottaa sakramentin uudistava armo. Olen myos lukenut tasta artikkelin eraassa kanonisen oikeuden akateemisessa julkaisussa - jos loydan viitteen lahetan sen tanne.
Ignatius
Parikymmentä vuotta sitten Helsingissä kastettiin katolilaiseksi pieni pakolaistyttö, jolla ei ollut katolisia sukulaisia. Äiti oli luvannut (itselleen ja Jumalalle) kastaa tyttönsä kristityksi, jos selviää hengissä pakolaismatkastaan. Kristillinen kasvatus jäi lähinnä katolisten kummien tehtäväksi.
Kiitos kovasti onnitteluista :)
Tämä on siis molempien ensimmäinen avioliitto ja kumpikaan ei ole ollut aikaisemmin naimisissa. Ja me olemme solmineet keskenämme maistraatissa avioliiton. Tarkoitus myös olisi olla ihan loppuelämä naimisissa. Minut sekä mieheni on alunperin kastettu luterilaisessa kirkossa josta kumpikin olemme eronneet, tosin eri syistä. Kuulumme juuri noihin "tavan vuoksi kastettuihin"
Mikäli avioliittomme ei ole pätevä katolisen kirkon silmissä voiko tulla kyseeseen esimerkiksi uuden liiton solmiminen katolisessa kirkossa?
Aviomiehelläni ei ole mitään vastaan katolisuuttani tai lapsemme kastamista tai sitä että lapsemme kasvatetaan katoliseen uskoon.
"Mikäli avioliittomme ei ole pätevä katolisen kirkon silmissä voiko tulla kyseeseen esimerkiksi uuden liiton solmiminen katolisessa kirkossa?"
Ilman muuta! Puhut vain papin kanssa asiasta, niin eiköhän se järjesty. :)
Tarkistin eilen asian Kanonisesta laista, ja olet oikeassa. Kanoninen laki toteaa, että lapsi voidaan kastaa, mikäli hänen vanhempansa tai vähintään toisen vanhemmista tai joku muu lapsen kasvatuksesta vastaava pyytää kastetta. Lisäksi on oltava perusteltu toive siitä, että lapselle annetaan katolinen kasvatus. Kanoninen laki ei siis ainakaan nimenomaisesti edellytä, että lapsen vanhempien on oltava kastettuja katolisen kirkon jäseniä.
Tietysti muotoilu "perusteltu toive katolisesta kasvatuksesta" on niin epämääräinen, että sitä voidaan tulkita usealla eri tavalla. Riittääkö halu liittyä katolisen kirkon jäseneksi perustelemaan toivon katolisesta kasvatuksesta? Voisin kuvitella, että papit ja piispatkin tulkitsevat tätä kohtaa eri tavalla.
Morjens taas!
Kanoninen laki, jonka kanssa tassa olemme ns. soutaneet ja huovanneet, on saantokokoelma joka pyrkii tekemaan Kirkon elamasta yhtenaisen ja kaikille samanarvoisen. Palstalla kaymiemme selityksien yksityiskohdat eivat ole valttamatta universaalisti ajatellen kovin kiinnostavia, mutta taitaa olla ainoa tapa vastata ilman etta tekee vahinkoa lakikokelman rikkomattomuudelle. Ei siis kannata pelastya.
Sitten vastaukseen... Kaksi kastettua ei-katolilaista sopii avioliitosta maistraatissa. Periaatteesa (kanonisesti ajatellen) asia on miltei sama jos olisitte luterilaisen kirkon vihkimia - Kirkko olettaa etta avioliittonne on pateva, jos liiton 'seitseman kysymysta' on liittoa sovittaessa molemminpuolisesti oikeinymmarretty. Taman totuuden julistamiseen tarvitaan tribunaalin paatos, mutta kuten sanottu, aina oletetaan etta avioliitto on validi. Olette paattaneet olla elamalle avoimia (josta 2kk onnen palleronne!), itse olet selkeasti miettinyt omaa suhdettasi Jumalaan ja Kristuksen Kirkkoon ja vakasti tahdot elaa kristittyna maailmassa, ja molemmat ymmarratte etta avioliitto on side jota ei voi purkaa - se on siis miehen ja naisen elinikainen omistautuminen toisilleen. Kuulostaa vakavasti silta, etta sakramentaalisesti avioliitto on taydellisen pateva ja lisaksi olen varma etta Jumala on liiton kautta mahdollistanut armon toiminnan sinun ja puolisosi elamassa - se on sakramentin vaikutus (ei tosin ex post facto todistus...). Papin kanssa varmasti on hyva jutella elamasta yleensa, ja varmasti han tahtoisi lapsesi ohella tarkeimman henkilon elamassasi - Kristuksen perheeseen kun te molemmat kuulutte.
Parhain terveisin,
Ignatius
No niin, unohtakaapa nyt kanoninen laki, kun suomessa tässä kuitenkin ollaan. Suomen laki menee kanonisen lain edelle, jso ette ole sattuneet tietämään, torvelot!
Ja Suomen laki toteaa kastamisesta seuraavaa: jommmankumman vanhemman on kuuluttava siihen kirkkokuntaan, jonka jäseneksi lapsi halutaan liittää. Et siis voi kastaa lastasi katolilaiseksi, jos sinä et itse ole katolilainen. Tämmöstä förskottia ei asiassa tunneta. Sorry!
Sen tiedän että virallisesti ei voi liittyä ennen kuin olen jäsen, mutta sehän ei olekaan kasteen päätehtävä. Vaan kasteen tarkoitus on liittää lapsi Kristuksen perheeseen, ja se perhe ei ole kiinnostunut maallisista laeista. Ja tietysti kasteen tarkoitus on antaa anteeksi perisynti.
Maalliset liittämiset voi sitten hoitaa kun itse olen jäsen. Kaste vaan on erittäin tärkeä asia ja sen pääasiallinen tarkoitus on enemmän hengellinen kuin lainopillinen. Kuitenkin harras toive olisi ettei lapseni joutuisi kärsimään siitä että en ole aloittanut katekumeeniaikaani aikaisemmin.
määrää niin, että kasteen suorittaja on samalla valtion virkamies ja tietynlaisen kasteen (joka samalla liittyy kirkon viralliseen jäsenyyteen ottamiseen) on kenelle vain papille luvallista ja mahdollista vain kun lapsen vanhemmista ainakin toinen kuuluu siihen uskonnolliseen yhteisöön, jonka jäsenyyteen lapsi halutaan kastaa. Näin se menee! Laki sanelee tässä luvallisuuden rajat. Sitä paitsi kristilliseen uskoon kuuluu se, että kastetaanpa lapsi minkä tahansa kirkkokunnan jäsenyyteen hänet otetaan sillä tavoin maailmanlaajuisen Jeesuksen seuraajien joukon yhdeksi jäseneksi - tämä siis koskee esim. anglikaanista, luterilaista ja ortodoksista kastetta myös eikä vain roomalaiskatolisten tarjoamaa pesutoimitusta. Suomen Lain näkökulmasta kaste nimenomaan liittää naperon tai aikuisen kastajakirkkokunnan jäsenyyteen, eli laki tarkastelee asiaa eri vinkkelistä kuin teologia. Ja laki myös määrää, että lapsi voidaan kastaa katoliseksi vain jos ainakin jompi kumpi vanhemmista on jo kasteen aikana roomalaiskatolisen kirkon jäsen. Onneksi meillä on järkevä laki, joka pitää rotia kaikelle uskonnolliselle fanatismille ja hihhulimeiningille. Kysypä keltä vain juristilta tai henkikirjoittajalta ja saat saman vastauksen noista kasteen ehdoista.
Äläpä tyttö rupea puljaamaan lain kanssa! Ja jos todella ajattelet lapsesi parasta, niin jätät koko katolisesta kirkosta vouhottamisen ja haaveilun tällä sekunnilla! Katoliikit on syytä kiertää kaukaa, ja lapsiani en ikinä antaisi heidän aivopestäväkseen!
Haluaisin todella jutella miehesi kanssa, kun hän ei selvästikään ymmärrä mihin paskaan olet sotkemassa myös hänen lastaan! Olenkin vakuuttunut, että miehesi ei tähän järjestelyyn suostuisi, jos tietäisi muutamia faktoja katolisesta kirkosta ja heidän toiminnastaan täällä Suomessa!
kannattaa flikan kuunnella niitä jotka tietää ja suojella kaikin voimin lastaan katolisilta aivopesijähörhöiltä!
vielä oikein selvennän varmuuden vuoksi, että papit ovat samalla myös valtion virkamiehiä, kun heillä on oikeus kastaa. Ja silloin laki sitoo heitä niin, että on oikeus suorittaa kaste edustamansa kirkon jäsenyyteen vain kun ainakin toinen vanhemmista kuuluu tuohon uskonnolliseen yhteisöön eli siis siihen kirkkoon, jonka kastetta lapselle pyydetään. Jos molemmat vanhemmat kuuluvat väestörekisteriin, kukaan pappi ei voi kastaa lasta, vaan hänet merkitään myös väestörekisteriin. Basic facts!