Kysy mitä vain lukemisesta: Read Hour-kampanjan edustajat vastaavat ti 3.9. klo 14-16

Mulla oli aika samanlainen tilanne, olin useita vuosia lukematta kaunokirjallisuutta. Yksi juttu mikä auttoi mua löytämään takaisin kirjojen pariin oli, että tunnistin minkälaiset tarinat ja esim. genret mua oikeasti kiinnosti. Nuorempana ajattelin, et kirjojen lukemisen pitää erityisesti sivistää ja kaikki klassikot pitää lukea. Nykyään ajattelen enemmän, että sen lukemisenhan pitää olla hauskaa ja on ok olla valikoiva lukija ja lukea just sitä mitä haluaa.

- Oskar

Kirjan lukeminen ei ole koskaan ollut ihan minun ykkösjuttuni, mutta olen aina tiennyt, että kirjan lukemisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Motivoin itseäni usein tällä tavalla: 1. kun haluan tietää jostakin asiasta tai henkilöstä tai ilmiöstä enemmän - etsin sellaisen kirjan. 2. tai jos haluan oppia uuden asian kun tarvitsen sitä arkielämässäni tai työelämässäni niin etsin sellaisen kirjan. Löydän mielenkiinnon lukemiseen juuri oman motivaation ja määränpään avulla. Toimisikohan tämä myös sinulla? Kokeile. :)

- Signmark

Moikka! Itsellä toiminut rutiininomainen lukuhetki ennen nukkumaanmenoa, sitten kun taas löytää hyvän kirjan ei siitä malta päästä irti millään. Myös lomilla on mielestäni nautinnollista lukea, joten kun seuraavan kerran sellaista suunnittelet, koita varata myös oma "lukuaika". :) Itsellä on tosi kiireinen arki niin äänikirjat ovat olleet myös oiva vaihtoehto, niiden maailmaan voi uppoutua vaikkapa tiskatessa tai keikoille ajaessa.

- Uniikki

Mä samaistun tähän siinä mielessä, että kirjat kuten Taru Sormusten Herrasta -trilogia (jota muuten itse juuri luen uudestaan 10v. tauon jälkeen), jotka sijoittuvat selkeästi fantasiapohjaiseen maailmaan, jotenkin aivan erityisesti vetävät mut kans mukaansa. Haluaisin uskoa, että tämä ei koske ainoastaan fantasiakirjallisuutta vain olisi enemmän kyse siitä, että meillä jokaisella on omat lukutyylit ja kiinnostukset, ja kun omansa löytää saattaa se tempaista mukaansa yllättävästikin. En kovin kattavasti ole muuta fantasiakirjallisuutta lukenut, mutta Douglas Adamsin Linnunradankäsikirja liftareille on hyvä, samoin kuin G.R.R. Martinin A Song of Fire and Ice -sarja (johon Game of Thrones TV-sarja perustuu).

- Oskar

Tulee useita mieleen, mutta ehkä hienoin kokemus on Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys ja erityisesti sen loppu. Viimeisillä sivuilla kirjan tarina ja tekstillisen ilmaisun muoto yhdistyy lähes maagisella tavalla, luoden kokemuksen, jota tosi harvoin olen lukiessa kokenut!

- Oskar

Muistan vieläkin parhaan lukukokemukseni! Kun olin ala-asteella niin lukeminen ei ollut minun juttuni kunnes eräässä oppiaineessa (olikohan se äikkä?) oli pakollista lukea jonkun kirjan alusta loppuun ja tehdä siitä esitelmän. Yritin paeta tilanteesta kunnes serkkuni ehdotti lukemaan Viisikkoa. Ei mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lukea ees yhden kirjan ja aloitin lukemaan... mitäs tapahtuikaan? Luin melkein kaikki Viisikon kirjat. Se tunne kun tajuat, että kirja vie sinut mennessään - ja jäät koukkuun. :)

- Signmark

En tiedä oliko välttämättä paras mutta aivan huikea teos ja koskettavin kirjaikinä tuli luettua tänä kesänä. Kirja oli Heather Morrisin Auschwitzin tatuoija, aivan uskomaton tositarina keskitysleirillä syttyvästä rakkaudesta, eloonjäämisestä ja ihmismielen sitkeydestä. Iso suositus tälle kirjalle! <3

- Uniikki

Mun mielestä äänikirjoihin pystyy keskittymään hyvin esim. jotain todella mekaanista hommaa tehdessä, esim tiskatessa tai pyykkejä laittaessa, sillon nekin kotityöt tuntuvat mielekkäämmiltä. :) Myös nukkumaan mennessä on mukava kuunnella kirjaa, itseäni se auttaa rauhoittumaan ja sillon on helppo keskittyä.

- Uniikki

Varmasti ihmisissä onkin isoja eroja kuunnellun seuraamisen suhteen! Myös mulle kuunteleminen, oli kyseessä sitten äänikirja tai podcast, on tosi ominainen tapa sisäistää tarinaa tai tietoa. Mutta olen kyllä Uniikin kanssa samaa mieltä siitä, että se toimii vain jonkun suhteellisen mekaanisen tekemisen rinnalla, esim. lenkillä, salilla tai liikkuessa paikasta toiseen.

- Oskar

Minä en valitettavasti voi tottua. :D :D

- Signmark

Moi! Itse koen että kirjoista saa paljonkin inspiraatiota, etenkin eri bändien ja artistien elämänkerroista saa ammenettua paljon. Niitä on myös hauska verrata omaan artistipolkuun sillä genrestä riippumatta yhtäläisyyksiä löytyy aina! Uskon myös että ainaki alitajuisesti lukeminen rikastaa myös omaa kielenkäyttöä tekstejä tehdessä. Itselläni runoja tulee luettua hyvin vähän.

- Uniikki

Jonkin verran kyllä. Eniten saan inspiraatiota keskustelemalla ihmisten kanssa kasvokkain sekä matkustamalla ympäri maailmaa. Toki tulee myös inspiraatiota lukemalla artikkeleita ja uutisia. Muiden artistien lyriikoita (kun en itse kuule niitä suoraan biiseistä) myös luen ja peilaan omaan kokemukseen. Eli aika monella eri tavalla haen inspiraatiota biisien tekoon.

- Signmark

Olen miettinyt samaa ja valitettvasti näin on ainaki osaksi. Valitaan ne youtubevideot tai jokin someappi kirjojen sijaan. Joku sanoikin hieman ilkeästi mutta totuudenmukaisesti että nykyaikana kaikki informaatio on helpommin saatavilla kuin koskaan ennen mutta silti ihmisistä on tulossa yhä tyhmempiä. Oma äitini oli kirjastonhoitaja ennen eläkkeelle jäämistään ja sanoi myös työkuvan muuttuneen paljon, kun ennen pääasiassa etsittiin asiakkaille kirjoja ja informaatiota niin nykyään myös kirjastoissa ihmiset tulevat enemmän käyttämään tietokenetta ja tarvitsevat siinä sitten apua.

- Uniikki

Tärkeää olisi, että nuoret (ja muutkin) oppisivat lukemaan erilaisia tekstejä: kirjoja, nopeita nettiuutisia, mainoksia. Ne kaikki vaativat vähän erilaista lukutaitoa. Nettihän ei sinänsä syrjäytä lukemista vaan itseasiassa suuri osa lukemisesta tapahtuu nykyään juuri netissä. Monipuolinen lukutaito on tänä päivänä erittäin tärkeää eikä eri lukutapojen välttämättä tarvitse kilpailla keskenään, sekä kirjastolla että netillä on paikkansa.

- Oskar

En usko, että kirjoja ja nettiä tulisi asettaa vastakkain, vaan ennemmin rinnakkain: parhaimmillaan nämä kaksi asiaa voivat tukea toisiaan.

Työskentelen nuortenkirjastovirkailijana, ja ilokseni voin sanoa, että lapsia ja nuoria käy kyllä kirjastoissa edelleen. Etenkin tänä syksynä tuntuu siltä, että koulut ovat ottaneet lukemisen edistämisen hienosti asiakseen - mahdollisuuksia kirjavinkkauksiin ja kirjastovierailuihin kysellään tavallista tiuhempaan tahtiin! Osa nuorista käy kirjastossa myös itsenäisesti.

Kaikista ihmisistä ei välttämättä koskaan tule lukijoita: eri ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Kaikille täytyy kuitenkin tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet tutustua kirjallisuuteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin, ja meidän vastuullamme on miettiä, miten tämä toteutetaan mahdollisimman innostavasti.

Itse olen muuten lukenut joskus kirjoja myös kännykästä, kun fyysinen teos on unohtunut kotiin. Harmillisen vähän tekstiä yhdellä sivulla, mutta muuten ihan toimiva systeemi :)

- Henriika

Tällainen positiivinen uutinen oli myös tähän aiheeseen liittyen tänään: "kirjojen lainaaminen Suomen yleisistä kirjastoista kääntyi viime vuonna varovaiseen nousuun. Erityisen paljon on kasvanut lasten ja nuorten kirjojen osuus lainauksista." https://yle.fi/uutiset/3-10950306

- Oskar

Mielestäni parhaita kirjasarjoja ovat Nesbon Harry Hole-sarja sekä Jens Lapiduksen Stockholm Noir-trilogia. Esim goodreads.com on iso kirjaportaali jossa kattavat arvostelut monista kirjoista, sieltä on helppo löytää uutta luettavaa.

- Uniikki

Lukuaktivisti on leikkimielinen termi, jonka keksi muistaakseni Mikko Toiviainen tai Marko Suomi - en millään enää muista, kumpi heistä se oli!

Minun käsitykseni mukaan lukuaktivisti on henkilö, joka pyrkii omalla toiminnallaan edistämään lukemista myös silloin, kun ei saa siitä henkilökohtaista hyötyä. Itse olen puhunut lukemisen ja kirjallisuuden puolesta koko ikäni, ja etenkin viimeisen vuoden aikana olen aktivoitunut asian suhteen myös somessa.

Meitä lukuaktivisteja ei missään tapauksessa tarvitse pelätä! Emme pakota ketään lukemaan, eikä tarkoituksena ole mätkiä ketään kirjalla päähän - haluamme vain tuoda esiin sitä, miten uskomattoman monipuolista, hienoa, viihdyttävää, ajatuksia herättävää ja upeaa kirjallisuus onkaan!

- Henriika

Äitini on kirjastonhoitaja, Isäni keräilee kirjoja sekä on myös itse kirjoittanut kaksi kirjaa, näin ollen kirjat ovat olleet aina läsnä kotona. Äitini on lukenut minulle heti pienestä pitäen lähes päivittäin, näistä mieleeni on parhaiten jääneet Narnian jännittävät tarinat. Itse alotin varmaan joskus 6-7 vuotiaana lukemalla Aku Ankan taskukirjoja ja siitä siirryin aika nopeasti lukemaan viisikkoja ja Bertin päiväkirjoja.

- Uniikki

Opin lukemaan 4-vuotiaana, ja sen jälkeen en lukemista olekaan lopettanut. Ennen kuin luin itse, luettiin minulle kotona ääneen. Kaikki perheenjäseneni lukevat kirjoja, ja minua on aina kannustettu kirjojen pariin. Uskon, että sillä on ollut omalla kohdallani suuri vaikutus siihen, mitä nykypäivänä kirjallisuudesta ajattelen.

Mielestäni on tärkeää, että lapsi saa lukemisen mallin jotain kautta - kotoa, kirjastosta, koulusta, julkisuuden henkilöiltä...Ei siis missään tapauksessa ole este lukuharrastukselle, mikäli lapselle ei ole luettu kotona. :)

- Henriika

"Miten selvitä autiolla saarella" -oppaan :'D

- Oskar

Kirja: "Voittamisen anatomia"! Se oli huikea kirja. Pisti heti miettimään minun omaa rutiiniani ja toimintaani jokapäiväisessä elämässäni (treenit, duunit, perhe ym). Artikkeli: "Crab Mentality" - artikkeli. Se pisti miettimään, että esiintyykö tätä Suomessa mm. kielivähemmistöissä, omissa piireissä (urheilu, taide ym.) sekä pienissä paikkakunnissa/kylissä yms.

- Signmark

Luin viime keväänä kurssia varten Thomas Pikettyn Pääoma 200-luvulla teoksen, joka kuvaa globaalin talouden historiaa, rakenteita ja kehitystä. Ei ole minulle ominaisin teema ja aihe, mutta opin aivan järjettömän paljon ja se todella antoi uutta perspektiiviä.

- Oskar

Luin hiljaittain Eckhart Tollen Läsnäolon voima-kirjan. Tätä voin suositella ihan jokaiselle, vaikka hetkessä eläminen on klisee niin silti niin totta! Kirja saa todellakin havainnoimaan ympäröivää elämää sekä omaa persoonaa uudella tavalla.

- Uniikki

Molemmat ovat yhtä hyviä syitä lukea! Yksi kirjallisuuden parhaista puolista on se, että lukeminen tarjoaa eri ihmisille eri asioita. Joku lukee rentoutuakseen, toinen kehittyäkseen, kolmas ajankuluksi ja neljäs ymmärtääkseen paremmin muita ihmisiä. Uskon myös siihen, että oli lukevan henkilön alkuperäinen tavoite mikä hyvänsä, hän rentoutuu ja kehittyy kirjallisuuden ansiosta ihan huomaamattaankin.

Lukemiselle ei myöskään tarvitse olla mitään erityistä syytä, eikä sen täydy olla tavoitteellista: itse esimerkiksi luen ihan vain, koska rakastan sitä. Kaikki nämä muut lukemisen seuraukset - rentoutuminen, kehittyminen, muistin parantuminen, sanavaraston laajentuminen - ovat vain plussaa!

- Henriika

Molempia. Jos haluaa oppia uusia asioita ja kehittyä tai saada lisää tietoja niin lukemalla onnistuu. Jos haluaa vain rentoutua ja antaa tekstien hallita sinun mielikuvaasi niin lukemalla se onnistuu. Kehittyminen ja rentoutuminen voi myös tapahtua samaan aikaan: tiedollisesti tai tiedostamatta.

- Signmark

Joo, ilman muuta samaa mieltä Henriikan ja Signmarkin kanssa, sekä että! Useinhan esim. opiskeluun liittyy tiedon sisäistämistä lukemisen kautta. Toisaalta lukeminen voi tarjota ihanan paon arjen hektisyydestä ja sitä kautta rentouttaa :)

- Oskar

Juuri tuota tapahtuu monille kuuroille ympäri maailmaa. Erityisesti kehitysmaissa, joissa uskotaan että kuuro lapsi on rangaistus perheelle. Perhettä hävettää ja päättävät piilottaa kuuron lapsen, tällöin tämä lapsi ei saa mahdollisuuden opiskella omalla äidinkielellä - eikä opi lukemaan ja lopputuloksena usein juuri tuo kuvailemasi fiilis. Olisi aivan ihanaa, että jokaista ihmistä kunnioitetaan sellaisena kuin hän on ja annetaan kaikille lapsille mahdollisuuden päästä kouluun, eikö niin? :)

- Signmark

En poistaisi mitään, koska sitä ei ikinä tiedä jos se kirja on erittäin tärkeä toiselle henkilölle. Jokainen kirja on omalla tavalla arvokas.

- Signmark

Lähtökohtaisesti en kannata kirjojen sensuroimista - joku minua ärsyttävä teos voi olla toiselle maailman rakkain.

Luin kuitenkin lapsena erään kirjan, jossa lukija saatiin ensin ihastumaan pieneen, herttaiseen eläimeen, ja lopuksi eläimelle kuitenkin kävi huonosti. Tarinan oli kai tarkoitus olla jotenkin opettavainen, mutta sekä minun että äitini mielestä se oli vain ja ainoastaan kamala! Kyseisen teoksen olen siis poistanut omasta, henkilökohtaisesta maailmastani varsin tehokkaasti.

- Henriika

Olen aloittanut työstämään uutta albumia yhdessä ystäväni Adam Tenstan kanssa ja hän ei oikein mistään muusta puhu kuin Ruotsista, Peter Forsbergista ja Zlatanista. Minulla odottaa yöpöydässä Zlatan - kirja, joten käyn sen kimppuun tänä iltana, jotta ymmärtäisin Adamia enemmän, hehehe. :)

- Signmark

Olen tänä vuonna mukana lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon valitsijalautakunnassa, ja luulen, että majoittaudun koko sunnuntaiksi sohvalle kahvikupin ja kirjapinon kanssa. Lastenkirjamaraton taitaa siis olla omalla kohdallani Read Hourin teema!

- Henriika

Itsellä on kesken Oskari Saaren Aki Hintsa - Voittamisen anatomia joten uskoisin lukevani sitä. :)

- Uniikki

Ajattelin yrittää ajoittaa lukemiseni niin että, Read Hourin aikana saisin Taru Sormusten Herrasta -trilogian viimeisen osan Kuninkaan Paluun luettua loppuun :)

- Oskar

Opiskelin aikoinaan vuoden pohjoismaista kirjallisuutta yliopistolla ja sinä aikana oli lähes mahdotonta lukea mitään muuta kun opintoihin liittyvät tekstit :D Jännästi meni niin, että kun luki opintoja varten otteita eri kirjoista ei jaksanut lukea yhtään mitään vapaa-ajalla.

- Oskar

Todella usein! En ole mikään lukutoukka, enkä usein vapaaehtoisesti aloita lukemaan kirjoja, mutta luen kun janoan uusia tietoja tai haluan tietää jonkun elämästä enemmän esim. urheilijat, artistit, poliitikot. Muistan kun opiskelin yliopistolla niin siellä oli hirveästi niitä kirjoja jotka ovat täynnä tieteellisiä tekstiä ja suomenkielen taitoni ei ole mikään priimaa (koska suomalainen viittomakieli on äidinkieleni ja suomi tulee toisena) niin lukeminen oli niin suolaista. Kunnes meille tarjottiin lukupiiriä, päätin kokeilla ja ihastuin siihen! Aivan mahtava ajatus. Koko kirjaa ei tarvinnut lukea vaan keskityin omaan osaan, esittelin muille ja keskusteltiin aiheesta. Parasta!

- Signmark

Jokaisella on omat mielipiteensä, että mikä on väärä ja mikä oikea. Jokainen lukee sen minkä haluaa lukea, mutta kannattaa aina muistaa että kirjan takana on yksi (tai muutamia) kirjoittaja. Erityisesti silloin kun lukee tieteellisiä kirjoja.

Esim. itse tiedän, että on niitä kirjallisuuksia ja artikkeleita, jossa esim. kerrotaan miten syntyneille kuuroille lapsille on tärkeätä opettaa puhumaan sekä keskittymään kuulon parantamiseen. Lääketiede uskoo, että viittomakieli hidastaa luku- ja kirjoitustaitoa, siksi eivät viittomakieltä suosittele kuurojen lasten kuuleville vanhemmille. Tämä on kurjaa! Sillä se ei pidä paikkaansa. Itse kun osaan kuutta eri viittomakieltä ja luen/ kirjoitan kolmella eri kielillä. Sellaista...

- Signmark

Ei hätää: äitini on 66-vuotias, ja viimeksi kun keskustelimme Pottereista, oli hän lukenut kirjat yhdeksän kertaa. :)

Sillä ei lopulta ole mitään merkitystä, mihin tyylilajiin teos kuuluu, tai mikä sen alkuperäinen kohderyhmä on. Tärkeintä on se, että sinä itse nautit lukemastasi! Pottereiden suhteen asia on kohdallasi ilmiselvästi näin, ja mielestäni se on ennemmin ylpeyden kuin häpeän aihe: olet löytänyt kirjoja, jotka vetoavat sinuun sellaisella tavalla, että haluat palata niiden pariin aina uudelleen.

Itse en lue mitään salaa. En koe, että kenenkään kannattaisi muokata kirjamieltymyksiään muiden ihmisten mahdollisten mielipiteiden perusteella - jokainen saa lukea juuri sitä mitä haluaa!

- Henriika

Mielestäni jotain vanhempia kirjoja on mielenkiintoista lukea, koska on hauska uppotua sen hetken ajankuvaan ja kokea miten erilaista elämä on silloin ollut. Mutta mielestäni jokaisen tulisi lukea juuri niitä kirjoja mitä itse haluaa, joten lue vain Vampyyreistä ja voihan olla että joku päivä sinulle tulee vielä fiilis lukea jotain muutakin. ;)

- Uniikki

Minäkin luin pienenä Runotytöt, Anna-sarjan, Ursulat ja Seljan tytöt, mutta tein sen kyllä oikein mielelläni! Omasta mielestäni vanhoissa lastenkirjoissa on jotain aivan erityistä viehätystä, niissä käytetään upean kuvailevaa kieltä ja on kiinnostavaa uppoutua täysin toisenlaiseen maailmaan, kuin missä itse elää.

Jos Runotytöt ja Waltari eivät kuitenkaan nappaa, voit ehdottomasti lukea jatkossakin vampyyreistä! Itsellänikin on kausia, jolloin haluan ahmia vain tietynlaista kirjallisuutta. Jos jossain vaiheessa kaipaat suosituksia teoksista joissa on hieman vähemmän kulmahampaita, tervetuloa kirjastoon kyselemään vinkkejä!

- Henriika

Viisikko! :) Olin silloin ala-asteella. Tämän jälkeen luin muistaakseni Robin Hoodin. Serkkuni oli kova lukemaan kirjoja ja tykkäsin siitä kun hän kertoo kirjan sisällön minulle viittoen. Oli minulle kuin visuaalinen kirja. Kiehtovaa.

Nuorena en tykännyt lukea kirjoja. Pakosta luin vain kokeisiin, mutta yliopistolla törmäsin Tony Dunderfeltin Elämäkaaripsykologia - kirjaan ja aloin sen jälkeen löytää lukemisen ilon.

- Signmark

Ensimmäinen lukemani kirja oli Gösta Knutssonin kirjoittama Pekka Töpöhäntä, jonka luin 4-vuotiaana. Ensimmäisen aikuisille kirjoitetun kirjan luin 5-vuotiaana, ja se puolestaan oli Gunnar Mattssonin Lapitip, jonka päähenkilö oli laillani myös 5-vuotias. Molemmat teokset ovat minulle edelleen hyvin tärkeitä, ja palaan niihin uudelleen oikeastaan joka vuosi.

- Henriika

Totta kai saa jättää. Itse yleensä huomaan aika nopeasti jos jokin kirja ei nappaa, esim todella hidas tyyli ei oikein vetoa itseeni. Annan kuitenkin aina joka kirjalle vähintään n. 50 sivun "mahdollisuuden". Jos kirja ei vielä siinäkään vaiheessa imaise mukaan, siirryn seuraavaan.

- Uniikki

Lukemisen ei kuuluisi olla suorittamista. Jos jonkun teoksen lukeminen tuntuu tavattoman tahmealta ja vastenmieliseltä, ei sitä ole mikään pakko lukea kesken.

Minulla on samankaltainen periaate kuin Uniikilla: mikäli kirja ei noin 50 sivun jälkeen vedä mukaansa, annan itselleni luvan jättää sen kesken. Poikkeuksena teokset, joita minulle on suositellut joku jonka kirjamakuun luotan ehtymättömästi (yleensä äiti). Ne luen yleensä loppuun vaikka alku tökkisikin.

Maailma on täynnä hyviä kirjoja - en halua käyttää aikaani niiden lukemiseen, jotka eivät minuun vetoa.

- Henriika

Hmm. On kirjoja jotka olen aloittanut noin kymmenen vuotta sitten, mutta en ole vieläkään lukenut niitä loppuun...

En itse asiassa koskaan kiinnitä huomiota siihen, miten kauan minulla jonkun teoksen lukemiseen menee. En ota aikaa - minä vain luen! Jotkut kirjat luen tunnissa, joihinkin menee päivä, joitain kahlaan läpi pari viikkoa. Päivästä ja fiiliksestä riippuen voin toisinaan lukea helposti vaikkapa kahdeksan tuntia ilman zombie-oloa tai päänsärkyä. Toisinaan taas kaipaan raitista ilmaa tai liikuntaa jo puolen tunnin jälkeen. Mitään yksiselitteistä vastausta tähän ei siis ole :)

- Henriika

Tuttu tilanne! Useammin kuin kerran olen lainannut kirjastosta houkuttelevan kuuloisen kirjan, ja noin viidentoista sivun jälkeen havainnut, että tarinassa on jotain todella tuttua...

Kirjat ja lukukokemukset ovat erilaisia. Jotkut teokset tekevät lähtemättömän vaikutuksen, ja muistan niiden hahmot, yksittäiset repliikit ja juonikuvion vielä vuosienkin päästä hyvin selkeästi. Jotkut kirjat taas saattavat lukuhetkellä olla oikein mainioita, mutta niistä ei välttämättä kuitenkaan jää selkeää muistijälkeä. Muistan lukemani siis varsin vaihtelevasti!

- Henriika

Tähän voi lisätä varmaan myöskin ainakin sosiaalisen median julkaisut ja kommentit. ;)

- Uniikki

:D Komppaan Uniikkia.

- Signmark

Myös minun on hankala kuunnella äänikirjoja juuri siksi, että lukijan ääni ja painotukset vaikuttavat liikaa omiin mielikuviini teoksesta. Luen mieluummin perinteisesti, omalla tahdillani.

Äänikirjoja kuitenkin tarvitaan! Tiedän monia ihmisiä, joille ne ovat olleet reitti kirjallisuuden pariin. Celian äänikirjapalvelut puolestaan takaavat sen, että kirjallisuudesta voivat nauttia hekin, joille perinteisen kirjan lukeminen on syystä tai toisesta vaikeaa tai mahdotonta.

Hienoa, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan lukea!

- Henriika

Puolisoni lukee paljon ja minun molemmat tytöt alkavat myös lukea ahkerasti. Vanhempani eivät lue kirjoja, koska heidän suomenkielen taito ei riitä. Tämä johtuu ikävästä historiasta täällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuurojen kouluissa kiellettiin viittomakielen käyttö (n.1890-n.1960), jos oppilaat viittoivat salaa esim. Lapinlahden koulun (Kampissa, HKI) välitunneilla niin opettajilla on tunneilla oikeus rangaista heillä lyömällä karttakepillä käteen. Oppilaita pelotti käyttää viittomakieltä, ja joutuivat tunneilla lukemaan opettajien huulilta. Lopputuloksena: heikko suomenkielen taito sekä heikko viittomakielen taito. Onneksi nykypäivänä tilanne on toinen.

Itse tutustuin kirjoihin sarjakuvien avulla. Aku Ankka rokkaa! :)

- Signmark

Mun perheessä on aina luettu paljon, samoin ystäväpiirissä. Niinä aikoina, kun en ole aktiivisesti lukenut olen välillä tuntenut ulkopuolisuuttaa ja jopa häpeää siitä, ettei ole kirjaa menossa. Vaikka lukeminen onkin tosi yleistä saattaa sekin aiheena polarisoida ihmisiä: on niitä, jotka lukevat todella paljon ja niitä, jotka sitten kokevat, että koska eivät lue tosi paljon eivät he sitten voi lukea yhtään. Tällainen jako on aika turhaa ja haitallista. Jokainen lukekoon omalla tavallaan.

- Oskar

Kaikki perheenjäseneni lukevat ja saan heiltä myös lukuvinkkejä ja kirjalahjoja! Ihmiset hämmästelevät toisinaan sitä, miten minä luen niin paljon. Tekisi aina mieli vastata, että "Tapaisittepa äitini..."

Puolisoni ei lue niin paljoa, mutta olen havainnut hänessä viime aikoina kasvavaa kiinnostusta kirjallisuuden pariin! Hurraa!

- Henriika

Jos lapsi on lainaamassa teosta, joka selvästi sisältää lapselle sopimattomia aiheita tai teemoja, pyrimme hienovaraisesti ohjaamaan häntä paremmin ikätasolleen sopivan kirjallisuuden pariin.

Kirjoissa ei kuitenkaan ole ikärajoja, emmekä voi estää lasta lainaamasta haluamaansa teosta. Itse luin aikuisille suunnattua kirjallisuutta jo hyvin nuorena, ja olisi ollut kamalaa, jos minua olisi kirjastossa kielletty lainaamasta sitä!

En muista, että itselleni olisi tullut kertaakaan tullut vastaan tilannetta, jossa lapsi olisi lainannut jollain lailla hänelle sopimatonta kirjallisuutta. Terveisiä mummille! :)

- Henriika

Kotoa löytyy kirjahylly, joka tosin tällä hetkellä on niin täynnä, että olen joutunut laajentamaan sitä pitkin asuntoa: siellä täällä on huojuvia kirjapinoja, joita silittelen ohimennessäni. Kirjoja on muutamia satoja - enimmäkseen lainaan luettavaa työpaikaltani kirjastosta. :)

- Henriika

Meillä juuri kirjahyllyjä muuton jälkeen taas kasataan! Veikkaan, että joku vajaa sata kirjaa saadaan niille ladottua :D Mutta itse lainaan kirjoja usein ystäviltä ja perheenjäseniltä, joilla niitä enemmän on (ja jotka samalla osaavat suositella mitä kannattaa lukea!).

- Oskar

Meillä on kyllä kirjahylly kotona ja kirjoja on varmaan sellaiset 100-200 kpl. 10% niistä ovat minun ja loput ovat avovaimon sekä lasten kirjat. Eli aivan laidasta laitaan löytyy hyllystä, ihan lakikirjoista Pipsa Possuihin. :)

- Signmark

Ei pidä. :-) Jokainen valitsee sen kirjan, joka säväyttää ja innostaa häntä. Ehkä ihmiset eivät kehtaa twiitata noita viihdekirjoja tms. You know...

- Signmark

Pakko sanoa, että "Mene itseesi, lähemmäs avaruutta ja löydä maallinen kojusi" kuulostaa teokselta jonka haluaisin ehdottomasti lukea. Nauroin tälle ääneen, kiitos!

Minäkään en ole kovin innostunut lukemaan esimerkiksi self help -kirjoja. Suon kaikin mokomin niiden lukemisen muille, ja on hienoa, jos joku löytää niistä hyviä elämänohjeita, toivoa tai voimaa. Minun kohdallani ne eivät kuitenkaan jostain syystä toimi lainkaan - huomattavasti mieluummin tartun hyvään dekkariin tai kepeään viihdekirjaan.

Jälleen kerran kehotan piipahtamaan kirjastossa! Me suosittelemme mielellämme myös sitä ihan tavallista viihdettä!

- Henriika

Ota kuvallinen henkilöllisyystodistus mukaan ja käy kirjastossa, niin saat uuden kortin kadonneen tilalle! En tiedä mistä päin olet, mutta ainakin pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa uuden kortin hinta on hyvin maltilliset 3 euroa. Mikäli tietojasi ei ole enää lainkaan kirjastojärjestelmässä, on uusi kortti maksuton.

- Henriika

Oodihan valittiin juuri koko maailman parhaaksi uudeksi kirjastoksi, hieno saavutus!

Minun mielestäni jokaiselle Suomen kirjastolle on paikkansa, ja jokaisessa kirjastossa tehdään erinomaista työtä. Itse työskentelen tällä hetkellä Herttoniemen, Roihuvuoren ja Laajasalon kirjastoissa, ja toki nämä "omat" kirjastoni ovat lähellä sydäntäni. Tällä hetkellä kirjoittelen näitä vastauksia Kallion kirjastosta, joka myös on minulle varsin rakas. Voisin käydä tässä läpi koko Suomen kirjastot, ja keksisin jokaisesta jotain kaunista sanottavaa - kirjastot ylipäätään ovat ihania!

Lapsuuteni kirjasto oli pikkuinen Kämmenniemen kirjasto. Kirjastonhoitaja tunsi kaikki asiakkaat nimeltä, ja kaikki tunsivat hänet. Kämmenniemen kirjasto on edelleen olemassa, ja vaikka se on hyvin kaukana Oodista, on se minulle ihan yhtä tärkeä! Mielestäni on rikkaus, että meillä Suomessa on erilaisia kirjastoja, erilaisiin tarpeisiin. ♥

- Henriika

Kirjaston henkilökunta saa kyllä selvitettyä asiakkaan, jolla maidossa uinut teos on ollut lainassa :)

Asiakas on vastuussa lainaamastaan aineistosta. Mikäli teos on siis lainassa ollessaan hajonnut tai kastunut siten että se täytyy poistaa kokoelmasta, on asiakas korvausvelvollinen. Näitä tilanteita ei kuitenkaan tarvitse pelätä - me emme suutu asiakkaalle! Vahinkoja sattuu, ja kaikki on aina selvitettävissä!

- Henriika

Oma äitin oli kirjastonhoitaja lähes 50 vuotta ja ainakin hän luki ja lukee edelleen joka ikinen päivä. :D

- Uniikki

Suurin osa kirjaston henkilökunnasta kyllä lukee, mutta valitettavasti se ei ole työajalla mahdollista: tekemistä on niin paljon, että aikaa lukemiselle ei yksinkertaisesti ole työpäivän aikana. Pysymme selvillä tarjonnasta, koska luemme vapaa-ajallamme, suosittelemme toisillemme teoksia, keskustelemme kirjaston kokoelmasta ja hoidamme sitä yhdessä. :)

- Henriika

Hyvä kysymys! Jokaisesta kirjastosta ei tosin löydy ainakaan suurta määrää lainattavia esineitä, mutta kirjoja niissä kaikissa sen sijaan on. Näin ollen kirjasto nimenä on varsin perusteltu. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen kokoelmasta vain alle prosentti on esineitä.

Kirjaston tehtävät on määritelty kirjastolaissa, jossa sanotaan esimerkiksi seuraavasti: "Yleisen kirjaston tehtävänä on tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan." Se, että kirjastosta voi lainata myös esimerkiksi erilaisia työkaluja ja soittimia, vähentää eriarvoisuutta ja tarjoaa ihmisille yhdenvertaisia mahdollisuuksia muun muassa harrastamiseen. Esinelainat ovat mielestäni perusteltuja myös ekologisesta näkökulmasta: kaikkia esineitä ei välttämättä tarvitse ostaa itse - ne voi lainata meiltä kirjastosta!

- Henriika

Viisikko - kirjat, koska ne opetti minua tykkäämään kirjoista :) 2. Voittamisen anatomia 3. Jarkko Ruutu

- Signmark

Ei itsellä ole kokemusta lukemisesta noin nuorelle, mutta miten olisi Muumit? Tove Janssonin tavassa kirjoittaa löytyy mun mielestä jotain kaikille, sekä lapsille että aikuisille.

- Oskar

Laskin juuri että olen lukenut tänä vuonna 16 kirjaa. Välillä saattaa mennä pari viikkoakin että en lue ollenkaan, mutta sitten taas parin viikon lomalla saatan lukea 3-4 kirjaa. Mitään rutiinia ei siis varsinaisesti ole, vaan lähinnä luen silloin kun aikataulut antavat periksi.

Voisiko sellainen temppu toimia että et ota kännykkää yöksi makuuhuoneeseen vaan sen sijaan kirjan, jota sitten luet nukkumaanmennessä.

- Uniikki

Mä luen tällä hetkellä arkena ainakin vartin päivässä, lomilla enemmän. Vuoden aikana tullut ehkä vajaa kymmenen kirjaa luettua. Eihän siitä kännykästä täysin tarvitsekaan irrottautua, mutta jos sen kokee häiritseväksi niin kaikki muistutukset pois ja sopii itsensä kanssa, ettei heti sitä avaa :)

- Oskar

Itse luen välillä enemmän ja välillä vähemmän. Artikkeleita ja viittomakielisiä lähteitä luen todella paljon. Jos sinulla on iPhone niin laita "ruutuaika"-asetus kuntoon (valitset ne äpit, jotka vievät sulta hirveästi aikaa) ja pyydä kaveriasi laittamaan siihen lukituskoodin. Puhelin lukittuu tiettyyn aikaan, jolloin otat kirjan esille. :)

- Signmark

Aina välillä mulla tulee kannettua kirjaa mukana ihan koko ajan laukussa. Silloin saattaa löytyä yllättäviä paikkoja ja hetkiä lukea, esim. jonottaessa tai matkustaessa. Pokkarit ovat tietty tähän hyviä. Tämä on myös idea Read Hourin kanssa, että koko Suomi pysähtyisi 8.9. klo 19 tunniksi lukemaan, riippumatta missä olet.

Kysymys rauhoittumisesta on kyllä toisaalta vaikea. Väsyneenä ja levottomana on vaikeaa pysähtyä, etenkin jos lukeminen tuntuu isolta tehtävältä. Ehkä miettisin lukemisen tällaisessa tilanteessa itsessään rauhoittumisharjoituksena. Mitä puhelimen selailu kenties ei ole? Se voi tuntua haastavalta ensimmäiset minuutit, mutta kenties helpottuu hetken päästä. Eli, että aloittaisi pienestä, olisi armollinen itseään kohtaan ja jos lukeminen tuntuu rauhoittavan siitä voi yrittää tehdä rutiinin.

- Oskar

Lukemista voi harjoitella samalla tavalla, kuin mitä tahansa muutakin harrastusta. Lukutreenit voi aloittaa esimerkiksi niin, että päättää joka päivä klo 18 lukea viisi minuuttia. Seuraavalla viikolla ajan voi pidentää kymmeneen minuuttiin, sitten varttiin, sen jälkeen puoleen tuntiin...Puhelimen voi vaikkapa viedä siksi aikaa toiseen huoneeseen ja asettaa siihen hälytyksen haluamansa ajan päähän.

Jollekin toiselle oikea lukurytmi voi toisaalta löytyä niin, että ottaa lukemisen luontevaksi osaksi arkea, eikä varsinaisesti aikatauluta sitä: lukee pari sivua hampaita pestessä, muutaman sivun työmatkalla, pienen pätkän kahvitauolla. Kannattaa myös muistaa, että fyysinen kirja ei ole ainoa vaihtoehto - jos tarinoihin keskittyminen tuntuu etenkin alkuun helpommalta vaikkapa äänikirjojen avulla, ovat ne aivan yhtä hyvä tapa nauttia kirjallisuudesta!
Ei siis kannata väkisin lukea kokonaista kirjaa yhdeltä istumalta, jos keskittyminen tuntuu hankalalta, vaan etsiä pikkuhiljaa itselleen parasta tapaa lukemiselle. Keskittymiskyky paranee ajan myötä itsestään!

- Henriika

Tiedän tunteen.. ja vielä se tunne kun yrittää aloittaa lukemaan, mutta vartin päästä tulee tuuppaa muut ajatukset. Olen samaa mieltä Henriikan kanssa: vähän kerrallaan ja eri paikoissa. Olen tykännyt lukea kirjaa mm. lentokoneessa (keikkailen paljon ulkomailla) ja se on hyvää ajanvietettä.

Olen myös huomannut, että liikunnan ja saunan jälkeen lepäävät aivot mukavasti, jolloin kannattaa ottaa kirjan esille ja lukea vähän kerrallaan. Tämä on verrattavissa siihen jos joku inhoaa lenkeillä tai hiihtää niin kannattaa aloittaa pienillä lenkeillä ja eri paikoissa, lopettaa siihen silloin kun tuntuu kivalta. Siitä se lähtee, tsemppiä!

- Signmark

Minusta lukemisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Itselläni on 11v tytär ja häntä yritän kannustaa lukemaan, hän katsoo kyllä mieluummin musikaalisia ohjelmia. Kannattaa myös kannustaa tapailemaan ihmisiä sillä jokainen tarvitsee arkielämässä sosiaalisia taitoja. Sosiaalisia taitoja ei oikein voi kehittää lukemalla kirjoja. Baletti on hieno ja vaativa laji. Upeata!

- Signmark

Tyttäresi kuulostaa kovasti minulta lapsena - ja vielä nykyäänkin, jos totta puhutaan. Lukemista ei mielestäni missään tapauksessa pidä rajoittaa, kunhan se ei vaikuta muuhun elämään häiritsevästi. Tyttäresi kohdalla näin ei taida olla, kun kerrot hänen lukemisen lisäksi kuitenkin käyvän koulussa ja harrastuksissa.

En muuten ole hoksannut lukea imuroidessani. Kiitos - siivoamisesta tuli juuri paljon hauskempaa!

- Henriika

Viittomakieliseen yhteisöön liittyviä kirjoja löytyy kyllä mm. Viitotulla Tiellä, Maahan Lämpimään. Henkilötarinoita löytyy mm. Juhana Salosen Viiton - olen olemassa, Liisa Kauppisen elämätarina ym. Minun (Signmarkin) alkutaipaleista on kirjoitettu kirja. :) Nimeltään "Signmark" ja sen on kirjoittanut Nuppu Stenros.

- Signmark

Suomeksi n. 40%, suomalaisella viittomakielellä 30%, englanniksi 20% ja amerikkalaisella viittomakielellä 10%. :)

- Signmark

Suomeksi n. 70 % ja englanniksi n. 30 %.

- Uniikki

Kaksikielisenä luen lähinnä suomeksi ja ruotsiksi, mutta välillä myös englanniksi (jos esim. tiedän, että alkuperäinen teos on erityisen hyvä juuri kyseisellä kielellä). Itse vaihtelen jonkun verran lukukieltä sen perusteella mitä omista kielistäni haluan vahvistaa :'D Tällä hetkellä se on suomi!

- Oskar

Tekniikka on edennyt niin pitkälle, että kohta mikään ei ole mahdotonta. Itse odotan sellaista kirjaa, jossa kaikki sivut ovat viitottuna. Ei siis rakennettaisiin älylaitteisiin vaan sellainen kovakantinen ja -sivuiset kirjat, jotka elävät. Taianomaista. :)

- Signmark

Makee idea Signmark! Ajattelen myös, että lukemisen muodot varmasti tulevaisuudessa kehittyy muun teknologian mukana. Ehkä joku VR-teknologialla toteutettava tarinankulku, johon itse voi vaikuttaa? Mutta uskon myös perinteisen lukemisen säilyvän. Vaikka on todella kiinnostavaa pystyä itse vaikuttamaan kokemaansa tarinaa, uskon yhden kirjojen suurimman vahvuuden kuitenkin olevan sen, että niissä kerrotaan tarinoita, joita ei itse olisi kyennyt kuvitella.

- Oskar

Yrittäisin lukea luontoa ja eläinten käyttäytymistä sekä miettiä miten ihmeessä pääsisin takaisin kotiin? :)

- Signmark

Kauhistus. Valmistaisin kasvillisuudesta paperia ja mustetta, ja kirjoittaisin kirjan itse...?

Tai sitten käyttäisin kirjoista oppimiani taitoja, rakentaisin merikelpoisen pikku lautan ja seilaisin takaisin kirjojen luo.

- Henriika

Jag kommer att läsa boken Zlatan, för jag vill förstå min vän Adam Tensta bättre. ;)

- Signmark

För tillfället läser jag en bok på finska, men kanske jag kunde hinna läsa en Gunnar Ekelöf dikt under Read Hour... Och om någon vill läsa på svenska under Read Hour så kan ja varmt rekommendera Johannes Anyurus De kommer att drunkna i sina mödrars tårar. En otäck, men greppande dystopi om ett framtida fascistiskt Sverige!

- Oskar

Yllätin isovanhempiani antamalla "Signmark" kirjan heille. Oli aika herkkä hetki! He ovat olleet minun suuria tukipilareitani, erityisesti isoisäni, joka on myös yrittäjä. He eivät siis tienneet, että Signmarkista tehtiin kirja. Se tunne kun tajusin, että he saavat lukea tarinan oman lapsenlapsen elämästä... huhhuh...

- Signmark

Se on kyllä enemmän "kuuntelemista" kuin "lukemista". Mekin sanotaan kaverille tyyliin "nyt kuuntelet minua!!", eikä siis sanota "nyt luet minua". :)

Kun katsomme netistä viittomakielistä satua, tarinaa (esim. viittomakielinenkirjasto.fi) ym. niin silloin voidaan sanoa "lukemiseksi".
Itse ajattelen päässäni asioita joko ääneen tai viittoen. Usein viittomisella voidaan helpompi paikantaa asioita tai kuvailla tilannetta kolmiuloitteisesti. Riippuu siis ihan asiasta ja fiiliksestä. ;)

- Signmark

Tulee katsottua aika paljon, kaksi tosi hyvää mitä tulee nyt mieleen on Mollys Game ja Wolf of Wall street, kaksi ei niin hyvää taas Snabba Cash ja Da Vinci koodi. Gillian Flynnin Sharp Obejcts oli sekä kirjana että HBO:n minisarjana karmaisevan hyvä.

- Uniikki

Tämä on siis aivan totta :D Mä en tästä syystä juurikaan uskalla lukea uudestaan kirjoja, etenkään jos ne joskus teininä ovat olleet mulle tärkeitä. Viimeisin kokemus tästä oli Taru Sormusten Herrasta -kirjat, teinivuosien ja kenties vieläkin rakkaimmat kirjani, jotka tänä kesänä päätin lukea uudestaan. Tarina ja hahmot siinä ovat kyllä upeita, mutta lukiessani niitä nyt uudestaan tajuan kuinka miesvaltainen tarina ja kuinka perinteisiä, konservatiivisiakin arvoja ja sukupuolirooleja kirjoissa ilmenee. Ei se minulle mitätöi tarinan eeppisyyttä ja sitä, että sen hahmoja rakastaisin, mutta kyllä se kieltämättä vähän on kirpaissut.

- Oskar

Sisko Savonlahti - Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Hieman liian negatiivinen päähenkilö makuuni :D

- Uniikki

Luin jokin aika sitten viihdekirjan, jonka nimeä en edes enää muista. Sen päähenkilö oli kirjoitettu totaalisen avuttomaksi ja naiiviksi kihertelijäksi, jonka ainoa elämäntarkoitus oli löytää kumppani. Kirja oli niin epäuskottavasti ja huonosti kirjoitettu, että en kyennyt lopettamaan lukemista - ehkä se tarkemmin ajatellen olikin tarkoituksellinen tehokeino...

Joka tapauksessa: kerrassaan tuskastuttavaa höttöä - vesilintu, vie mukanasi!

- Henriika