Olen jo teini iästä lähtien kokenut että ihmiskontakti tilanteissa persoonani vaihtuu niin sanottuun emuloituun persoonaan jossa koen olevank joku toinen henkilö kuin mitä olen (ja ollut ennen sitä kun emuloitu persoona ilmestyi).
Pystyn esim palauttamaan ne pari muistikuvaa joissa eka kertaa emuloitu persoonani syntyi. Yksi niistä liittyy pieneen tilaan jossa on uhkaava henkilö ja kaksi tai kolme muuta tilannetta olen allut yksikseen. Tuota pieni tila muistoa en ole saanut avattia sen enempää että mistä paikasta se on tai ketä siinä on ollut. Ehkä kiusaajiani. Ehkä ei..
Minua häiritsee se että en saa vakautettua omaa itseänj vaan se persoona tahtomattani vaihtuu melko usein ja lyhyissäkin kontakti tilanteissa. Vain täysin uusien ihmisten kanssa voi olla hetke aikaa oma itseni mutta joku ilme tai pikkuseissa saa melkein aina uudenki suhtautumaan minuun kuin olisin vale persoonani. Sen jälkeen en voi enää olla kyseisen henkilön läsnäollessa oma itseni vaan henkilön mieli palauttaa roolini takaisin itselle koska ei ymmärrä mikä on sen minulle auheuttanut.
Pystyn esim palauttamaan ne pari muistikuvaa joissa eka kertaa emuloitu persoonani syntyi. Yksi niistä liittyy pieneen tilaan jossa on uhkaava henkilö ja kaksi tai kolme muuta tilannetta olen allut yksikseen. Tuota pieni tila muistoa en ole saanut avattia sen enempää että mistä paikasta se on tai ketä siinä on ollut. Ehkä kiusaajiani. Ehkä ei..
Minua häiritsee se että en saa vakautettua omaa itseänj vaan se persoona tahtomattani vaihtuu melko usein ja lyhyissäkin kontakti tilanteissa. Vain täysin uusien ihmisten kanssa voi olla hetke aikaa oma itseni mutta joku ilme tai pikkuseissa saa melkein aina uudenki suhtautumaan minuun kuin olisin vale persoonani. Sen jälkeen en voi enää olla kyseisen henkilön läsnäollessa oma itseni vaan henkilön mieli palauttaa roolini takaisin itselle koska ei ymmärrä mikä on sen minulle auheuttanut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Emuloidussa persoonassa oleminen on ärsyttävää koska vihani estää minua kokemasta aitoja tunne reaktioita. Myös kivun sietokyky on silloin korkea. Olo stressaa minua.
Jokainen emuloidussa persoonassa tekemä regointi on niin sanotusti hallittu ja etukäteen mietitty. Tuntuu ikäänkuin olisin esimerkiksi jonkun suuren mecha robotin kytkimissä ja minulla olisi aina hetki aikaa päättäö miten reagoida mihinkin tilanteeseen. Eli en ikäänkuin ole läsnäolevana maailmassa vaan katson sitä niinku kameran takaa.
Näin suppean infon perusteella mahdoton muuta kuin esittää arvailuita, ja ensimmäiseksi tulee mieleen dissosiaatiohäiriö. Siihen sopii tuo persoonan muuttuminen sekä kivunsiedon nousu.
Kirjoitit skitsofrenia palstalle. Epäiletkö itse sitä? En usko että on.
Skitsofrenia on ykkösdisgnoosi,
Toisena tuo dissosastio.
Skitsofrenia ei selitä kaikkia oireitani, esim toisessa persoonassa lääkevaste on olematon. Uskon että toinen persoona on skitsofreninen toinen ehkä ei.
Mulla on myös analysointi persoona näiden kahden lisäksi, eli se joka nyt puhuu täällä. Mun tarkoitus on vaan viedä elokuva tai esitys loppuun siten että katsojat pääsee juoneen sisälle.
Aloittaja: "Vain täysin uusien ihmisten kanssa voi olla hetke aikaa oma itseni mutta joku ilme tai pikkuseissa saa melkein aina uudenki suhtautumaan minuun kuin olisin vale persoonani. Sen jälkeen en voi enää olla kyseisen henkilön läsnäollessa oma itseni vaan henkilön mieli palauttaa roolini takaisin itselle koska ei ymmärrä mikä on sen minulle auheuttanut."
Siis kumman "ilme tai pikkuseikka", sinun vai sen uuden ihmisen?
Miten se uusi ihminen voisi tietää, että et ole oma itsesi, vaan "vale persoonasi", kun eihän hän tunne sinua eli loogisesti hän ei silloin voi tietää millainen oikeasti olet eikä niin ollen pysty tekemään eroa toden persoonasi ja valepersoonasi välillä.
Miten toisen ihmisen "mieli voi palauttaa" sinulle jotain?
Jo kirjoitustavastasi huomaa, että sekoitat keskenään toisen ihmisen mielen (oletuksesi siitä) ja oman mielesi. Todellisuudessa sinun ja toisen ihmisen mielen välillä ei ole mitään hallinnointia suuntaan eikä toiseen. Olette erilliset ihmiset ja mielet.
Mitä sitten, jos et pysty rentoutumaan ja olemaan oma tavallinen itsesi muiden seurassa? Hyvin monilla on voimakas itsekontrolli päällä sosiaalisissa tilanteissa. Itse asiassa se on todellinen minäsi! Todellinen minäsi vain sattuu olemaan voimakkaan varautunut sosiaalisissa tilanteissa. Ehkä joskus tulevaisuudessa pystyt olemaan rennompi, mutta nyt se on noin.
Ei vuan siis toisen ihmisen rektiot mun rektioihin aiheuttaa sen että persoona vaihtuu koska en ole itellekkä tehnyt selväksi että miksi. Jos esim pelkään nii persoona voi vaihtua bussissa. Usein saanu paniikki kohtauksia bussissa ja persoona vaihtuu.
Siis juuri se varautunut minä ei ole todellinen minäni koska voisin vastata tilanteeseen tunteilla mutta päätän vetäytyä kuoreeb ulottumattomiin.
Se voi olla demonihenki
No ohhoh nyt on kyllä Raamatullista meininkiä! Mentäisiinkö samantien Kalevalan maisemiin?
Olet hassu, kuten aina ennenkin, ikävä kouluaikoja, olisi voinut olla kauemminkin, luonasi silloin ihmettelemässä, nyt olen jo vanha pieru, elämä vielä kokematta, johtuen vähän siitäkin että viihdyn sisätiloissa ja koitan säästää rahaa, mutta, jos näimme jossain, koitan rohkaistua ja tulla juttelemaan, se vain, että mahdanko tuntea sinua enää ulkonäöltä, tasan tarkkaan, kun vuodet on jo vierineet. Terveisin T
Kannattaa aina tulla juttua iskemään vaikkei mitään erikoista olisikaan mielessä valmiina, niin kyllä sitä jotain siitä kehittyy.
Mä oon miinoittanut kävelytien