Mä oon nyt kyllästynyt!
En halua tuntea yhtään mitään, koska se ainoa ihminen ketä kohtaan kaikki on, on unohdettava
Millä saa kaiken pois? Vinkkejä?
En halua tuntea yhtään mitään, koska se ainoa ihminen ketä kohtaan kaikki on, on unohdettava
Millä saa kaiken pois? Vinkkejä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minun mielestä omia tunteita eikä haaveita rakkaudesta kannata yritä tukahduttaa. Suurin osa aikuisista ihmisistä uneksii hyvästä parisuhteesta, johon kuuluu oman seksuaalivietin toteuttaminen. Se tietysti yksilöstä riippuu, kuinka vahva ja voimakas se on.
Tietysti sitten, jos intressit ei kohtaa. Pitää siirtyä eteenpäin ja etsiä joku muu. Maailma on ihmisiä täynnä. Kenenkään elämä ei riipu yhdestä yksittäisestä ihmisestä. ;)
Mut Jumala on tuominnut elämään samassa suhteessa koko loppuiän.
Juu ei todellakaan ole, Jumala sen paremmin kuin kukaan muukaan ei tuomitse ketään minkäänlaiseen suhteeseen elämään väkipakolla, kyllä sentään valinnan mahdollisuus on ihmisellä itsellä.
Onpa omituinen kommentti. Ei se ole tuomio, jos löytää hyvän, toimivan parisuhteen, joka kestää koko elämän. Moni ei ole valmis tekemään tarpeeksi töitä toimivan suhteen eteen.
Ero on sallittu vain silloin jos kumppani ei salli uskoa Jeesuksee. Uskollisuuskin on turhaa ilman uskoa Jeesukseen. Kaiken on alettava siitä. Hyvä on täysin riippuvainen Totuudesta. Ilman Totuutta on turha yrittää miellyttää Jumalaa koska Jumala eli Jeesus on Totuus. Jeesuksen täytyy antaa synnyttää se uskollisuus itseen ja kaikki muu. Jos yrittä itse, toimii Jumalana itselleen.
Ja jos kumppani pettää tai on väkivaltainen. Muuten ei. Painotus on kuitenkin siinä että jokainen kuka uskoo luottaisi Jumalaan myös kumppanin valinnassa. Uskon että ainoa syy onnettomiin avioliittoihin piilee siinä kun ei etsitä Jumalalle mieluista puolisoa vaan itselle.
En ole aktiiviuskovainen, uskon silti omassa itsessäni, mutta uskon kriittisesti. Näissä puheissa ottaa korvaan, se että sen mitä muistan raamatusta Jeesus oli itse myös hyvin kriittinen monessa kohdin ja oli valmis ottamaan vaikka huoran, rikollisen luokseen tai muut silloinkin hyljeksityt tai halveksitut ryhmät. Itse tulkitsen, että luterialisessa kristinuskossa, kelpaa jumalalle myös syntisenä ja virheellisenä. Uusi alku ja se, että ymmärtää tehneensä virheen ja katuu on olennaisempaa. Tulkintani perustuu lähinnä pyhä- ja rippikouluun. Se, ettei saa tehdä virhettä ja on pakko vaan olla epäinhimillisesti yhdessä ei tähän omaan kuvaani mahdu. Eikä siihen, että olen kuvassa, että luterilaisen usko perustuu armoon. Jos on synnitön itse, voi heittää ensimmäisen kiven...
En jää tähän keskusteluun osallistumaan. Tiedän, että helposti tätä aiheutta jauhetaan vielä ensi viikolla. Ikävään tämä liittyy vain siten, että myös eronnut henkilö tai pakkoliitosta elävä on oikeutettu ihmisarvoiseen elämään. Ketään toista ei ole syytä tuomita tietämättä taustoja. Varsinkin jos mieltää olevansa Jeesuksen seuraaja, kannattaa miettiä onko asemassa jossa tuomioita on syytä jakaa.
Jeesus opettaa parannuksen tekemistä Hänen avullaan. Jokainen on saastainen ja syntinen ja jokaisen tulisi etsiä Jeesus. Se kuka Hänet oikeasti löytää tekee myös parannuksen. Kukaan kuka aidosti Jeesukseen uskoo ei voi olla myös muuttumatta koska Jumala ei lopeta ellei ihminen itse valitse että Jumala lopettaa. Ei Jumala halua olla etäinen vaan oikeasti muuttaa jokaisen ihmisen elämän ja putsata synnin pois niistä.
Luterilainen kirkko on kaukana Raamatusta. Se on lopettanut uskomisen parannuksem hedelmiin ja haluaa sen sijaan syleillä maailmaa vaikka Jeesus opettaa, että maailma on vihollinen. Katumus on tärkeää mutta vielä tärkeämpää on aito usko Jeesukseen, ja alistuminen Hänen tahtoonsa eli se, että antaa Jeesuksen parantaa.
En ajattele itse noin. Mitä nyt raamattuun tulee, sen mukaan ero sallittu vain pettämisen vuoksi. Itse ajattelen asioista laajemmin. Kyllä uskovakin voi seurustella ja mennä naimisiin ei-uskovan kanssa. Tosin siinä vähimmäisvaatimus on se, että antaa toisen toteuttaa sitä uskoa ja hyväksyy sen. Usein myös uskova puoliso rukoilee ei-uskovan puolisonsa puolesta. Näillä arvomaailmaeroilla voi olla toki vaikutusta esim. näkemyksiin avoliitosta/avioliitosta, lasten kasvattamiseen liittyvät asiat yms. Vaikka uskovan ja ei-uskovan välinen raja on selvä ja suunta elämälle eri, Jumala silti haluaa, että jokainen löytää Hänen luokseen. Ihmisyys yhdistää. Tämän vuoksi itse voisin seurustella ja avioitua ei-uskovan kanssa, jos ihminen muuten on sopiva minulle. Toki siihenkin päätökseen tulisi viisautta rukoilla.
En pidä Jeesuksen seuraamista alistumisena, vaan suostumisena ja nöyrtymisenä. Jos ihmiset oikeasti tuntisi Jeesuksen henkilökohtaisesti, moni seuraisi Häntä. Monella on väärä kuva kristinuskosta ja Jeesuksesta, siis Jumalasta, joka haluaa ihmiselle parasta. Uskovan elämä ei ole myöskään tylsää niin kuin usein virheellisesti ajatellaan. Jumala on kaiken hyvän alku ja lähde ja hyvistä asioista ja elämästä voi nauttia. Ymmärrän kyllä tuon "maailman" ja "Jumalan valtakunnan" eron; maailma ei Jumalaa tunne. Maailmalla voidaan tarkoittaa joko henkimaailman pimeää puolta tai ympäröivää maailmaa ja sen ihmisiä, jotka eivät vielä henkilökohtaisesti Jeesusta tunne. Lähetystyötä tarvitaan Suomessakin. Jumala haluaa vetää jokaisen puoleensa ja omaan valtakuntaansa, koska Hän on kiinnostunut jokaisesta ja jokainen on Hänelle tärkeä. Ihmisellä on silti suuri vastuu, kuinka Jumalan kutsuun vastaa. Jokaisella on kuitenkin aina oikeus tulla Jeesuksen luo. Hän ei käännytä ketään pois. Niin kauan kuin on elämää on toivoa ja tehdä se oikea ratkaisu Jumalan puoleen. Siinä lienee elämän perimmäinen tarkoitus. ;)
Voimakkaassa ihastumisessa on hyviä puolia silloin, kun se on molemminpuolista ja johtaa rakastumiseen ja rakastamiseen. Itse kuitenkin ajattelen, että ei rakkaudellista suhdetta kahden ihmisen välillä voi tulla, ellei se ole molemminpuolista.
Jokainen rakkautta parisuhdemielessä etsivä ihminen kuitenkin etsii molemminpuolista suhdetta. Molemminpuoliseen suhteeseen tarvitaan vapaus, ihastus ja tahto molemmilta. Jokainen yksipuolisesti ihastuneen kannattaakin kysyä itseltään joitakin kysymyksiä. Haluaisitko oikeasti ihmisen, joka ei halua sinua? Haluatko oikeasti ihmisen, joka ei näe sinua tutustumisen arvoisena? Onko se ihminen oikeasti sellainen, millainen sinä luulet sen olevan? Voisiko se ihminen oikeasti antaa sinulle, mitä sinä etsit ja haluat? Nämä on tärkeitä kysymyksiä.
Kyllä! Tärkeitä kysymyksiä ne on
Asia ei vaan ole ihan yksinkertaisimmasta päästä yhtään millään tavoin
Vielä pieni lisäys. Minä itse ajattelen niin, että olen parisuhdemielessä kiinnostunut vain sellaisista miehistä, jotka on minusta kiinnostuneet parisuhdemielessä ja joista minä olen kokonaisvaltaisesti kiinnostunut. Noiden molempien ehtojen on täytyttyvä.
On totta, että tuollaisiin ihmisiin törmää harvemmin mutta omalla kohdalla tuo on se ainoa syy hakeutua parisuhteeseen. Ajattelen, että itseään arvostava ihminen myös kykenee olemaan ilman parisuhdetta, vaikka yksin eläminen ei välttämättä kivaa aina ole, kun ymmärtää tuon, että haluaa aidon, molemminpuolisen suhteen. Jokainen parisuhteeseen kykenevä ansaitsee sen.
Aloittajalle vielä tämä. Luulen, että kaikkein vaikeimpaa on silloin luopua, kun on ollut molemminpuolinen ihastus/rakkaus tai jopa suhde ja sitä ei ole saanut jostain syystä toimimaan. Silloin se harmittaa kaikkein eniten. Tunteetkin voi laimeta ja muuttua täysin vain toisella tai molemmilla. Vaikeita tilanteita.
Hieno teksti.
Toiset ihmiset on helppo unohtaa, toiset jää mieleen. Vahva persoona?
Ihan teoriassa vaan ajattelin, en viitannut välttämättä omiin kokemuksiin. Vahva, minäkö? Tarvittaessa. ;)
Kyllä se siittä.
Kyllä ne himot ja halut pikku hiljaa häviää, kun on käynyt useamman kerran niin, että on tavannut täysin sopimattoman miehen.
Rakkaus ei syty hetkessä, enkä usko minkään edistyvän kahden ihmisen välillä:
Jos ei ole halua tutustua toiseen ihmiseen perusteellisesti ja jos tähän tutustumiseen ei pistetä aikaa. Kaikki yhdessä vietetty aika, avoimet ja rehdit keskustelut auttavat asiaa eteenpäin. Seksillä ei myöskään kannata lähteä tutustumaan toiseen ihmiseen.
En saattaisi kuvitella liioin edes ihastuvani mieheen, joka ei kykenisi llmaisemaan itseään ja olemaan oma itsensä. Ulkonäöllä on merkitystä, mutta sen varaan on huono rakentaa oletuksia toisesta ihmisestä, jotka varmasti erehdyttävät jossain määrin väärille raiteille. Käyttäytyminen on yksi tärkeimmistä huomioon otettavista kriteereistä. Samanlaisuus ei ole välttämättä varma onnellisuuden tae, aina on muistettava, että jos toinen ihminen on selvästi torjuva, haluton tai osoittaa selvästi, että ei ole kiinnostunut sinusta.
Väkisin et saa ketään pitämään et rakastumaan itseesi.
Jos olet eri paria tai liikkeellä vilpillisellä mielellä.
Sama toivoton fiilis.
Ja yks kuva jota jo kadun.
Yhtälö mahdoton.
Enkä halua menettää ystävää.
"E=mc2"
En yleensä koskaan kirjoittele tänne.
Ap tässä, pohdinnan jälkeen päätin olla ”rohkea” ja otin yhteyttä ja selvittelin tilannetta! Se kannatti, ei tarvitse enää miettiä miten unohtaa, voin pitää kyseiset tunteet edelleen
Hieno homma. Yleensä suoraan puhuminen auttaa... tai ei.
t. Sama toivoton fiilis - tyyppi.
Kiroilemalla perkeleesti ja huutamalla samalla kovaan ääneen jeesusta apuun, et sinäkö tän teit minulle? Sinä tuskin oot syypää sille kaikelle pahalle, jota tunnet?
Uskonto alistaa naiset.
.
"JULKAISTU 19.07.2019 06:15
Työkseen ihmisen pimeää puolta tutkiva ja sitä myös julkisuudessa kommentoiva psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, psykiatri Hannu Lauerma ei ammatistaan huolimatta ole juurikaan joutunut ihmisten vihanilmaisujen kohteeksi.
Lauerma ei ole kuitenkaan täysin välttynyt vihapostilta, ja uransa suurimman viharyöpyn hän sai osakseen noin 10 vuotta sitten.
Silloin hän totesi julkisesti, että lestadiolaisen liikkeen piirissä sovelletut käytännöt suosivat lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten jäämistä pimentoon.
– Se johtui siitä, että uhrilla ei ollut enää oikeutta puhua asiasta, joka oli yhteisön kesken anteeksi annettu. Sen vuoksi rikoksia jäi paljon pimentoon. Se on fakta, joka on sittemmin todennettu ja myönnetty.
Lauerman mukaan hänen lausuntonsa johti erikoiseen ja outoon viharyöppyyn.
– Sain sisäpiiritietoa siitä, että silloinen liikkeen johto olisi kehottanut jäseniään tällaiseen toimintaan."