Mies jolla ei ole omaa tahtoa

Juuri näin.

Onhan se helpompi tie, mutta tekeekö onnelliseksi?

Taka-alalle ololla tarkoitin enemmän parempien aikojen odottelua, josko tilanne paremmaksi muuttua voisi? Onnellisuus on tavoittelemisen arvoinen asia, jos on toivoa. Luovuttaakaan ei tahtoisi, monilla asioilla on merkitystä puolesta ja vastaan, lopulta päätös on kahden ihmisen pääteltävissä, ei yhden?

Anonyymi kirjoitti:

Taka-alalle ololla tarkoitin enemmän parempien aikojen odottelua, josko tilanne paremmaksi muuttua voisi? Onnellisuus on tavoittelemisen arvoinen asia, jos on toivoa. Luovuttaakaan ei tahtoisi, monilla asioilla on merkitystä puolesta ja vastaan, lopulta päätös on kahden ihmisen pääteltävissä, ei yhden?

Kirjoitat viisaita. Jaksan odottaa vaikka 20 vuotta, jos tiedän, että sitten meistä tulee me. Toivoa on niin kauan kuin on elämää. Tässä hetkessä olisin vain halunnut keskustella ja kuulla, onko hänkin samaa mieltä kanssani. Kun aika on...

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitat viisaita. Jaksan odottaa vaikka 20 vuotta, jos tiedän, että sitten meistä tulee me. Toivoa on niin kauan kuin on elämää. Tässä hetkessä olisin vain halunnut keskustella ja kuulla, onko hänkin samaa mieltä kanssani. Kun aika on...

Se on toinen juttu uskooko toivon varaan niin pitkälle ajalle? Aika voi koetella paljonkin, jollei ole toivoa yhdessäolosta?

Anonyymi kirjoitti:

Se on toinen juttu uskooko toivon varaan niin pitkälle ajalle? Aika voi koetella paljonkin, jollei ole toivoa yhdessäolosta?

Aika voi koetella. Onhan se sitä tehnytkin. En ymmärrä häntä enkä itseäni. Välitän hänestä, tunnen lämpimiä tunteita ja arvostusta, välillä olen huolissani. Hän on osa elämääni, vaikka emme olisi konkreettisesti osa toistemme elämää. Jotain tässä on, mitä ei järki eikä aika pysty sammuttamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aika voi koetella. Onhan se sitä tehnytkin. En ymmärrä häntä enkä itseäni. Välitän hänestä, tunnen lämpimiä tunteita ja arvostusta, välillä olen huolissani. Hän on osa elämääni, vaikka emme olisi konkreettisesti osa toistemme elämää. Jotain tässä on, mitä ei järki eikä aika pysty sammuttamaan.

Kuulostaa aika lailla samalta itselläkin, hyvin puit sanoiksi tän. Pohdittavaa on riittänyt ja välillä tuntunut siltäkin, et onko joku ansa piilotettuna näissä, joita tuntenut tilanteissa? Yllättynyt olen monesti, en toivomallani tavalla kuitenkaan.

Kaikenlaista on pyörinyt mielessä. Tuntunut samalla, et huonostikin voi käydä, jos olenkin yksin ajatuksieni kanssa? Sit voi sattua henkisesti pahastikin? Osin jäädyttänyt tunteita sillä. Ei voi tietää, mitä tuleman pitää? Siksi varautuneempi enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa aika lailla samalta itselläkin, hyvin puit sanoiksi tän. Pohdittavaa on riittänyt ja välillä tuntunut siltäkin, et onko joku ansa piilotettuna näissä, joita tuntenut tilanteissa? Yllättynyt olen monesti, en toivomallani tavalla kuitenkaan.

Kaikenlaista on pyörinyt mielessä. Tuntunut samalla, et huonostikin voi käydä, jos olenkin yksin ajatuksieni kanssa? Sit voi sattua henkisesti pahastikin? Osin jäädyttänyt tunteita sillä. Ei voi tietää, mitä tuleman pitää? Siksi varautuneempi enemmän.

Hieno purkaa ajatuksia, se jotenkin helpottaa oloa. On niin paljon asioita, jotka tässä tilanteessa vaikuttavat. On ollut pitkään. Hän on varautunut. Oikeastaan TODELLA hermostunutkin välillä, tai näin olen aistinut.

Ansaa minäkin pelkään, johtuen menneistä. Molemmat ansaan joutuneet, ei kuitenkaan toistensa rakentamiin. Sattunut on ja kipeää tehnyt, oppinut elämäänkin tämän kanssa. Ollut vihainenkin ja samalla ikävöinyt. Tälläinen, kuin salamana kirkkaalta taivaalta ja se tulikin jäädäkseen kytemään pinnan alle. Piiloon. Vaikka yrittänyt olen tuoda ilmi, vastassa ollut kylmän oloinen ihminen on saanut perääntymään. Silti tuntuu, että sielläkin roihuaa, sen ei vaan anneta tull esiin.

Anonyymi kirjoitti:

Hieno purkaa ajatuksia, se jotenkin helpottaa oloa. On niin paljon asioita, jotka tässä tilanteessa vaikuttavat. On ollut pitkään. Hän on varautunut. Oikeastaan TODELLA hermostunutkin välillä, tai näin olen aistinut.

Ansaa minäkin pelkään, johtuen menneistä. Molemmat ansaan joutuneet, ei kuitenkaan toistensa rakentamiin. Sattunut on ja kipeää tehnyt, oppinut elämäänkin tämän kanssa. Ollut vihainenkin ja samalla ikävöinyt. Tälläinen, kuin salamana kirkkaalta taivaalta ja se tulikin jäädäkseen kytemään pinnan alle. Piiloon. Vaikka yrittänyt olen tuoda ilmi, vastassa ollut kylmän oloinen ihminen on saanut perääntymään. Silti tuntuu, että sielläkin roihuaa, sen ei vaan anneta tull esiin.

Näin on, helpottaa myös. On väärinymmärryksiä ja uhkailultakin kuulostaneita tilanteita. En kuitenkaan pelännyt itseni puolesta vaan enemmän olin huolissani toisen tuntemuksista ja ehkä jopa pelostakin mua kohtaan? Voinut vaikuttaa myös tunteettomalta ja kylmältä toista kohtaan. Asiat harvemmin etenee toivomallaan tavalla.

Kaikki voi olla mahdollista, ulkopuolisella mahdollista saada tilanteet hyvässä/ pahassa näyttämään toisenlaiselta, silloin syyt olla epäluuloinen kasvaa. Siksi toisinaan tuntunut jopa siltä, et onko tämä kaikki tämän vaivan arvoista? En haluaisi luovuttaa kuitenkaan puhumatta asioista.

Mut aina hyvä pitää mielessä, et kukaan ei yksin voi päättää siitä, kuinka asiat etenee vai eteneekö ollenkaan. Halu tutustua toiseen pitää toivoa yllä ja tietenkin uskoa on oltava mukana. Yksittäinen hetki kaiken muuttaa voi toiseksi?

Anonyymi kirjoitti:

Näin on, helpottaa myös. On väärinymmärryksiä ja uhkailultakin kuulostaneita tilanteita. En kuitenkaan pelännyt itseni puolesta vaan enemmän olin huolissani toisen tuntemuksista ja ehkä jopa pelostakin mua kohtaan? Voinut vaikuttaa myös tunteettomalta ja kylmältä toista kohtaan. Asiat harvemmin etenee toivomallaan tavalla.

Kaikki voi olla mahdollista, ulkopuolisella mahdollista saada tilanteet hyvässä/ pahassa näyttämään toisenlaiselta, silloin syyt olla epäluuloinen kasvaa. Siksi toisinaan tuntunut jopa siltä, et onko tämä kaikki tämän vaivan arvoista? En haluaisi luovuttaa kuitenkaan puhumatta asioista.

Mut aina hyvä pitää mielessä, et kukaan ei yksin voi päättää siitä, kuinka asiat etenee vai eteneekö ollenkaan. Halu tutustua toiseen pitää toivoa yllä ja tietenkin uskoa on oltava mukana. Yksittäinen hetki kaiken muuttaa voi toiseksi?

Onneksi olet noin viisas ja osaat ajatella asioita moniulotteisesti. Juuri tuollaisia kuvaamasi kaltaisia asioita on tapahtunut. Olen myös pelännyt, ihan tosissani häntä. On tämä ollut vaikeaa ja vaivalloista, suurimmalta osin täälläkin. Suora keskustelu avaisi varmaan asiaa. En oikeastaan edes osaa toivoa mitäön muuta. Epävarmuus syö.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi olet noin viisas ja osaat ajatella asioita moniulotteisesti. Juuri tuollaisia kuvaamasi kaltaisia asioita on tapahtunut. Olen myös pelännyt, ihan tosissani häntä. On tämä ollut vaikeaa ja vaivalloista, suurimmalta osin täälläkin. Suora keskustelu avaisi varmaan asiaa. En oikeastaan edes osaa toivoa mitäön muuta. Epävarmuus syö.

Viisas ja viisas, ehkä enempi maalaisjärjellä ajatteleva vain? Epätietoisuus kalvaa mieltä siitä, mitä toisen mielessä liikkuu? Onko hän samoin mielin liikkeellä vai aivan päinvastoin kuin on itse? Välillä ainakin tuntunut siltä et on päinvastoin ajatteleva, siksi pysynyt vähän kuin taustalla vain, kun häirikön leimaa en halua itselleni.

Anonyymi kirjoitti:

Viisas ja viisas, ehkä enempi maalaisjärjellä ajatteleva vain? Epätietoisuus kalvaa mieltä siitä, mitä toisen mielessä liikkuu? Onko hän samoin mielin liikkeellä vai aivan päinvastoin kuin on itse? Välillä ainakin tuntunut siltä et on päinvastoin ajatteleva, siksi pysynyt vähän kuin taustalla vain, kun häirikön leimaa en halua itselleni.

En koskaan ajattelisi häntä häiriötekijänä. Tunnen kuitenkin, että hän ehkä ajattelee minusta niin. Järjellä tätä ei voi selittää. Edes sillä maalais.

Anonyymi kirjoitti:

En koskaan ajattelisi häntä häiriötekijänä. Tunnen kuitenkin, että hän ehkä ajattelee minusta niin. Järjellä tätä ei voi selittää. Edes sillä maalais.

Kun ei toista tunne niin paljon joutuu olettamaan asioita ja silloin hyvin todennäköisesti on pihalla kuin lumiukko totuudesta? Se luo epävarmuutta ja tekee asioista entistä mutkikkaampia? Ymmärrys voi olla koetuksella silloin, altistaa myös virhe arvioihin helposti.

Ei ole helppoa ratkoa asioita, kun totuus on tuolla jossain. Maltti on valttia minusta silloin, ehkä aikakin voi silloin auttaa asiaan? Kiirehtimällä asioita nostaa vain riskikerrointa ja sitä en halua kasvattaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun ei toista tunne niin paljon joutuu olettamaan asioita ja silloin hyvin todennäköisesti on pihalla kuin lumiukko totuudesta? Se luo epävarmuutta ja tekee asioista entistä mutkikkaampia? Ymmärrys voi olla koetuksella silloin, altistaa myös virhe arvioihin helposti.

Ei ole helppoa ratkoa asioita, kun totuus on tuolla jossain. Maltti on valttia minusta silloin, ehkä aikakin voi silloin auttaa asiaan? Kiirehtimällä asioita nostaa vain riskikerrointa ja sitä en halua kasvattaa.

Näinhän se on, aika auttaa, ainakin tässä tapauksessa. Toivoisin kuitenkin, että epävarmuus ja mahdollinen negatiivinen katoaisi jonnekin. Toista ei tosiaan tunne, vaikka tuntuukin, niinkuin olisi ollut aina osa elämää. Jos hän olisi vain joku mitätön, en olisi ottanyt ensimmäistäkään riskiä. Enkä tosiaan halua kertoimia minäkään.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on, aika auttaa, ainakin tässä tapauksessa. Toivoisin kuitenkin, että epävarmuus ja mahdollinen negatiivinen katoaisi jonnekin. Toista ei tosiaan tunne, vaikka tuntuukin, niinkuin olisi ollut aina osa elämää. Jos hän olisi vain joku mitätön, en olisi ottanyt ensimmäistäkään riskiä. Enkä tosiaan halua kertoimia minäkään.

Toivossa elän kanssa, et löydämme toisemme, vaikka kopromissin kanssa, jollei ilman. Olen ajatellut, joskus mielessäni, mitä yhdessäolo voisi olla parhaimmillaan.
Toisen seurasta nauttimista, mitä milloinkin tehden, iloja säästelemättä.

Anonyymi kirjoitti:

Toivossa elän kanssa, et löydämme toisemme, vaikka kopromissin kanssa, jollei ilman. Olen ajatellut, joskus mielessäni, mitä yhdessäolo voisi olla parhaimmillaan.
Toisen seurasta nauttimista, mitä milloinkin tehden, iloja säästelemättä.

Aika näyttää, hän sai minut vain viimeksi kuoreeni. Uskon, että kun joskus taas kohdataan, hän ehkä olisi valmiimpi kohtaamaan ja keskustelemaan. Tiedätkö, kohtaamaan ilman panssaria, niinkuin minä opin hänestä paljon, kun aikanaan haarniskatta olimme tekemisissä.