ensin aterioimaan? Syömme melko paljon lastenlasten (6 ja 4 v) ravintolassa. Usein joutuu ruokaa odottamaan. Monet ravintolat ovat hoksanneet, että lapset rauhoittuvat, kun saavat melko pian naposteltavaa ,vaikkapa nan-leipää. Yhdessä lehdessä neuvottiin isovanhempia tuulettamaan käsityksiään. Eihän närkästytä vaikka lapset saavat ruokansa ennen meitä?
Lapsi vai isovanhempi
Anonyymi
2789
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ainahan lapset ovat saaneet ruokansa ravintoloissa ennen vanhempia.
Monestiko aloittaja on käynyt ravintolassa kasten kanssa?
Melko usein olen käynyt. Läheskään aina ei muisteta, että lapset voivat olla kärsimättömiä.
Lapsiasiakkaat ovat aina otettu ravintoloissa hyvin huomioon. Ruoka tuodaan aina ensin lapsille. Ei ole muistamisestä ei lapsen kärsimättömyydestä vaan siitä, että myös lasten vanhemmat saavat nauttia omista ruoka-annoksistaan. Huvitta ajatuskin, että mummolle ensin.
Aina ja aina. Sinun kokemustesi mukaan voi olla, mutta joku muu voi olla toista mieltä, kun on kokenut toisin.
Ainakin näiden ketjujen mummot ovat niin äreätä sorttia että parempi viedä ruoka ensimmäisenä sille mummolle.
Tässähän onkin tärkeä aihe joka koskettaa jokapäiväistä elämäämme,
joskus kaksikin kertaa, jos syömme sekä lounaan että päivällisen/illallisen ravintolassa.
Noin pienten lasten kanssa kävimme melko harvoin "oikeissa" ravintoloissa ja niissä missä kävimme, oli erikseen lasten pöytä josta tarjoilija tai me vanhemmat rakensi lapsille omat annokset opastavassa järjestyksessä.
Muutama vuosi myöhemmin lapsemme söivät samoja ruokia samassa pöydässä kanssamme.
Joskus ei mennyt aivan putkeen. Kerran, yritysvierailun yhteydessä, kävimme päivällisellä itävaltalaisen liikekumppanini vaimon terveyshoitolassa.
Lapsemme hallitsivat pöytätavat mutta sattui perusteellinen lipsahdus.
8v poikamme oli suuriruokainen mutta kaikkimeni hyvin kunnes jonkin aikaa ruokailtuamme poikamme kysyi minulta, "iskä, saanks mie ottaa lisää perunaa"?
Ruokailu oli hyvässä menossa. Tarkistin tilanteen ja nyökkäsin. Kuvittelin, että junior ottaa ottimella perunan tai kaksi. Ei. Hän tarttui pottukaukalon kahvoihin ja kumosi loput perunat omalle lautaselleen. Tiesin hänen syövän kaikki itse lautaselleen laittaman.
Itävaltalainen isäntämme kunnioitti junnua "perunakunkku" nimityksellä. Hänen vaimonsa alkoi moittimaan ukkoaan. "Itse olet sellainen taimenkunkku".
Hepun käydessä Suomessa olin itsekin huomannut hänen ihastuksensa jopa lammesta itse onkimaansa kirjoloheen. Savustutin sen ja lähtiessään seuraavana aamuna kotiinsa hän vei saaliin mukanaan.
Olen tehnyt 70-luvun alusta työtä ravintolaympyröissä.
Matkustelin myös lasteni kanssa lomilla ympäri Suomea. En muista koskaan lasteni kärsimättömyyden olleen päällepäin huomattavissa ravintolassa istuessamme, joka paikassa lapsiasiakkaat olivat ykkösasemassa. Ruoka tuotiin ensimmäiseksi heille sitten minulle.
Jälkiruoat tuotiin lapsille sadetikkujen loisteessa.
Ihmettelin aloittajan viimeistä lausetta... emmehän närkästytä jos lapsille tuodaan ruoka ensin.... Kovin omituinen loppulause henkilöltä joka, kertoo usein syövänsä lastenlastensa kanssa ravintolassa..
Luin hiljattain ilmestyneestä lehdestä, että vanhempien pitää tuulettaa ajatuksiaan siitä, että vanhemmat ihmiset ottavat ensin esim. noutopöydästä. Artikkelin mukaan näitä närkästyjiä on. Minun kokemukseni on, että aina ei lapsille tuoda melko nopeasti ruokaa. Kokemusta on Turusta, Helsingistä, Tampereelta.
Vai että sadetikkujen loisteessa ? Joskus kyllä sädetikkuja laitetaan jälkkäriannoksiin . Otitko lapset työpaikallasi, kun olit tarjoilijana ?
Muut puhuu nykyajasta kun on lapsenlapsia, onko nämä korpiksen tenavat yhä lapsia ?
Kun toimin tarjoilijana olin sinkku. En voi puhua lapsenlapsista, mutta voin puhua lapsistani, olenhan heidän äiti.
NYt on kyse nykyajan lasten asioista, eikö ne sinun ole eri sukupolvea?
Siis nykyajan lastesiko?
No, kirjoitin omia kokemuksiani.
Ymmärrän toki mummoja. Viesteistä päätellen, nykyajan lapset ovat rauhattomia ja pyörivät pöytien alla kun vanhemmat mättävät ruokaa lautasilleen noutopöydistä.
Kokemukseni ovat siis pöytiintarjoiluista ravintoloissa.
Olet lasten vihaaja, se on huomattu.
Etkö keksinyt parempaa?
Varmaan ihan yhtä epäselvä aihe kuin sekin, että jos kotona on vieraita / juhlat, niin isäntä tai emäntä on se, joka aloittaa ja näyttää esimerkkiä. Juhlissa esim. täytekakun aloitus on juhlan järjestäjän tehtävä, koska vieraitten on helpompi ottaa jo aloitetusta kakusta. - Nm. Tavat ja etiketti syyniin
En ole varma ymmärsinkö aloituksen väärin eli sori jos vastaan siihen mitä ei kysytty.
Suomessahan ei vieläkään ole alkupalakulttuuria. Säästetään ja tilataan vain pääruoka. Lounasaikaan on toki salaattia noutopöydästä. Etnisissä ravintoloissa tarjotaan pientä naposteltavaa kaikille heti.
Niin, että kyllä minusta lasten kuuluu saada ensin, jos sellainen tilanne on. Yleensähän lämmin ruoka pyritään tarjoilemaan mahdollisimman yhtäaikaa koko pöytäseurueelle.
Ei ole ikärasismia tässä tilanteessa 😊
Syömme usein myös etnisissä ravintoloissa. Usein tuodaan heti alkupaloja ja se on lapsiasiakkaille hyvä asia. Tietenkin täytekakun aloittaa emäntä tai sankari, ei lapsi.
Minulta rupeaa unohtumaan koko ravintolassa käyminen ja siellä käyttäytyminen. Töissä sentään käytiin. Nyt syön kotona tv.n tai tietsikan ääressä palan sitä toisen tätä. Ihan harmitti kun meillä pidettiin pihajuhlat, jonne tuotiin omat ruoat. Vasta paikan päällä tajusin että hallitus oli tällännyt pitkät pöydät, valkoiset liinat ja kaikki kattoivat juhla-aterian eteensä. Paitsi minä, moukkamaisesti kaivoin vyölaukusta kabanossin, grillasin sen siinä ja söin talouspaperin palaa kietaistuna ja siemaisin pullosta vettä. Kun olisin pikkusen kytännyt etukäteen tilannetta, niin olisin ottanut lautasen, salaatin ja lasin juomalle. Pitänee skarpata, ettei ihan barbaariksi taannu.
Kukin taaplaa tyylillään. Luultavasti en minäkään olisi ajatellut, että pihajuhlissa on valkeat liinat yms. Lapseni ei välitä ruoanlaitosta ja syövät usein ravintoloissa, joten lapsenlapset ovat tottuneet. Yleensä käyttäytyvät hyvin. Ihan omia menojakin on riittävästi.
Minä arvostan yhdessä syömistä ja edellytän, että ruoka tuodaan kaikille samaan aikaan.
(Onko ne lapset rauhattomia siksi, että on nälkä. Toisekseen, lapsi voi olla myös rauhaton, kun on jo syönyt ja odottaa, että aikuiset ovat syöneet.)
Meitä on moneksi. Ja näitä lasten touhuissa neuvojia kyllä riittää. Lapset ovat erilaisia. Naapurin tyttö istui kuin aikuinen hirvijuhlissa. Sukumme visa juoksenteli ympäriinsä kuten sukumme lapset yleensä.
En närkästy, ja ilman muuta lapset ensin, aikuiset jaksavat odottaa.
Tämän päivän lapsilla on ilmeisesti ravintolassa käyminen geeneissä ja automaattinen taito, joka puhkea kukoistukseensa jossakin vaiheessa.
Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten lapset ohjeistettiin istumaan paikallaan tavintolan ruokapöydässä, kuten kotonaankin, osattiin käyttää veistä ja haarukkaa, Osattiin pyytää nätisti lisää, tai sanoa "kiitos ei".
Ravintolassa lapsi istui pöydässä siinä kuin muutkin. Missään tapauksessa he eivät juoksennelleet pöytien välissä tai ryömineet pöytien alla. tai kiukutelleet ruuasta, heitelleet haarukoitaan pitkin ravintolasalia, tai huutaneet kurkku suorana, kun kielletään poistumasta pöydästä.
Nyt se on täysin normaalia, ja kun siitä huomautetaan, vanhemmat sanovat, että meikäläinen ei ymmärrä lapsia, ja eihän lapsi opi olemaan ihmisten ilmoilla, jos häntä ei oteta mukaan.
Monet vanhemmatkaan eivät ole vielä saaneet ravintolageeniään toimimaan, minkä kyllä huomaa noutopöydän äärellä. Lautaselle kipataan alkurokakalat, lihat. sillit. vihannekset, salaatit - - - - kaikki korkeaksi keoksi, ja kun se on mussutettu, haetaan lämminruoka, eli kauhallinen joka astiasta, kalat, pihvit.lihapullat, kanankoivet. . . . Kaksi lasia kotikaljaa, leivät ja voit.
Toisaalta, - onko ihme, jos lapset karkaavat pöydästä?
Juurikin noin. Noutupöydän ajatus ei ole oikein lonksahtanut jakeluun suomalaisille, jotka toimivat sen äärellä ikään kuin pelkäisivät, että jäävät ilman, jos eivät ota kaikkea heti. - Nm. Siellä voi käydä seitsemän kertaa
Miksi suomalaisille? Onko sinulla vertailu pohjaa muihin kansalaisuuksiin?
Omien lastenlasteni kanssa jos ja kun menen ravintolaan syömään,
se on yhteinen ruokahetki, jossa lapset pienen opettelun jälkeen osaavat odottaa omaa ruokaansa kaikessa rauhassa aivan kuten kaikki muut kin siinä pöydässä silloin.
Pienestä pitäen kun tottuvat ruokailemaan kodin ulkopuolella osaavat kyllä odottaa.
Ulkomailla, mutta monissa ravintoloissa Suomessakin ruokailun alkupaloiksi tuodaan juomien lisäksi pöytään leipäkori, sitä sitten napostellaan muuta ruokaa odotellessa.
Ehkä se miten lapsia paapotaan ja passataan on paljon kiinni siitä miten kotona on totuttu ruokailemaan, yhdessä vai erikseen, viipyillen vai pikaisesti, onko ruokailu perheen yhteinen rauhallinen hetki vai suurta teatteria sulle ja mulle ,otatko tätä vai tätä, pompitaan sinne ja tänne jne.
Tokihan kaikki on myös paljon kiinni lasten iästä, mutta mielestäni 4-6 vuotiaat osaavat olla paikoillaan ja odottaa varsinkin jos on totuttu syömään yhdessä ja yhtä aikaa.
Jos mennään yhdessä ravintolaan niin siinä rupatellaan yhdessä koko porukan kesken lapset rupattelussa huomioiden, jos lapset viedään omiin pöytiinsä ruokailemaan, ei ne opi yhdessä ruokailun kuvioita des ravintolassa. Pienenstä pitäen vaan lapset ja lapsenlapset ravintolaan ruokailemaan, sehän voi olla odotettu yhteinen ruokahetki lapsillekin.