Syntiä vai ei?

Kiitos vastauksestasi!
Kumpa useampi vastaisi! Toivoisin keskustelua aiheesta.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi!
Kumpa useampi vastaisi! Toivoisin keskustelua aiheesta.

Raamatullisessa mielessä synti on hylätä Jumala tai elää erossa Jumalasta. Jos et hylkää Jumalaa, sinulla ei ole syntiä. Mutta, tähän kysymykseen liittyen, asiaa voi miettiä kahdelta kannalta.

1. Jos Jumala sallii sairauden tulla, onko väärin yrittää parantaa?
2. Jos sairaus tulee, onko väärin olla parantamatta?

Mielestäni asia riippuu tilanteesta. Raamattu kuitenkin yleisesti ottaen kehottaa parantamaan. Ennen kaikkea sielun. Ruumis kuolee jokatapauksessa, eli siihen ei kannata liikaa kiintyä. Mutta, mitä kauemmin on maanpällä, sitä enemmän voi saada hyvää aikaan. Siksi voisi ajatella, että on hyvä pyrkiä pysymään hengissä. :)

Anonyymi kirjoitti:

Raamatullisessa mielessä synti on hylätä Jumala tai elää erossa Jumalasta. Jos et hylkää Jumalaa, sinulla ei ole syntiä. Mutta, tähän kysymykseen liittyen, asiaa voi miettiä kahdelta kannalta.

1. Jos Jumala sallii sairauden tulla, onko väärin yrittää parantaa?
2. Jos sairaus tulee, onko väärin olla parantamatta?

Mielestäni asia riippuu tilanteesta. Raamattu kuitenkin yleisesti ottaen kehottaa parantamaan. Ennen kaikkea sielun. Ruumis kuolee jokatapauksessa, eli siihen ei kannata liikaa kiintyä. Mutta, mitä kauemmin on maanpällä, sitä enemmän voi saada hyvää aikaan. Siksi voisi ajatella, että on hyvä pyrkiä pysymään hengissä. :)

Lue lisää

No varmasti ainakin on väärin olla parantamatta potilasta joka sitä hoitoa tahtoo.
Hoidotkaan eivät aina paranna kuitenkaan.
Lopputulos voi vaikka syövän kanssa joskus olla että potilasta leikellään ja ronkitaan, lääkkeet tekevät hirveän kipeäksi.
Potilas kuolee kuitenkin, kärsimyksistä ehkä vähän lisäaikaa vain sai.
Joskus taas elää kauemmin juuri siksi ettei ota agressiivisia hoitoja, tämmöistäkin olen kuullut.
Onhan se hyvä pyrkiä pysymään hengissä tottakai ja niin teenkin, enhän toki toivo mitään syöpää tms. ja käytän kyllä minulle määrätyt lääkkeet.
Mutta minä vihaan ja pelkään leikkauksia ja tuskia, koska tunnen ne.
Jos en tuntisi, en tietäisi niiden hirveyttä .
Kiitos kaikille vastauksistanne!
Siunausta kaikille veljille ja siskoille Kristuksessa!

Kiitos vastauksestasi.
En ole siis sairastunut syöpään tms, mietin vain jos niin käy.
En koe että tarvitsisin mitään psykiatrista apua, koen olevani henkisesti aika terve.
Mielestäni on täysin luonnollista väsyä pitkään jatkuneisiin sairauksiin, muutenkin tiedän realistisesti ajatellen että elämäni ei tästä helpommaksi muutu sillä jo nykyinen sairauteni on etenevä ja tekee elämästäni jatkuvasti rajatumpaa, kivulloisempaa ja vaikeampaa.
En koe olevani masentunut ,jos sillä tarkoitetaan masennusta sairautena.
Surua koen toki tilanteeni vuoksi.
En toivo sairastuvani, mutta tiedän että kuolema joskus kuitenkin koittaa.
Jos sairastuisin vaikka syöpään voinhan rukoilla ja pyytää Herraa parantamaan minut, jos parantuminen on Hänen tahtonsa voi Hän sen tehdä myös ilman lääketieteen myötävaikutusta.
Pyrin elämään niin hyvää elämää nytkin kuin mahdollista ja hoidan velvollisuuteni, autan muita minkä voin.
Tosiasia on kuitenkin että kukaan ei jäisi tulevaisuudessa minua tarvitsemaan tai kaipaamaan liiemmälti, jos minulla olisi lapsia tilanne olisi täysin erilainen.
Hienoa että sinä parannuit! Kiitos Herran! Siunausta sinullekin sisar!
t.aloittaja