Haluaisin kysyä uskossa eläviltä sisarilta ja veljiltä mitä mieltä olette, onko seuraava asia syntiä vai ei ?
Olen uskova ihminen, en vielä vanha mutten enää nuorikaan.
Olen sairastanut koko elämäni erästä sairautta ja joutunut käymään läpi valtavasti leikkauksia, hoitoja ja fyysistä ja henkistäkin kipua.
Olen jyrkästi eutanasiaa vastaan.
Sitä en todellakaan haluaisi missään tilanteessa, toivon ettei se tule edes mahdolliseksi etten heikkona hetkenä kovissa tuskissa siihen lankeaisi.
Mutta olen ajatellut että jos minulle tulee joku muu, joku tappava sairaus, esim. syöpä. Niin en ottaisi hoitoja siihen.
En jaksa enää leikkauksia ja hoitoja.
Jos Jeesus katsoo että aikani on, olen valmis lähtemään kotiin.
Eläisin syövän kanssa minkä eläisin, Jumalan käsissähän kaikki on.
Onko synti olla taistelematta kaikin keinoin tappavaa sairautta vastaan?
Toivon ettei sellaista sairautta tule, mutta mitä mieltä olette ajatuksistani?
Olen uskova ihminen, en vielä vanha mutten enää nuorikaan.
Olen sairastanut koko elämäni erästä sairautta ja joutunut käymään läpi valtavasti leikkauksia, hoitoja ja fyysistä ja henkistäkin kipua.
Olen jyrkästi eutanasiaa vastaan.
Sitä en todellakaan haluaisi missään tilanteessa, toivon ettei se tule edes mahdolliseksi etten heikkona hetkenä kovissa tuskissa siihen lankeaisi.
Mutta olen ajatellut että jos minulle tulee joku muu, joku tappava sairaus, esim. syöpä. Niin en ottaisi hoitoja siihen.
En jaksa enää leikkauksia ja hoitoja.
Jos Jeesus katsoo että aikani on, olen valmis lähtemään kotiin.
Eläisin syövän kanssa minkä eläisin, Jumalan käsissähän kaikki on.
Onko synti olla taistelematta kaikin keinoin tappavaa sairautta vastaan?
Toivon ettei sellaista sairautta tule, mutta mitä mieltä olette ajatuksistani?
Vastaukset 7
Vanhimmat
> Onko synti olla taistelematta kaikin keinoin tappavaa sairautta vastaan?
Itse ajattelen niin, ettei se ole synti.
Kiitos vastauksestasi!
Kumpa useampi vastaisi! Toivoisin keskustelua aiheesta.
Raamatullisessa mielessä synti on hylätä Jumala tai elää erossa Jumalasta. Jos et hylkää Jumalaa, sinulla ei ole syntiä. Mutta, tähän kysymykseen liittyen, asiaa voi miettiä kahdelta kannalta.
1. Jos Jumala sallii sairauden tulla, onko väärin yrittää parantaa?
2. Jos sairaus tulee, onko väärin olla parantamatta?
Mielestäni asia riippuu tilanteesta. Raamattu kuitenkin yleisesti ottaen kehottaa parantamaan. Ennen kaikkea sielun. Ruumis kuolee jokatapauksessa, eli siihen ei kannata liikaa kiintyä. Mutta, mitä kauemmin on maanpällä, sitä enemmän voi saada hyvää aikaan. Siksi voisi ajatella, että on hyvä pyrkiä pysymään hengissä. :)
No varmasti ainakin on väärin olla parantamatta potilasta joka sitä hoitoa tahtoo.
Hoidotkaan eivät aina paranna kuitenkaan.
Lopputulos voi vaikka syövän kanssa joskus olla että potilasta leikellään ja ronkitaan, lääkkeet tekevät hirveän kipeäksi.
Potilas kuolee kuitenkin, kärsimyksistä ehkä vähän lisäaikaa vain sai.
Joskus taas elää kauemmin juuri siksi ettei ota agressiivisia hoitoja, tämmöistäkin olen kuullut.
Onhan se hyvä pyrkiä pysymään hengissä tottakai ja niin teenkin, enhän toki toivo mitään syöpää tms. ja käytän kyllä minulle määrätyt lääkkeet.
Mutta minä vihaan ja pelkään leikkauksia ja tuskia, koska tunnen ne.
Jos en tuntisi, en tietäisi niiden hirveyttä .
Kiitos kaikille vastauksistanne!
Siunausta kaikille veljille ja siskoille Kristuksessa!
Eihän se synti ole.
Hei. Sinulle väsynyt kanssaihminen. Yleensä ihminen haluaa elää ja se on meihin laitettu terve tarve. Nälkäinen etsii ruokaa, janoinen vettä jne. Elämänhalu on meitä varjeleva tarve. Kun on masentunut tai äärimmäisen väsynyt, voi tulla elämään väsyminen. Jos saat kovan hammas säryn, luultavasti haluat apua kipuusi. Luonnollisesti. Miljoonilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta saada apua, siksi voimme kiittää Jumalaa jokapäiväisestä leivästä johon kuuluu terveyden hoitopalvelutkin. Eihän niitä ole pakko käyttää mutta yleensä niin teemme. Olen sairastanut äskettäin syövän. Hoidot meni hyvin. Olen tavattoman kiitollinen Herralle ja suomalaiselle terveydenhuollolle. Toivon sinulle voimia tilanteessasi joka näyttää siltä, että olet hyvin uupunut. Voisitko mennä asuinpaikkakuntasi terveysasemalle tai mielenterveystoimistoon juttelemaan tilanteestasi? En osaa sanoa syntiäkö vai ei jos luovutat, mutta uskoisin Herran haluavan sinun menevän nyt apua hakemaan. Siunausta taisteluusi, et ole siinä yksin. T. Sisar
Kiitos vastauksestasi.
En ole siis sairastunut syöpään tms, mietin vain jos niin käy.
En koe että tarvitsisin mitään psykiatrista apua, koen olevani henkisesti aika terve.
Mielestäni on täysin luonnollista väsyä pitkään jatkuneisiin sairauksiin, muutenkin tiedän realistisesti ajatellen että elämäni ei tästä helpommaksi muutu sillä jo nykyinen sairauteni on etenevä ja tekee elämästäni jatkuvasti rajatumpaa, kivulloisempaa ja vaikeampaa.
En koe olevani masentunut ,jos sillä tarkoitetaan masennusta sairautena.
Surua koen toki tilanteeni vuoksi.
En toivo sairastuvani, mutta tiedän että kuolema joskus kuitenkin koittaa.
Jos sairastuisin vaikka syöpään voinhan rukoilla ja pyytää Herraa parantamaan minut, jos parantuminen on Hänen tahtonsa voi Hän sen tehdä myös ilman lääketieteen myötävaikutusta.
Pyrin elämään niin hyvää elämää nytkin kuin mahdollista ja hoidan velvollisuuteni, autan muita minkä voin.
Tosiasia on kuitenkin että kukaan ei jäisi tulevaisuudessa minua tarvitsemaan tai kaipaamaan liiemmälti, jos minulla olisi lapsia tilanne olisi täysin erilainen.
Hienoa että sinä parannuit! Kiitos Herran! Siunausta sinullekin sisar!
t.aloittaja