Jeesus puhui häntä kuulemaan tulleelle väkijoukolle fariseusten ulkokultaisuudesta.
Jeesus tiesi, että kuulijoiden joukossa oli muutamia, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan. Tälle joukolle oli yhteisenä piirteenä se, että heidän opetuksensa ja tekonsa olivat ristiriidassa keskenään. Tähän liittyi myös halu korottaa itseään. Heille fariseusten antama esimerkki oli kaikki kaikessa. Silloin Jeesus esitti vertauksen fariseuksesta ja publikaanista.
Fariseus ja publikaani
Jerusalemin temppelissä pidettiin kahdesti päivässä julkinen rukoushetki. Fariseuksille oli tärkeää rukoilla paljon. Vertauksen fariseus oli monien arvostama henkilö, jota kunnioitettiin hänen näkyvän hurskautensa vuoksi. Vertauksen publikaani edusti toista äärilaitaa. Publikaaneja pidettiin syntisinä, sillä monet heistä hankkivat varoja epärehellisin keinoin.
Fariseuksen rukous
Vertauksen fariseus asettautui paikalleen rukoilemaan. Hänen rukouksensa alku kuulosti oikealta. Jumalaa saa kiittää siitä, kun hän varjelee joutumasta vääryyteen. Mutta fariseus ei antanut rukouksessaan kunniaa Jumalalle. Hän ylisti itseään ja vertasi itseään toisiin ihmisiin. Niin hän julisti itsensä vanhurskaaksi. Fariseus käytti sanaa ’minä’ neljä kertaa lyhyen rukouksen aikana. Hän oli itsekeskeinen ja kuvitteli olevansa Jumalalle kelpaava.
Juutalaisten uskonnollinen laki määräsi vain yhden paastopäivän vuodessa, nimittäin suuren sovituspäivän. Tämä fariseus oli kuitenkin ottanut tehtäväkseen paastota kahdesti viikossa. Hän teki siis enemmän kuin häneltä vaadittiin. Hän uskoi sen hyödyttävän itseään. Hän teki myös kymmenysten antamisesta itselleen ansion. Lain mukaan viljasadosta piti antaa kymmenykset joka vuosi (5. Moos 14:22). Fariseukset vaativat sen lisäksi kymmenykset yrteistä (Luuk. 11:42). Fariseuksen rukous oli näin omien tekojen ja ansioiden kiittämistä.
Publikaanin rukous
Vertauksen publikaani rukoili taaempana pää painuksissa. Hän tiesi olevansa kaukana Jumalasta. Tullimiehenä vääryydellä hankittu omaisuus ja muut synnit painoivat tunnolla. Hän oli kuin tuhlaajapoika, joka kaipasi synnin sumusta Isän kotiin (Luuk. 15:11–32). Hänellä ei ollut esittää Jumalalle mitään ansioita. Publikaanin sisin oli murtunut. Hän löi rintaansa ja sanoi: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!”
Jumala voi korottaa
Jeesus kertoi vertauksen lopuksi, että publikaani lähti kotiin hurskaampana kuin fariseus (ks. jae 14, alaviite). Kumpikaan ei ollut vielä uskosta vanhurskas. Fariseus ei tuntenut sieluntilaansa. Hän halusi edelleen nojata omaan vanhurskauteensa. Käsitys armosta ja armovaltakunnasta oli hänelle outo. Fariseus ei halunnut mennä sisälle Jumalan valtakuntaan. Omasta mielestään hän tunsi Jumalan tien. Fariseuksen jumalisuus näkyi ihmisten edessä: hän etsi ihmisten huomiota ja kiitosta. Fariseus oli korottanut itsensä, mutta Jumalan silmissä hän oli kadotettu.
Publikaani oli alennuksen tilassa. Tällaiselle kyselijälle ja anojalle kelpaa Jumalan armo. Voima, joka itsensä alentaneen nostaa, on sovintosaarna. Sitä kuulutetaan Kristuksen valtakunnasta. Jeesus kohtasi kerran tällaisen armoa anelevan publikaanin, tullimies Sakkeuksen. Hänelle Jeesus sai julistaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen. Sakkeus sai siirtyä synnin pimeydestä Jumalan Pojan valtakuntaan. Kristuksen valtakunnasta julistetaan edelleenkin armoa ja anteeksiantamusta. Uskolla vastaanotettu evankeliumi vapauttaa synnin ja kuoleman kahleista. Jumala voi johdattaa ahdistuneen rukoilijan luokse Jumalan lapsen, joka voi julistaa kaikki synnit anteeksi. Silloin etsijä pääsee uskosta vanhurskaaksi, Jumalan lapseksi.
Matti Kinnunen
Jeesus tiesi, että kuulijoiden joukossa oli muutamia, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan. Tälle joukolle oli yhteisenä piirteenä se, että heidän opetuksensa ja tekonsa olivat ristiriidassa keskenään. Tähän liittyi myös halu korottaa itseään. Heille fariseusten antama esimerkki oli kaikki kaikessa. Silloin Jeesus esitti vertauksen fariseuksesta ja publikaanista.
Fariseus ja publikaani
Jerusalemin temppelissä pidettiin kahdesti päivässä julkinen rukoushetki. Fariseuksille oli tärkeää rukoilla paljon. Vertauksen fariseus oli monien arvostama henkilö, jota kunnioitettiin hänen näkyvän hurskautensa vuoksi. Vertauksen publikaani edusti toista äärilaitaa. Publikaaneja pidettiin syntisinä, sillä monet heistä hankkivat varoja epärehellisin keinoin.
Fariseuksen rukous
Vertauksen fariseus asettautui paikalleen rukoilemaan. Hänen rukouksensa alku kuulosti oikealta. Jumalaa saa kiittää siitä, kun hän varjelee joutumasta vääryyteen. Mutta fariseus ei antanut rukouksessaan kunniaa Jumalalle. Hän ylisti itseään ja vertasi itseään toisiin ihmisiin. Niin hän julisti itsensä vanhurskaaksi. Fariseus käytti sanaa ’minä’ neljä kertaa lyhyen rukouksen aikana. Hän oli itsekeskeinen ja kuvitteli olevansa Jumalalle kelpaava.
Juutalaisten uskonnollinen laki määräsi vain yhden paastopäivän vuodessa, nimittäin suuren sovituspäivän. Tämä fariseus oli kuitenkin ottanut tehtäväkseen paastota kahdesti viikossa. Hän teki siis enemmän kuin häneltä vaadittiin. Hän uskoi sen hyödyttävän itseään. Hän teki myös kymmenysten antamisesta itselleen ansion. Lain mukaan viljasadosta piti antaa kymmenykset joka vuosi (5. Moos 14:22). Fariseukset vaativat sen lisäksi kymmenykset yrteistä (Luuk. 11:42). Fariseuksen rukous oli näin omien tekojen ja ansioiden kiittämistä.
Publikaanin rukous
Vertauksen publikaani rukoili taaempana pää painuksissa. Hän tiesi olevansa kaukana Jumalasta. Tullimiehenä vääryydellä hankittu omaisuus ja muut synnit painoivat tunnolla. Hän oli kuin tuhlaajapoika, joka kaipasi synnin sumusta Isän kotiin (Luuk. 15:11–32). Hänellä ei ollut esittää Jumalalle mitään ansioita. Publikaanin sisin oli murtunut. Hän löi rintaansa ja sanoi: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!”
Jumala voi korottaa
Jeesus kertoi vertauksen lopuksi, että publikaani lähti kotiin hurskaampana kuin fariseus (ks. jae 14, alaviite). Kumpikaan ei ollut vielä uskosta vanhurskas. Fariseus ei tuntenut sieluntilaansa. Hän halusi edelleen nojata omaan vanhurskauteensa. Käsitys armosta ja armovaltakunnasta oli hänelle outo. Fariseus ei halunnut mennä sisälle Jumalan valtakuntaan. Omasta mielestään hän tunsi Jumalan tien. Fariseuksen jumalisuus näkyi ihmisten edessä: hän etsi ihmisten huomiota ja kiitosta. Fariseus oli korottanut itsensä, mutta Jumalan silmissä hän oli kadotettu.
Publikaani oli alennuksen tilassa. Tällaiselle kyselijälle ja anojalle kelpaa Jumalan armo. Voima, joka itsensä alentaneen nostaa, on sovintosaarna. Sitä kuulutetaan Kristuksen valtakunnasta. Jeesus kohtasi kerran tällaisen armoa anelevan publikaanin, tullimies Sakkeuksen. Hänelle Jeesus sai julistaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen. Sakkeus sai siirtyä synnin pimeydestä Jumalan Pojan valtakuntaan. Kristuksen valtakunnasta julistetaan edelleenkin armoa ja anteeksiantamusta. Uskolla vastaanotettu evankeliumi vapauttaa synnin ja kuoleman kahleista. Jumala voi johdattaa ahdistuneen rukoilijan luokse Jumalan lapsen, joka voi julistaa kaikki synnit anteeksi. Silloin etsijä pääsee uskosta vanhurskaaksi, Jumalan lapseksi.
Matti Kinnunen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paljon käytit aikaa täysin tyhjänpäiväiseen. Tietysti jos julkinen ripittäytuminen auttaa irti harhoista niin on se sen arvoista.
Onk noi SRK:n johtohenkilöt fariseuksia vai publikaaneja?
Vai onko ne peräti republikaaneja?