Olen ajanut Fiateilla Hankkijan ajoista asti: Ajpeleinä ollut useita mm. Fiat 600,130,238, 850,133,127,Punto. Nyt mennään Stilolla, ja taival taittuu jatkossakin Fiatilla. Fiatin mollaukset jätän omaan arvoonsa.
Fiat jo Hankkijan ajoilta
Stilolla nyt
121125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tosin silloin istuin vielä kyydissä, kun isä oli Töissä Hankkijalla. 124, 127 ja 128 tulivat tutuiksi. Ensimmäinen oma ajopeli oli 131 Supermirafiori. Oi niitä aikoja. Sitten loppui Hankkija, mutta ei hauskuus. Nyt on alla Alfa 147. Välissä oli vielä yksi Stilo.
Eka autoksi myös Fiat Hankkijasta.Ja tunnelma oli
korkealla kun Fiat 850 haettiin pian 32 vuotta
sitten.Kiva huomata,että monenlaisten räksyttäjien
lisäksi tätäkin palstaa selaa myös kokeneita Fiat-
veteraaneja.Itsellä meni varmaan puoli miljoonaa
kilometriä muillakin merkeillä,mutta nyt on jo
vuosia oltu taas tanakasti Fiatin ratissa.Eikä
kaduta yhtään.
Jotenkin on sellainen kutina,että Fiat on taas
menossa kohti valoisampia aikoja,kun Fiat-GM-
kuvio selkintyi ja Fiat on taas täysin italialai-
nen.Uusia malleja ja yritystä on tulossa ihan
kansalliselta pohjalta kuin -60 luvulla ikään.
Positiivinen Fiat-imago kumpuaa vanhemmilla ihmi-
sillä varsinkin maaseudulla Hankkija-kytköksestä,
ja -60-70-lukujen urheiluauto-Fiateista.Ja sitten
kun mennään kysymään tosi nestoreilta(80-90-vuoti-
ailta miehiltä)mitä tulee mieleen sanasta Fiat,niin ensimmäisenä muistetaan -20-30-lukujen
puolustusvoimien autot,ehkä presidenttien Fiatit,
mutta ainakin Fiat G 50-hävittäjälentokone,jolla
lennettiin mm.ilmavoimien ensimmäinen Mannerheim-
risti.Eli kyllä Fiatilla on perinteitä Suomessa.
Minulla on kokemusta Fiatista vasta -99 lähtien mutta tyytyväinen olen ollut näihin.Aluksi epäilin itsekin näiden kestävyyttä,mutta ei näitä ajamalla rikki saa.
Hinta/laatu suhde on erinomainen.
joka vei neitsyyden naapurin mummon kissalta,kun me muut pyörittiin jo Hesas Naisissa.
Missä on stadissa (kaikki muualla asuvat sanovat muuten hesassa) paikka nimeltä Naisis?
Et varmaan tarkoittanut naisia kun olet vielä ala-asteella.
olisi upeaa omistaa 124. 125. 126. 127. 128. 130. 131. 132. 133. 850. 600. 131. 132. 127. 850. 131. 850. 600. croma. argenta. 131.
Autolehdistä tuli aikanaan luettua testimenestyksiä ja kehuja Fiat Cromasta ja muistakin sen aikaisista Fiateista ja vanhemmistakin. Ostin sitten syksyllä -97, kymmenvuotiaan eli vm. 87 2-litraisen Croman ja vuotta myöhemmin harraste/kakkosautoksi kymmenen vuotta vanhemman ison fiiun, 132 2.0 automatic -77:n.
Molemmissa oli ikäisekseen huippuvarustelu; sähkökäyttöiset ikkunat edessä, ohjaustehostin, lukuvalot - ja keskikyynärnoja takana (Cromassa myös edessä), ratin korkeussäätö (Cromassa myös kuskin penkissä korkeussäätö), upea verhoilu kattoa myöten jne. Cromassa oli myös keskuslukitus ja sähköinen "mersumainen" polttoainesäiliön kannen avaus. 132:ssa oli muuten erikoiset häikäisysuojat, paksut tummat muovilevyt (4 kpl) jotka sai vedettyä tarvittaessa kattoverhoilun reunasta. Etusivulaseille olivat omat aurinkosuojat. Ne olivat kuten tummat aurinkolasit eli aurinko kyllä paistoi sen läpi muttei häikäissyt. Ns. "ehostuspeili" apukuskin paikalla oli sitten erillinen, käännettävä joka sijaitsi kattoverhoilussa. Persoonallinen ratkaisu.
Molemmat olivat hyvin äänieristettyjä, upeita autoja. 132:n oli mukavampi pehmeine jousituksineen kuoppaisilla sorateillä kun taas Croma oli enemmän sileiden asfalttiteiden auto. 132:n 3-portainen automaatissa oli enemmän kierroksia matkanopeuksilla kun taas manuaalivaihteisen Croman kierrokset 5-vaihteella jossain 90-100 km:n nopeudella olivat vain jossain reilun 2000 kierroksen paikkeilla. Cromassa oli myös huippuhyvä lämmityslaite ja muutenkin painavana etuvetoisena parempi talviauto. Tosin ajovalot muistaakseni 132:ssa olivat hivenen paremmat. Normaaliasetuksella siinä paloi 2 valoa lähivaloilla ja tuplavalot eli 4 kaukovaloilla. Lisäksi eri nappulasta sai myös nelivalot palamaan lähivaloille.
132:n mulla oli reilun vuoden (olisin kyllä pitänyt sen mutta kaveri halusi ostaa sen) ja Croma yli 4 vuotta.
Seuraava auto oli uusi Punto. Siinä viehätti se kun se oli uusi ja kiiltävä takuineen. Myös ulkonäkö ja sisätilat ulkomittoihin nähden sekä alhainen kulutus.
Ei Cromankaan kulutus (oli taloudellinen cht-malli) paha ollut, muistaakseni liikkui siinä 7,5 l/100 km, joskus jopa alle. Ja siinä oli todella hulppeat sisä- ja tavaratilat. Punto oli kyllä meluisampi kuin Croma, etenkin nastarenkailla. Mutta olihan se uutena paljon edullisempikin kuin Croma aikanaan uutena.
Puntolla ajoin lähes 200 tkm ja sen jälkeen oli pari muun merkkistä käytettyä autoa ja nyt lähes kaksi vuotta ollut uudehkona ostettu Grande Punto. Merkissä aion pysyä.
Mulla oli nuorena miehenä "italialainen urheiluauto", Fiat 850.
600, 144, 850, 128
Kattelin silloin muutaman vuoden ikäisiä Grande Puntoja ja yksi Croma JTD oli myös kiinnostava. Kiinnostavimmat yksilöt menivät kun jahkailin liikaa. Ostinkin sitten esittelykäytössä olleen Granden ja sain sen mielestäni tosi edullisesti. Ajettu oli vain noin 400 km ja metalliväri, aluvanteet ja nätit Punton plyyshiset lattiamatot kaupanpäälle. Joutui kyllä kaupantekohetkestä odottelemaan parisen viikkoa auton luovuttamista koska liikkeen täytyi tilata uusi esittelyauto tään tilalle.
Isäukolla oli aikoinaan Hjal,ta ostettu Fiat Zastava, joka oli 128,n alustalle tehty. Oli luja ja hyvä ajaa sekä tilaa riitti.
Muistan kans vielä ne Zastavat, ja Polski Fiatit.
Naapurin kauppiailla oli paketti Fiat 1970-luvulla, en vaan muista mikä oli mallin nimi. Kyllä ovat pakettiautot muuttuneet niistä ajoista, se vain on kyllä selvä.