Miten tarkkaan teidän uusperheissänne on sovittu muiden perheenjäsenten tavaroiden kunnioittaminen?
Vai opetetaanko sellaista nykypäivänä enää ollenkaan?
Minä saan kerta toisensa jälkeen haukut niskaani, kun pidän itsestään selvänä, että vaikka ollaan perhe, siitä huolimatta jokaisella täytyy olla oikeus jonkinlaiseen yksityisyyteen.
Jokaisella on omia tavaroita, joita EI SAA ottaa ilman lupaa.
Olen myös halunnut pitää kiinni siitä, että aikuisten makuuhuone ei ole mieheni lapsien leikkipaikka.
Heillä on oma huoneensa siihen tarkoitukseen.
Olenko minä ihmisenä ihan omaa luokkaani, kun loukkaannuin siitä, että minun tavaroitani lainattiin lapsille mukaan kotiinviemisiksi?
Vai opetetaanko sellaista nykypäivänä enää ollenkaan?
Minä saan kerta toisensa jälkeen haukut niskaani, kun pidän itsestään selvänä, että vaikka ollaan perhe, siitä huolimatta jokaisella täytyy olla oikeus jonkinlaiseen yksityisyyteen.
Jokaisella on omia tavaroita, joita EI SAA ottaa ilman lupaa.
Olen myös halunnut pitää kiinni siitä, että aikuisten makuuhuone ei ole mieheni lapsien leikkipaikka.
Heillä on oma huoneensa siihen tarkoitukseen.
Olenko minä ihmisenä ihan omaa luokkaani, kun loukkaannuin siitä, että minun tavaroitani lainattiin lapsille mukaan kotiinviemisiksi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
No hei!
Aikuisten makuuhuone/sänky EI todellakaan ole lasten leikkipaikka. Tämä on yksinkertaista selittää lapsille: teillä on oma huone ja meillä oma huone.
Ilman lupaa ei saa ottaa mitään tavaroita, ei toisen omia, eikä yhteisiä. Ainostaan omiaan saa viedä ja muihin pyydettävä lupa.
Meillä nämä säännöt ovat kyllä toimineet. Mies hätistää lapsensa sängystämme pois ja tavaroita ei kuskailla mihinkään ilman sopimusta.
Toisen/toisen ihmisen yksityisyyden kunnioittaminen (tila tavarat) ovat aivan peruskäyttäytymistä, joka lapsille tulee opettaa niin varhain kuin mahdollista.
No huh!
Lapselle koti täytyy olla paikka jossa ei oleskelua rajoiteta! Eri asia on jos ollaan kylässä.
Miehelleni ei tulisi mieleenkään hätistää omia lapsiaan pois huoneesta! Järkyttävää, sehän on loukkaavaa.
Meistä on ihanaa, kun lapset, aikoinaan olivat pieniä, tulivat viereen viikonloppuisin isän ja äidin kainaloon.
Meillä koti on paikka, joka on kaikkien käytettävissä.
meillä ainakaan lapset eivät saa leikkiä meidän makuuhuoneessa. Isä on alusta asti tehnyt lapsilleen asian selväksi.
Pääsääntöisesti vanhemmatkin kunnioittavat lastensa yksityisyyttä mm. siten, että eivät oleskele lastenhuoneessa tai pengo tenavien tavaroita. Etenkin esimurrosikäisille tämä reviiriajattelu alkaa olemaan jo luonnollista ja hyvinkin tärkeää.
Vanhempien makuuhuone ON sellainen paikka, johon ei lapsia tarvita oleskelemaan. JOKAISELLA ihmisellä ON oltava paikka, jossa voi säilyttää yksityisyytensä ja mm. sellaiset tavarat, joita lasten silmille ei ole tarkoitettu.
Itse en pienenä luuhannut vanhempieni makuuhuoneessa kuin asiallisissa asioissa, eikä traumoja ole tullut.
Tuskin sinäkään luuhasit...
Ja jokaisesta on varmasti kivaa, kun omat lapset tulevat kainaloon, mutta harva tuntee näin toisen lapsia kohtaan.
Tähän on tietysti helppo vastata, että ei tietenkään saa ottaa toisten tavaroita....mutta et kertonut tarkempaan mitä tuo tavaroiden ottaminen tarkoittaa. Kotiinviemisiksi sinun tavaroita ei tietenkään saa viedä! Mutta minkälaisita tavaroista ja missä yhteydessä nämä asiat ilmenevät? Minkä ikäisiä lapset ovat? Tyttöjä vai poikia? Annatko sitten koskaan lainata/koskea tavaroihin jos lapset pyytävät?
Jos esim. tyttölapset sovittelevat kenkiäsi, ihastelevat jotain mekkoasi/laukkuasi yms. naisten juttua. On ihan luonnollista, että tyttöjä kiinnostaa naisten jutut, joita tuskin isällä paljoa on. Ja jos lapsi on pieni, niin hän saattaa ottaa mielenkiintoisia tavaroita ymmärtämättä mikä on kenenkin tavara.
Pidä nyt puolesi tavaroidesi suhteen.En ymmärrä kuitenkaan miksi saat mieheltäsi haukut niskaan kun et anna koskea tavaroihisi. Jotenkin tuli sellainen mielikuvakuva, ette koskaan anna lasten koskea tavaroihisi oli lupa tai ei?
nimim. samanlaisessa suhteessa elävä.
Alkuperäinen viesti lähti matkaan vähän ennenaikojaan...
Mielestäni ei ole mitään väliä sillä mistä tavarasta on kyse...ilman lupaa, mitään toisen omaa ei oteta!
Aikas nuorikin lapsi jo ymmärtää mikä on minun ja mikä on jonkun toisen, eikö?
Ihan mielelläni lainaan lapsille omaisuuttani, jos he vain pyytävät.
Tässä ei ole kyse minun itsekkyydestäni, vaan käytöstapojen opettamisesta!
Meillä oli mieheni kanssa erimielisyyttä asiasta.
Hän oli kyllä lapsille antanut luvan...mutta ei katsonut tarpeelliseksi edes ilmoittaa minulle mitään..."Luulin, että sinä et huomaisi!"
Miehen lapsella ei ollut mitään rajoja kun alkoi meillä käydä.Meillä ei omatkaan lapseni pompi sängylläni tai ylipäätään oleskele makuuhuoneessani,se on minun valtakuntani ja lapsilla on omat huoneet missä leikitään.
En suostunut myöskään ottamaan miehen viisivuotiasta lasta meidän väliimme nukkumaan.Sanoin että suhde loppuu sitten lyhyeen jos lapsi makaa meidän välissä joka kerran kun meille tulee.On nimittäin välillä yhtäjaksoisesti kolmekin viikkoa täällä.Jokaisella lapsella on oma sänky ja kaikki nukkuvat omissa sängyissään.
Lisäksi miehen lapsi vinkui joka kerran jos hänen leluihinsa koskettiin mutta itse piteli ja romppasi joka paikan.Niin se on jouduttu opettamaan myös hänelle että toisten tavaroihin ei kosketa.Meillä on sellainen tapaus että vaatteet vaihdetaan heti meidän vaatteisiin kun lapsi tulee ja lähetetään äitinsä vaatteissa pois,tavarat on kaikki täällä eri kuin äitinsä luona ja meiltä ei viedä mitään sinne mitä täällä ostetaan,lukuunottamatta jotain pieniä poikkeuksia.
Alkuun mies oli loukkaantunut siitä että minä olen pyhittänyt makuuhuoneeni lapsilta mutta on asiaan jo tottunut yhdessäolomme aikana.
Lapsien ei tarvitse joka paikkaan mennä eikä kaikkea saada,koti on silti hyvä ja mukava koti lapsellekkin vaikkei äidin ja isän makuuhuone olekkaan yleinen remuamispaikka.
Eli täällä sitten toinen samanmoinen nipopipo =)
Kyllä meilläkin on lapsille aina painotettu ettei toisten tavaroihin kosketa (saati oteta) ilman omistajan lupaa.Kun pienestä saakka on tolkutettu, se on nyt jo verissä.
Makuuhuone on vanhempien oma huone, meillä lapsi/lapset on otettu viereen poikkeustapauksissa, vaikkapa jos lapsi on sairas.
Kyllä isä varmaan haluaa lapsiaan hemmotella antamalla kaiken periksi, mutta pidä pääsi!Täytyyhän maalaisjärjen isälläkin toimia.
Ei voi olla totta! Eri vaatteet,onko teidän koti joku rangaistuslaitos,vai mikä? Lapsi ei saa tulla väliin nukkumaan.Ettet häpeä,et taida olla miehesi lasten suosiossa,tuletteko keskenään toimeen edes?
Meidän koti on paikka missä viihdytään omat ja miehen lapset.Saavat ja pitääkin olla kuin kotonaan,koska tämä on heidän toinen kotinsa.Minä rakastan mieheni lapsia ja heillä on samat oikeudet kuin omillanikin.Lainata saa tavaroita jos luvan kysyy ja nukkumaan meidän väliin jos siltä tuntuu...
Meillä on täällä eri vaatteet sen vuoksi että lapsen äiti ei anna vaihtovaatteita mukaan lapselle ollenkaan.
Jos meillä ei olisi täällä eri vaatteita,lapsi olisi samoissa vaatteissa perjantaista maanantaihin asti ja jos oikein laiskalla tuulella on lapsen äiti ollut niin on jo koko viikon kulkenut samoissa vaatteissa kotona.
Me emme myös laita ostamiamme vaatteita lapselle päälle kun hän lähtee pois koska niitä vaatteita ei sen kerran jälkeen enää takaisin tule.
Lapsi tietää olevansa rakastettu ja pitää minusta kovasti.
Koska meillä on monta lasta,kaikki haluaisivat tulla meidän viereen nukkumaan ja se ei oikein ole mahdollista,siksi kaikille lapsille samat säännöt.
Poikkeuksia tehdään jos lapset näkee pahaa unta tai ovat kipeitä,silloin he halutessaan tulevat viereen ja välillä aamulla jalkopäästä löytyy joku pieni hiippailija joka on yöllä kömpinyt sänkyyn.
Kuitenkin joka ilta mennään omiin sänkyihin.
Kenelläkään ei ole oikeus koskea toisen tavaroihin,jokaisella pitää olla oikeus säilyttää omat tavaransa niin ettei niitä muut pitele.Sitten on tietenkin yhteiset lelut,kirjat,kynät,piirustuslehtiöt,muovailuvahat ym ym. jotka ovat kaikkien yhteisessä vapaassa käytössä.
Alastiko ne lapset tulee? No älä nyt usko itteeskään!
No onneks olet olemassa, ettei lasten tarvi olla samoissa vaatteissa koko vuotta, kun heidän äiti on taas se kauhee ämmä, joka ei osaa eronjälkeen enää omia lapsia edes vaatettaa! Niih...! Olet kyllä katkera miehen menneisyydestä, ja kovasti oletkin. Ethän ollut miehelle se ensimmäinen etkä se joka ekaksi teki hänelle lapset, se on rankka syy olla katkera. No yritä kestää.
Lapsi pitääminusta kovin? juu, äidistä ei enää tykkääkän kun sinä olet astunut kuvioihin, olet jopa ohi äidin! Voih...
Lapset näkee pahaa unta! Varmaan kauhu äidistä, ja sitten sinun kainaloon turvaan hirmu äidiltä, ja sinä lohdutat! Onneks oli sun luona, ettei sen äidin, joka on kauhee!
Kellään ei ole oikeus koskea tavaroi8hin! Juu, ilmassakos ne lapset sitten liitelee, kunei saa koskee sun mattoihin, latioihin, tuolehin, astioihin? Onkos sängyt lapset ihan oitse ostaneet, kun sun tavaroihin ei saa koskea?
lasten tuomat omat tavarat on sitten teidän kaikien yhteiset! Jopa sun kersat saa koskea ja repiä miehesi lapsten omat tavarat, eikä niitä tarvi ees palauttaa, viis niistä, nehän ovatkin vain vain roskaa... Niih! Etsi itsesi!
Mä kerron sulle salaisuuden jos lupaat ettet kerro sitä kenellekään =)
On ihan oikeasti,ihan aikuisten oikeasti olemassa äitejä ja vieläpä suomessa jotka ei välitä lapsistaan tuon taivaallista.
Silloin on hyvä että lapsella on isä ja se isän uusi vaimo jotka ihan oikeasti ovat huolissaan lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan.
Miksi pitäisi olla katkera naiselle jolle oman lapsen hoitaminen on ylivoimaisen vaikeaa?
Lapselle on aina rikkaus jos hänellä on ympärillään monta rakstavaa ja välittävää aikuista.
Se että isän uusi vaimo rakastaa myös toisen naisen lasta ei ole pois lapselta missään tapauksessa,eihän se tarkoita sitä etteikö lapsen oma äiti lasta rakastaisi.Lapsen oma äiti on lapselle aina se oma ja ainoa,ei ole muita äitejä.Oma äiti on aina rakas ja tärkeä,huolimatta siitä ettei se oma äiti kykene näkemään lapsen tarpeita eikä tarjoamaan lapselle perusturvallisuutta ja tasaista elämää.
Minä en ole koskaan ohi lapsen oman äidin,eikä minun mieheni uusi vaimo ole koskaan ohi minun kun on kyse minun lapsistani.
Se että rakastaa ja huolehtii toisen lapsesta ei tarkoita sitä että astuttaisiin sen 'oikean' äidin tai isän yli vaan lapsista huolehditaan myös siellä toisessa kodissa silloin kun lapset siellä ovat.
Sen soisin kaikkien vanhempien ymmärtävän.
Sinä olet kuitenkin sen verran lapsellinen kirjoituksessasi että muita mainitsemiasi asioita en jaksa alkaa sinulle rautalangasta vääntämään.
Lisäksi kannattaa aina lukea se teksti kunnolla ja koittaa ymmärtää lukemansa ennenkuin kommentoi.
Sinä ole niin lapsellinen, että viitsit toisen perheen asioita levitellä yleisesti kaikkien luettaviksi? Sun asia ei ole ottaa kantaa siihen, miten lasten äiti omia lapsia hoitaa! Se on hänen ja miehen välinen asia, ei sinun.
Vai että huolissasi? Huolissasi voit olla vain itsestäsi, ja kiireesti sittenkin, ettei oma tuleva yksin jääminen ole sitten kova paukku!
Salaisuus on se, että et kestä miehen menneisyyttä, ja sinun on puututtava siihen sekä tehtävä itsestäsi parempi kuin ex vaimo koskaan on ollut.
Kuka tässä on säälittävä?
Mistään ei tullut ilmi mistä perheestä on kyse.
Jo laki edellyttää puuttumaan ihan ventovieraidenkin lasten hoitoon mikäli se on lapsen edun vastaista tai kyseessä on heitteillejättö tai laiminlyönti.
Missä kohtaa luki että nipopipo olisi jäämässä yksin?
Joskus menneisyyden kestäminen voi olla vaikeaa.Varsinkin jos kohdalle osuisi noin katkera exä kuin sinä olet.Ettei vaan kolahtanut omaan nilkaan kun noin kimpaannuit?
Minunkin miehellä on 5v lapsi. Ihana ja rakas sellainen. Vaikka joistakin asioista olen kanssasi samaa mieltä, niin kirjoituksestasi huokuu sellainen olo, ettet oikein taida välittää miehesi lapsesta? Olenko oikeassa?
Meilläkään lapset eivät nuku aikuisten vieressä. Ei miehen, eikä minun lapset. En minäkään ole lapsena vanhempien vieressä nukkunut... En ole mikään perhepedin kannattaja. Toki poikkeustilanteita on, jos vaikkapa lapsi on sairaana, on nähnyt pahoja unia tms. Tällaisia tilanteita on harvoin.
Meilläkin toki lapsilla on omat tavarat meidän kodissa ja omat tavarat sitten lasten toisessa kodissa. Mielestäni jos minun lasteni isä ostaa lapsilleen jotakin, ei ole hänen velvollisuus sitä meille toimittaa. Sama pätee niin, että jos me hankimme miehen lapselle jotakin, meillä ei ole sitä velvollisuutta sitä lapsen äidin luo toimittaa. Lapsella on oltava ihan omia leluja ja vaatteita molempien vanhempien luona, jotta lapsi tuntee olonsa kotoisaksi kumman tahansa vanhemman luona. Miehen lapselle esimerkiksi on hyvin tärkeää, että hänellä on oma vaatekaappi meillä, ja sieltä välillä valitsee omia vaatteitaan.
Lapsen ei tietenkään tarvitse vaihtaa vaatteita meille tullessaan. Hän pitää päällään päivän loppuun ne vaatteet jotka on äidin luona pukenut (tai minun lapset isänsä luona) ja sitten laitetaan pyykkiin, kun on sen aika. Toiseen kotiin lapset lähtevät vaihtelevasti joko toiseen kotiin kuuluvissa vaatteissa tai meidän hankkimissa vaatteissa, riippuen siitä onko toiseen kotiin kuuluvia vaatteita ehditty pesemään. Homma toimii hyvin.
Ja 5v nyt tuppaa käymään uteliaana joka paikan läpi... Kyllä meillä molempien lapset ovat räveltäneet kaikkia tavaroita. Lapsilta kielletyt vaaralliset tai intiimit asiat on piilossa tai kielletty. Kaikilta lapsilta siis tasapuolisesti. Tämä on kuitenkin koti, jossa ei pidä liiaksi mitään lapsilta kiellettyä olla!
Lapset keskenään on kasvatettu niin, että kaikkien kuuluu lainata lelujaan kaikille, mutta kädestä ei saa ottaa. Jokaisella lapsella on oma "aarrelaatikko", johon voi laittaa sellaiset tavarat, joiden lainaamiseen muut lapset kysyvät luvan. Jokaisella on siis hitunen yksityisyyttä, mutta myös vahvasti sellainen kasvatus, että perheessä kaikki on yhteistä.
Tähän täytyy sanoa, että ei vieressä nukkuminen ole mikään rakkauden merkki. En minä ota viereeni nukkumaan omiakaan lapsia. Mielestäni se on typerää, lukuunottamatta poikkeustilanteita. Jos puolisoni olisi ollut sitä mieltä, että lasten paikka nukkua on aikuisten vieressä, niin tuskin olisi mitään suhdetta koskaan tullutkaan.:) Meillä kyllä halataan, pussataan ja pidetään lapsia sylissä hereillä ollessa vaikka ja kuinka paljon! Varmasti riittävästi, ja kokevat olevansa rakastettuja. Niin minun kuin miehenkin lapset.
"Olenko minä ihmisenä ihan omaa luokkaani, kun loukkaannuin siitä, että minun tavaroitani lainattiin lapsille mukaan kotiinviemisiksi? "
No ET!
En anna määkään. Ajatuskin pöyristyttää ex-vaimon vaatiessa minun kotiimme hankkimia tavaroita lainaan, "Koska hänen uudet laspensa haluaisivat myös leikkiä niillä".
OSTAKAA ITE!
Minäkin tunnustaudun kuuluvani tuohon nipopipo-kerhoon. Minun tavarat on minun omia. Tottakai annan lasten niillä leikkiä joskus jos haluavat, mutta pääsääntöisesti he eivät niihin koske. Lapset itse pitävät hirveän tarkkana sitä että omat tavarat ovat omia ja niihin ei kosketa ilman lupaa. Miksi opettaisin jotain muuta kun ovat meillä.
Sama koskee meidän makuuhuonetta. Se ei ole leikkipaikka. Lapset saavat katsoa siellä videoita ja tietysti olla siellä jos mekin olemme. Mitään pomppimista sängyssä en hyväksy.
Siis kuulun nipottajiin ;-)
Minäpä kuulun nipottajien nipottajiin.
Meillä lapset eivät astu eteistä pidemmälle ilman lupaa. Keittiöön saa vain mennä jos tuo ruokaa tullessaan. Olohuoneessa ei olla kuin jouluna. Makuuhuoneeseen ei ole koskaan asiaa, se on aina lukossa. Lapset ovat siis eteisessä ja omaa huonetta eivät saa ennekuin ovat 20 vuotiaita!
Nipon nipon!
kenelläkään ei ole lupa katsoa toisten tavaroita. Omia ei saa olla, ettei muut voi niitäkatsoa!
Nipon nipon!
Hyvä ketju, mutta meni loppua kohti asiattomaksi. Uusperheessä on tärkeää olla yhtenäiset säännöt, muuten vanhat haamut hallitsevat ja perheen sisällä on todennäköisesti eriarvoisuutta jos toiset osaavat käyttäytyä ja toisilla on käytössä ns. vapaa kasvatus. Meillä valitettavasti vaimo ei salli omien lastensa käskyttämistä ja kasvatusta. he vievät kysymättä toisten tavaroita (vaatteet, elektroniikka ym) jotka joko katoavat tai hajoavat. Lisäksi kaikki kaapin ja muut ovet jää aina auki, roskat ja muut tavarat putoavat sille paikoilleen, vaatekaappi on roskis ja vaatteet pitkin lattioita, sieltä löytyy myös lakanat, välillä myös patjat ja talouden astiat ja juomalasit, sillä joka kerta otetaan uusi lasi ja usein juoma jätetään myös juomatta. Päivässä kuluu siis vähintään 5 lasia, usein enemmänkin. Yhteiset herkut ja ruuat viedään omaan huoneeseen ja jos tuli otettua enemmän kuin jaksaa syödä, loput löytyy homeisena sängyn alta - tärkeintä tuntuu olevan, että muille ei jää mitään ja itse saa kaiken. Heidän motto on, että nopeat syövät hitaat. Lista jatkuu loputtomiin. Mutta minun lasten tulee noudattaa kaikki sääntöjä ilman nurinaa, muuten vaimo suuttuu, mutta hänen lapsensa eivät muuta tee kuin valita vaikka mitään ei tarvitse edes tehdä - sellainen diktatuuri meille, vielä vähän aikaa.
Meillä on sovittu niin että kun asutaan miehen talossa, niin kaikki on siellä yhteistä myös miehen lasten tavarat jaetaan mun lasten kanssa. Se on itsestään selvää.
Mutta minun lasteni vaatteet, lelut ym ovat vain mun lasteni käytössä. En jaksa aina estä niitä kun miehen lapset likaisilla käsillään niitä rikkooo ja jkäsittelee. Myös ,asteni vaatteet on vain meidän. Joskus lainnaamme miehen lasten tavaroita niin kauhee haloo tulee, vaikka ollaan sovittu että he ovat velvollisia niitä lainaamaan.
Me taas olemme omista tavaroistamme erittäin tarkkoja, niitä ei lainaille.
Meillä miehen lapset eivät koske minun lasteni vaatteisiin ym tavaroihin, mutta heidän tavarat ovat vapaasti minun lapsieni käytössä, semmoiset säännöt.
He kuitenkin rikkovat kaiken joten olemme kieltäneet meidän tavaroihin koskemiset.
Olisihan se kurjaa kun pitäs pestä niitä jatkuvasti.
Jos ei sovi meillä on ovi.
Älä lissu lässytä, onko joku vienyt sun viinapullosi, sun deekukaveritko sen vei ja tietty pudottivat ja se oli viimeinen pullo, ja siitä siuvaantuneena kirjoitat tuolaasta pas-kaa, sulla ei ole miestä eikä lapsia, olet yksinäinen vanha ämmä.
Koskas oot lähdös mihes ja hänen lasten kodista ?
Meillä kaikki on yhteistä. Enkä mitenkään aina muista kuka on kenenkin biologinen lapsi. Tuo erottelutouhu vaatteiden ja lelujen suhteen kuulostaa kyllä minusta kasvatuslaitostouhulle. Sitten tuo ruuan hamstraaminen on tyypillistä lastenkotilapsille, kun siellä on kaikki niin rajoitettua, pelkäävät, että toiset saavat enemmän. Lapset kyllä huomaavat jos joku on outo ja , erottelee mun ja sun. Olen kyllä kuullut pahempiakin juttuja, että oli tullut luvatta olohuoneeseen, ja uusi vaimo oli raapinut murkkuikäisen pojan kasvot verille. Ihan olivat julkisuudessa tunnettuja fiksuna pidettyjä ihmisiä. Ne on ne oudot perheet, joille ei kavereita päästetä leikkimään, ja sisäovet on lukittuna. Paljon salattua pahaa?.
Meillä taas ei. Mun lpseni asuvat täällä joten heidän omat tavarat ei kuulu kenellekkään. Mihen kersat kun tulee kassit täynnä tavaraa, niin niillä sitten lapset leikkii, ja kumman itsekkäitä ovat. Yrittävät koko ajan rikkoa mun lasteni leluja ja vaatteita, mutta sitten heidän tavaroihin ei saisi koskea.
Olemme sopineet että mun lasten tavarat ei ole yhtiesiä mutta kiehen lasten tavarat ne ovat kaikkien käytössä. Se on osoittautunut hyväksi, sillä vähemmän tarvii uusia minun lasteni tavroita kun pysyvät ehjinä kun ei kukaan vieras kersa niitä riko.
Oot ääliö
Heh, heh läsykällä oli kova lapsuus tiukka pipo ja vähän leluja, ja nyt vanhana ämmänä elämä on vieläkin vaikeenpaa.