Kiittämätön veli

Hei. Olen 60-vuotias mies, ja hoitanut vanhempiani koko elämäni ajan.

Jotenkin kestin tehdä sitä, kunnes vanhempani menivät viimeisen kymmenen vuoden aikana huonoon kuntoon. Molemmat ovat nyt noin 90-vuotiaita, ja isä etenkin makaa vaan täristen sängyssä ja vaatii että hänen ”kusipullonsa” ja paskapottansa sängyn vieressä vaihdetaan päivittäin, ja jopa HUUHDELLAAN (kuvitelkaa!!) Ei yhtään arvosta sitä, että ehdin sen tehdä vain viikoittain. Kiittämätön paska. Itselläni ei nyt vaan ole aikaa, kun on tärkeämpää tekemistä. Digiboxini on esim. jatkuvasti täynnä, ja minun täytyy katsoa ohjelmat pois, ennen kuin levytila loppuu. Isä ei tätä tajua.

Eikö ne nyt tajua, että minullakin on elämä? Hyvä kun ehdin ostamaan e-baysta tavaraa päivittäin. Niistä voi saada rahaa tai perustaa museon minun nimeä kantaen kun kuolen. Kaikki sitten arvostaa mua, vihdoinkin! Vaimoa tai lapsia mulla ei ole, kun olen ollut vähän liian kiireinen elämäni ajan hoitaessani pyyteettömästi vanhempiani ja keräillessäni jotain tärkeää. Kukaan ei arvosta mua. Naiset on paskoja. Ei nyt vaan ymmärrä mua. Olen taiteilija, ja omaishoitaja. Mihinkään muuhun ei jää aikaa.
Olen ahdistunut, koska kaikkeen ei riitä aikaa. Mua ei vaan tajuta. Mulla on hiton vaikeaa, kun en ehdi, tai ei ole rahaa, ostaa tavaraa kun saa halvalla. Mulla menee jopa kolme tuntia viikossa aikaa siihen että haen postista tavaraa. Ja vanhempienkin hoitamiseen saattaa jopa mennä yli tunti päivässä. Mulla on muutakin tekemistä kuin vaihdella pissapulloja. Ja digiboxikin on jatkuvasti täynnä. Porukat jopa viitsii valittaa, että kämpässä ei enää vuosiin ole mahtunut kulkemaan. No ei tajua, että se on tarpeetonta. Voi kusta pulloon.
Isä ei edes viitsi käydä vessassa nykyään, koska ei pysy pystyssä. vaikka minulla olisi tärkeämpääkin tekemistä. Isä vaatii huomiota, ja höpöttää sekavia. Se on joku dementikko, ja mää en vaan jaksa jutella sen kanssa. Jutelkoon seinille Saan kuulla jatkuvaa vittuilua, että olen kiittämätön paska, ja olen aiheuttanut tämän tilanteen, vaikka käyn hänen pissapullonsa vaihtamaan sentään viikoittain, ja potan jopa kaksi kertaa viikossa. Ei mitään arvostusta. Isä jopa tukki vessanpytyn vuosi sitten, kun vein sinne kerran viikon paskat potasta, käärittynä sanomalehteen. Pytty meni tukkoon, ja isä väitti, että ei ollut syyllinen. Se oli kuitenkin hänen paskansa, joka pytyn tukki. Ei isä nyt yhtään tajua, että mää kävin sen viikon jöötin sanomalehtiin käärittynä, oksennusta tihkuen, viemässä sinne vessaan, ja se oli isän paska, joka tukki pytyn. Se paska haisi pahalle. Tajuatteko? Pyttyä en ole avannut, koska isän tarttee tajuta. Hänen syynsä. Mutta kun on ”dementikko”, niin ei ole tajunnut!
Nuorempi veljeni ei ota mitään vastuuta tekemisistään. Sanoo vaan, että vanhemmat olisi pitänyt jo parikymmentä vuotta sitten laittaa hoitokotiin. Ei sekään arvosta mua. Se lähti kotoa 18-vuotiaana, opiskeli, kävi armeijan, löysi vaimon ja perusti perheen, ja meni töhin. Mulla ei ole ollut mahdollisuuksia tehdä näintä kun piti hoitaa vanhempia, jotka… kuvitelkaa.. usutti mua tekemään samoin kun mun kiittämätön veljeni! Se on nyt sitten viettänyt laatuaikaa perheen parissa ja nauttinut olemisistaan. Hoisi kolme ja puoli vuotta kotihoidossa vaimonsa kanssa aivohalvaantunutta anoppiaan. Ja kehtaa nyt valittaa mulle, että ei saa valittaa, kun paska, vaipat ja kusi on hänellekin tuttua. Se on eri asia, kun mää joudun oman isä paskaa siirtelemään.
Kukaan ei ymmärrä. Mää sanoin ihan suoraan pikkuveljelle, että mää lähetän isän nyt taksilla sun luo. Mää oon 20 vuotta huolehtinut siitä. Homma oli OK, kunnes se vanheni liikaa, ja siitä alkoi olla liian paljon vaivaa. Huolehdi sää nyt siitä seuraavan 20 vuoden ajan. Ja se sanoi, että absurdia. Mää huolehdin vanhemmista pitkään, kun ei ollut vaivaa. Nyt kun sitä on, niin veljen pitää ottaa vastuu. Mää tein sitä 20 vuotta kun siitä ei ollut vaivaa. Se ei nyt vaan suostu ottamaan vastuuta omalta osaltaan kun isä ja äiti on sairaita. Kyllä määkin pitäisin niistä huolta, kun ne olisi nuorempia ja terveempiä.