noin 20 vuotta sitten ollessani neljä ja pikkuveljen synnyttyä äitini alkoi kärsimään masennuksesta. Olihan se outoa kun ei silloin ymmärtänyt miksi äiti vihasi ja mietti mitä on tehnyt väärin... Isä siihen lopulta puuttui kerrottuani hänelle asiasta. Paljon myöhemmin puhuin äitini kanssa asiasta ja hän kertoi ettei vain sietänyt minua silmissään. Koko murrosikäni läpi meillä on ollut verrattaen todella hyvät välit tähänkin hetkeen asti ja tiedän että se aika on ollut varmasti hänelle kamalaa. Ymmärrän ettei hän minua vihannut vaan kyseessä oli masennus eikä se oikeastaan pahasti häiritse... Mutta kyllä sen vieläkin muistaa vaikka kulunutkin jo niin kauan.
äitini kärsi s.masennuksesta
kokemus
2499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että oma äiti sanoi sinulle: ei voinut sietää sinua :(( sillon.
Hän ehkä ei osannut kertoa sinulle sitä "oikeilla sanoilla".
Juttele hänen kanssaan ja kerro , että rakastat häntä ja hän sinua ?
Uskon että se jo helopptaisi oloasi.
Toki kuulostaa hassulta sanoa: rakastan sinua, mutta yleensä ydin on se , että haluat tuntea itsesi edes nyt rakastetuksi.
Iso hali sinulle .
Ja hei, älä anna itseäsi tämän asian masentaa sinua, käsittele asiat , jotta voit jatkaa omaa elämääsi, mikä sinulle oikeutettua! todellakin, kävi miten kävi.
Jaksamista sinulle!
Vanhemman sairastuminen satuttaa lasta ja varsinkin ennenvanhaan, kun mistään ei puhuttu avoimesti omilla nimillään. Jos äitisi on vielä hengissä, suosittelen puhumaan pala palalta pois lapsuutesi traumoja hyvässä hengessä ja rakkauden ilmaisemista unohtamatta. Oma äitini kuoli sitten syöpään pari vuotta sitten ja ehdittiin onneksi puhumaan. Se puhdisti ilmaa. Osasi antaa anteeksi ja tuli elämänjatkuvuuden tunne. Jaksamista.