Sukulaisista!

Riippuu

Monesti ihmiset leviävät ympäri maapalloa, ei silloin oikein yhteydenpidot toimi. Pitäis olla niinkuin jotain muutakin yhdistävää, kuin merkinnät väestörekisterissä. Ja noin muutenkin, pelkkä kaukainen sukulaisuus ei itsessään yhdistä ihmisiä.

Jos enenpi kanssakäyntiä muutenkin, sitten sukulaisuus ainakin tiedossa. Se joko hyvä tai paha.

Tää pönde on aikalailla kuin somalia, täällä hitosti klaaneja. Ja suuriakin, kuulin, jollain lestaatilla 150 serkkua. Net kai lähinnä tapaa seuroissa, mutta just uskikset oikein kiinnostuneita sukulaisuuksista. Toisekseen, niitten pisnekset pyörii aika paljon uskonveljien ja sukulaisten kesken. Että kaks yhdistävää asiaa.

Ite en juuri sukulaisiani tunne. Joskus liityin mielenkiinnosta sukuseuraan. Lopetin jäsenmaksun maksamisen, kun tuli kutsu johonkin sukukokoukseen ja sain ohjelman. Joopa, veisataan virsiä, pappi puheen pitäjänä, lohisoppaa. Pitäkööt seuransa.

Aika paljon tuntuu olevan, että monet kyllä suunnalleen tietää sukulaisensa, mutta eivät ole sen kummemmin tekemisissä, pelkkä sukulaisuus ei riitä pitkälle puheenaiheena. Ennen ollut iso hyöty tuntea sukulaisensa, nykyisin asialla ei useinkaan merkitystä.

=DW=

Jos ei ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin tuo sukulaisuus, miksi olla tekemisissä? Elämäntilanne voi olla täysin erilainen; mun vanhimmilla serkuilla on mun ikäiset lapset. Jollakulla ei ole itsellä lapsia lainkaan ja keskitytään omaan elämään. Matkustellaan, kun ei ole elätettäviä.

Uskonto voi yhdistää. Rippijuhliin kutsuin omia serkkuja ja lasteni pikkuserkkuja, mutta itse ripiltä päässeet eivät enää tule "oudon" rippilapsen juhliin.

Häät eivät oikein enää yhdistä sukua. Nuoret kutsuvat enemmän kavereitaan kuin vanhoja sukulaisia.

Tiedän että sukua on, serkkuja on, myös alempien polvien serkkuja. Tiedän myös että osa siirtynyt alempaan maailmaan nurmen alle. Eli Hiekka-Clubi Oy kerhoon.
Enpä ole ollut heidän kuin muidenkaan ulottuvilla jopa kymmeniin vuosiin. Jotain nimiä vilahdellut joskus perintökartoituksien yhteydessä.
Avaamattomia sukuselvityksiä on neljin tahoin piirongin laatikossa, (yksi sähköpostin liitteenä jota en ole avannut viime syksyltä. )Jääkööt kaikki jälkeläisten pohdittaviksi.

En tunne puoliakaan lähisukulaisista ,
riittää omat piene ympytät
hyvä jos omat jälkeläisensä enää tuntee,
ku nekää ei pidä enään yhteyttä juurikaan, yksi ei ole pitäny yhteyttä neljäänkymmeneen vuoteen, tiedän hänen olevan silltielossa,
suku on suuri, ensinnäki setiä ja tätejä , ja niitten jälkeläisiä pilvin pimein ympäri maailmaa,
serkkuja on ehkä 50-100 yliki , pikkuserkkuja luultavasto 200 -500 tai yliki, kuka niitä enää pystyy laskemaan, ei kukaan,
tuntuu siltä kuin jokainen vastaantulija olisi jotenki suku, heh,
suomi on pieni maa kaikki me ollaan keskenään jotenki sukulaisia,
tällä palstalla varmaan monta sukulaista, heh,

Meillä äitini on ollut yhdistävä henkilö meille sisaruksille, lapsillemme ja lastenlapsillemme.
Äiti on aina järjestänyt yhteisiä tapaamisia erilaisten tapahtumien merkeissä ja kutsunut lapset aina kesäisin luokseen maalle.
Nyt hän ei enää ikänsä puolesta pysty järjestelemään, mutta lapsenlapset vuorostaan järjestävät yhteistä kivaa mihin hakevat myös mummin.
Serkukset (9) ovat läheisiä keskenään, kuin myös pikkuserkukset (12).

Minulla on totta puhuakseni hämärtynyt käsitys siitä, että ketkä ovat serkkuja.
Juuri ja juuri pystyn tiedostamaan sedät, enot ja tädit.
Ei hajuakaa natoista, käskyistä jne. Jotain sukuun naituja, kai.

Omat lapset ja lastenlapset tiedän. Samoin sisarukset ja heidän lapsensa. Vieläpä heidän lastenlapsensa. Ovatko keskenään serkkuja jos niin olkoot.

Ei niinku pätkää kiinnosta olla tekemisissä serkkujen kanssa ,puhumattakaan seuraavasta nuoremmasta sukupolvesta. Tiedä missä asuvat ja mitä kukin tekee työksensä , ja onko miljonääri vai laiska lusmu.
Että se siitä.

Tätini kertoi, että hänen isänsä (minun isosisäni) kävi kerran tai kaksi vuodessa sukulaisissa. Lähtiessään hän sanoi: "Menen käymään XXX:ssä (paikkakunta muutettu)." Palatessaan ei kertonut sen enempää. Sellaista oli meidän suvussa.

Minulla on pari läheisempää serkkua. Toisen kanssa käyn taidenäyttelyissä lounaalla. Toinen on lapsellenikin läheinen.
Lapseni taas on yhteydessä serkkuihinsa.
Meillä on pieni suku. Kaikilla serkuillani ei ole lapsia, joten nyt iäkkäämpänä työhössötysten jälkeen on aikaa. Samoin olemme pähkäilleet suvun historiaa.
Sekin, miten muistaa tai tietää asioista on jännää.
Emme mielestämme juorua. Vaihdamme tietoja.
Olemme pähkäilleet, mitä yhteistä meissä on: geenit, sillai haparoivasti. Mm. taipumukset vanhemmillamme ja meillä.
Oikeustaju?
Kaikkien serkkujeni vanhemmat ovat poisnukkuneet kuten omani.
Jopa jotkut serkuistakin.
Me sisarukset pirautamme viikottain. Meillä ei tarvitse olla hirveästi asiaakaan. Sitä kehkeytyy puhelun myötä.
Välillä parannamme maailmaa, välillä Suomea.
Hyvää jälkeä tulisi: tuost poikki ja pinoon.
Beng
Tuota, että jonkun äiti on pitänyt serkuksia yhdessä, kuullostaa mukavalta. Edellyttää kait lähellä asumista ja sitä, että havaitsee sen tärkeäksi.

Ei serkkujen ka missään tekemisiss, siskonpojan häissä kävin viimekuussa .-

Kasvoin suvun keskellä. Serkkuja sekä isän, että äidin puolelta oli runsaasti naapurustossa. Olemme vieläkin läheisiä jäljellä olevien kanssa.

Omat lapseni eivät ole juurikaan olleet tekemisissä serkkujensa kanssa ja se on ikävää, mutta syy on serkusten väliset ikäerot ja välimatkat. Vain kaksi poikieni serkkua on samanikäisiä muut vanhempia.

Laskin eka kerran serkkujeni määrän vähän aikaa sitten: 28. Normaali määrä meidän ikäpolvelle.

Kaikkien setien/tätien/serkkujen kanssa olemme olleet aikoinaan paljonkin tekemisissä - minusta se on suuri ilo! Vanhimmat serkkuni olivat syntyneet 20-luvun lopulla, nuorimmat 60-luvun alussa. Monet ovat jo kuolleet, joidenkin kanssa pidetään vieläkin yhteyttä. Wanhoja kuvia on kiva katsella silloin tällöin ja muistella niihin liittyviä juttuja.

Lapsillani on vain 8 serkkua. Ikähaitari ei ole laaja, mutta yhteydenpito tuntuu olevan laiskempaa kuin meillä aikoinaan.

Minä olen sukurakas ja vaikka en pidäkään jatkuvasti yhteyttä kuin ehkä parin serkun kanssa, niin kaikki ne on minulla facebookissa ja katselemme toistemme valokuvia ja laikkaamme ja vaihdamme tuon tuostakin nopeesti kuulumisia.
Kirjani luettuaan ne sanoo (naapurit, sukulaiset, kamut, kiitos kun olet avannut meille oven kotiisi. Nyt tunnenkin sinut paljon, paljon paremmin.

Muutama serkku enää on elossa, kun vanhimmat olivat syntyneet 20-luvun alkupuolella sodan käyneitä.
Parin serkun kanssa tulee pidettyä harvakseltaan yhteyttä, nuorempana olimme paljon tekemisissä.
Erikoista , että isänpuolen sukulaisiin on aina ollut vähäiset yhteydenpidot kuin äidin sukuun.
Johtuneeko isänisäni juuriin Etelä-Pohjanmaalle, ja vastaavasti äidin karjalaisiin. Lapsuudessani puhuttiin karjalaisista oljamista toisinsanoen olla oljamissa. Onko monelle tuttu?