Asuntoautossa

Vilkuilen hermostuneesti työhuoneeni seinällä olevaa kelloa, jonka minuuttiviisari tuntuu matelevan ihan etenan lailla, ihan kuin se ei liikkuisi laisinkaan.
Mutta siinä samassa puhelimeni piippaa saapuneen viestin merksi.
Jokseenkin vapisevin käsin otan puhelimen käteeni ja luen saapuneen viestin:
- Saavuin sovitulle paikalle.
Edelleen vapisevin käsin vastaan viestiin lyhyen kuittauksen:
- Ok, olen tulossa.
Päästyäni ulos rakennuksesta, huomaankin viestin lähettäneen henkilön jo aiemmin ilmoittamien tuntomerkkien mukaisen asuntoauton seisovan juuri sovitulla paikalla läheisellä bussipysäkillä.
Jatkan edelleen kävelyäni kohti tätä asuntoautoa, tuntien kuitenkin miten jalkojani alkaa hieman heikottamaan ja jännitys nostamaan päätään, samalla kun mietin, että mitäköhän olenkaan ihan juuri menossa tekemään ja kokemaan, mitä sitä onkaan tullut tuntemattomalle miehelle luvattua.
Aivan hetken kuluttua saavunkin pysäkille ja vilkaisen hanttimiehen puolen ikkunasta sisään autoon, kuskin suuntaan. Kuski huomaakin minut ja viittelöi minut avaamaan oven.
Avaan vapisevin käsin oven, jolloin kuskin suu vääntyy maireaan hymyyn ja kuski toteaa:
- Moro. Tulithan sinä kuten sovittiin. Hyppäähän vain rohkeasti kyytiin.
Nielaisen kurkkuuni nousevan palan ja vastaan vapisella äänellä kuskin iloiseen tervehdykseen, nousten sitten autoon.
Kuski suuntaakin saman tein kulkumme ennalta sovitun marketin suuntaan. Matka tuntuu kestävän miltein ikuisuuden vaikka siihen ei todellisuudessa mene vajaata kymmentä minuuttia enempää.
Emme puhu kuskin kanssa yhtään mitään, koska olen kuin transsissa, syventyneenä omiin ajatuksiini, miettien entistäkin enemmän, että mitä olen ihan juuri kohta tekemässä.
Kuskini kurvaakin samalla hetkellä sovitun marketin parkkipaikalle, ja ajaa sen syrjimpään nurkkaukseen sammuttaen sitten auton moottorin.
Jännitykseni tuntuu nousevan vain entisestään, kun havahdun kuskin toteamukseen:
- Noh, vieläkös olet halukas ja valmis kokemaan sitä mitä varten sinut kyytiin noukin ja tänne tulimme?
Nielaisen itsekseni mutta totean kuitenkin:
- Kyllä, olenhan minä edelleen valmis siihen mistä olemme viestitelleet.
- Ok, hyvä juttu, kuski toteaa ja jatkaa:
- Siirrytäänhän sitten tuonne makuutilojen puolelle.
Kuski nousee penkiltään ja suuntaa asuntoauton peräosaan jossa sijaitsevat ihan hyvän kokoiset makuutilat, ihan parivuoteineen.
Nousen itsekin penkiltäni ja menen kuskin perässä auton perälle.
Tuntuu edelleenkin siltä, että olisin aivan kuin unessa mutta kuitenkin valveilla, koska kun kuski alkaa omia vaatteitaan vähentämään, alan itsekin niin tekemään.
Ihan miltein sillä samalla hetkellä olemme kumpainenkin aivan täysin alasti, mitä nyt itselleni ainakin jäi sukat jalkaani.
- Tulehan nyt sitten tänne sängylle ihan kiltisti... saat ne sukat jalkaasi jättää jos haluat, kuski toteaa hieman naurahtaen, kun huomaa kuinka vilkaisen alaspäin jalkoihini sukkiani ihmetellen.
Nousen auton peräosan parivuoteelle kuskin viereen ja katson häntä hieman kysyvä ilme kasvoillani.
- Asetuhan vain siihen keskelle sänkyä silleen sopivasti kontillesi, peppusi tänne minuun päin, kuski toteaa rauhallisella ja rauhoittavalla äänellä.
Teen kuten pyydetään, vilkaisen taakseni ja siinä samassa huomaankin kuinka kuski on ottanut yöpöydän laatikosta liukkarituubin ja pusertaa siitä aimo määrän liukkaria käsilleen, painaen miltei samantein liukkarista kiiltelevän sormensa peppureiälleni, sitä hellästi hieraisten kunnes alkaa painamaan sormeaan hitaasti peppureikääni sisään.
Tämä tunne on aivan käsittämätön mutta se ei kuitenkaan satu millään muotoa.
Siinä samassa kuski vetää sormensa pois pepultani, ja pusertaa suoraan tuubista hieman lisää liukkaria reiälleni, hieraisten sitä myös hieman jo täydessä seisokissa olevalleen kalulleenkin.
Havahdun siihen, etten ollut edes huomannut saati tajunnut, että kuinka tämän kuskin kalu on yhtäkkiä nousut täyteen seisokkiinsa.
Kuski siirtyy hieman lähemmäs, ottaa käsillään määrätietoisen otteen lantioiltani, ja alkaa painamaan tätä seisovaa kaluaan hitaasti mutta varmasti peppuuni sisään.
Hitaasti peppuuni uppoava kalun tuottama paine saa minut huokaisemaan syvään. Sisääni sentti sentiltä porautuva kovana seisovan kalun aiheuttama tunne on entistäkin käsittämättömämpi.
JATKUU...