- Mitä mieltä te suomalaiset olette tästä?

- Suomen kieltä pidetään älykkäänä kielenä, tällaista ei suomen kielessä ole.

Voivatko kielitieteilijät kertoa, miksi eri kielissä on feminiinisiä ja maskuliinisia substantiiveja? Opiskelen espanjaa, jossa kaikki substantiivit on jaoteltu suvun perusteella. Mitä hyötyä suvuista eri sanoissa on? Eihän suomen kielessäkään ole tällaista jakoa feminiinisiin ja maskuliinisiin sanoihin, ja kaikki asiat voidaan siitä huolimatta ilmaista ihan hyvin. ( Veikko Virkkunen)

Sisko:
Pöydät eivät ole minunkaan silmissäni erityisen naisellisia eivätkä juomalasit miehekkäitä, vaikka espanjankieliselle jako varmasti tuntuu luontevalta.

Esitin kysymyksen lukupiirini kielitieteilijälle. Hänen mukaansa espanjan sanojen suvut periytyvät indoeurooppalaisesta kantakielestä, jossa substantiiveilla oli kolme sukua: elollinen, eloton ja neutri. Se on luultavasti ollut käyttökelpoinen piirre kielessä. Kielioppi on siinä antanut pientä apua ihmiselle, joka yrittää selittää toiselle jotakin monimutkaista asiaa ymmärrettävästi.

Ajan mittaan suvun yhteys sanan merkitykseen hämärtyi. Tuli uusia sanoja, jotka eivät asettuneet vanhaan järjestykseen. Se suku, joka oli aiemmin viitannut elolliseen olentoon, yhdistettiinkin miehiin.

Miksi juuri miehiin, saatat kysyä. Sitä lukupiirin kielitieteilijä ei osannut selittää mutta piti kysymystä kiinnostavana.

Samasta kantakielestä kehittyneet kielet ovat sittemmin muuttuneet omiin suuntiinsa. Neutrimuoto on hävinnyt monesta indoeurooppalaisesta kielestä. Englanti karisti keski­ajalla kaikki suvut. Skandinaavisissa kielissä neutri säilyi (ruotsin ett) ja maskuliini- ja feminiinimuodot yhdistyivät yhdeksi suvuksi (ruotsin en).

Suomi ei kuulu indoeurooppalaisiin kieliin, joten meille tämä vaikuttaa helposti kovin erikoiselta tavalta hahmottaa maailmaa. Varsin yleinen tapa se on. Esimerkiksi arabiassa ja hepreassa substantiiveilla on suku. Japanissa, kiinassa ja turkissa sitä ei ole.

Kielitieteilijä huomautti myös, että sanan suvun ja sen merkityksen yhteys on joskus nurinkurinen. Ajattele vaikka espanjan sanoja masculinidad ja hombría, jotka molemmat tarkoittavat miehekkyyttä – ne ovat feminiinejä!

Substantiivien suvut ovat siis luultavasti joskus auttaneet selkeyttämään kieltä, mutta sen jälkeen kieli on muuttunut niin paljon, että hyöty on olematon.

Merkitystä suvuilla kyllä on, sillä niiden on huomattu vaikuttavan ajatteluumme. Espanjan puhujien mielikuvissa avain on pienempi ja sirompi esine kuin saksan puhujilta kysyttäessä.

Varmaan arvaatkin, kummassa kielessä avain-sana on feminiini.