- Suomen kieltä pidetään älykkäänä kielenä, tällaista ei suomen kielessä ole.
Voivatko kielitieteilijät kertoa, miksi eri kielissä on feminiinisiä ja maskuliinisia substantiiveja? Opiskelen espanjaa, jossa kaikki substantiivit on jaoteltu suvun perusteella. Mitä hyötyä suvuista eri sanoissa on? Eihän suomen kielessäkään ole tällaista jakoa feminiinisiin ja maskuliinisiin sanoihin, ja kaikki asiat voidaan siitä huolimatta ilmaista ihan hyvin. ( Veikko Virkkunen)
Sisko:
Pöydät eivät ole minunkaan silmissäni erityisen naisellisia eivätkä juomalasit miehekkäitä, vaikka espanjankieliselle jako varmasti tuntuu luontevalta.
Esitin kysymyksen lukupiirini kielitieteilijälle. Hänen mukaansa espanjan sanojen suvut periytyvät indoeurooppalaisesta kantakielestä, jossa substantiiveilla oli kolme sukua: elollinen, eloton ja neutri. Se on luultavasti ollut käyttökelpoinen piirre kielessä. Kielioppi on siinä antanut pientä apua ihmiselle, joka yrittää selittää toiselle jotakin monimutkaista asiaa ymmärrettävästi.
Ajan mittaan suvun yhteys sanan merkitykseen hämärtyi. Tuli uusia sanoja, jotka eivät asettuneet vanhaan järjestykseen. Se suku, joka oli aiemmin viitannut elolliseen olentoon, yhdistettiinkin miehiin.
Miksi juuri miehiin, saatat kysyä. Sitä lukupiirin kielitieteilijä ei osannut selittää mutta piti kysymystä kiinnostavana.
Samasta kantakielestä kehittyneet kielet ovat sittemmin muuttuneet omiin suuntiinsa. Neutrimuoto on hävinnyt monesta indoeurooppalaisesta kielestä. Englanti karisti keskiajalla kaikki suvut. Skandinaavisissa kielissä neutri säilyi (ruotsin ett) ja maskuliini- ja feminiinimuodot yhdistyivät yhdeksi suvuksi (ruotsin en).
Suomi ei kuulu indoeurooppalaisiin kieliin, joten meille tämä vaikuttaa helposti kovin erikoiselta tavalta hahmottaa maailmaa. Varsin yleinen tapa se on. Esimerkiksi arabiassa ja hepreassa substantiiveilla on suku. Japanissa, kiinassa ja turkissa sitä ei ole.
Kielitieteilijä huomautti myös, että sanan suvun ja sen merkityksen yhteys on joskus nurinkurinen. Ajattele vaikka espanjan sanoja masculinidad ja hombría, jotka molemmat tarkoittavat miehekkyyttä – ne ovat feminiinejä!
Substantiivien suvut ovat siis luultavasti joskus auttaneet selkeyttämään kieltä, mutta sen jälkeen kieli on muuttunut niin paljon, että hyöty on olematon.
Merkitystä suvuilla kyllä on, sillä niiden on huomattu vaikuttavan ajatteluumme. Espanjan puhujien mielikuvissa avain on pienempi ja sirompi esine kuin saksan puhujilta kysyttäessä.
Varmaan arvaatkin, kummassa kielessä avain-sana on feminiini.
Voivatko kielitieteilijät kertoa, miksi eri kielissä on feminiinisiä ja maskuliinisia substantiiveja? Opiskelen espanjaa, jossa kaikki substantiivit on jaoteltu suvun perusteella. Mitä hyötyä suvuista eri sanoissa on? Eihän suomen kielessäkään ole tällaista jakoa feminiinisiin ja maskuliinisiin sanoihin, ja kaikki asiat voidaan siitä huolimatta ilmaista ihan hyvin. ( Veikko Virkkunen)
Sisko:
Pöydät eivät ole minunkaan silmissäni erityisen naisellisia eivätkä juomalasit miehekkäitä, vaikka espanjankieliselle jako varmasti tuntuu luontevalta.
Esitin kysymyksen lukupiirini kielitieteilijälle. Hänen mukaansa espanjan sanojen suvut periytyvät indoeurooppalaisesta kantakielestä, jossa substantiiveilla oli kolme sukua: elollinen, eloton ja neutri. Se on luultavasti ollut käyttökelpoinen piirre kielessä. Kielioppi on siinä antanut pientä apua ihmiselle, joka yrittää selittää toiselle jotakin monimutkaista asiaa ymmärrettävästi.
Ajan mittaan suvun yhteys sanan merkitykseen hämärtyi. Tuli uusia sanoja, jotka eivät asettuneet vanhaan järjestykseen. Se suku, joka oli aiemmin viitannut elolliseen olentoon, yhdistettiinkin miehiin.
Miksi juuri miehiin, saatat kysyä. Sitä lukupiirin kielitieteilijä ei osannut selittää mutta piti kysymystä kiinnostavana.
Samasta kantakielestä kehittyneet kielet ovat sittemmin muuttuneet omiin suuntiinsa. Neutrimuoto on hävinnyt monesta indoeurooppalaisesta kielestä. Englanti karisti keskiajalla kaikki suvut. Skandinaavisissa kielissä neutri säilyi (ruotsin ett) ja maskuliini- ja feminiinimuodot yhdistyivät yhdeksi suvuksi (ruotsin en).
Suomi ei kuulu indoeurooppalaisiin kieliin, joten meille tämä vaikuttaa helposti kovin erikoiselta tavalta hahmottaa maailmaa. Varsin yleinen tapa se on. Esimerkiksi arabiassa ja hepreassa substantiiveilla on suku. Japanissa, kiinassa ja turkissa sitä ei ole.
Kielitieteilijä huomautti myös, että sanan suvun ja sen merkityksen yhteys on joskus nurinkurinen. Ajattele vaikka espanjan sanoja masculinidad ja hombría, jotka molemmat tarkoittavat miehekkyyttä – ne ovat feminiinejä!
Substantiivien suvut ovat siis luultavasti joskus auttaneet selkeyttämään kieltä, mutta sen jälkeen kieli on muuttunut niin paljon, että hyöty on olematon.
Merkitystä suvuilla kyllä on, sillä niiden on huomattu vaikuttavan ajatteluumme. Espanjan puhujien mielikuvissa avain on pienempi ja sirompi esine kuin saksan puhujilta kysyttäessä.
Varmaan arvaatkin, kummassa kielessä avain-sana on feminiini.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Edellinen on lainaus HS:n sunnuntaipalstalta nimeltä: "Usko siskoa".
Oppikoulun alussa tuntui oudolta nuo ' en bok', 'ett häfte' ja saksan der joka oli maskuliininen, die feminiininen, das neutri.
Muistan niitä mieleeni painaneeni.
Kyllä Suomen kieli on fiksumpi.
Kaiken huippu oli, että saksan kielessä lapsi on neutri, eli das.
No puhekielessä on SE, kun käyttää se-sanaa, ei kukaan tiedä mitä sukupuolta tarkoittaa, tai tyyppi tai henkilö.
Ruotsinkielessä on hen. Yhteiskoulun aikaista jostain vuosikymmenien takaa.
Englanninkielessä on ehdotettu: Epämääräisellä muodolla ”one”, monikon kolmannen persoonan muodolla ”they” tai molemmat sukupuolet sisältävällä muodolla ”(s)he”. Tämän poimin netistä.
Mutta mitä aloittaja kysyy tai mitä kannanottoa tahtoo. Millaista keskustelua?
En voi (enkä tahdo ) tietenkään määritellä sitä, mitä te haluatte sanoa.
Tottakai jokainen saa kirjoittaa sitä, mitä aloitus nostaa mieleen.
Kyllä sääliksi käy noita ulkomaalaisia kun tulevaisuudessa näitä sukupuolia on vaikka kuinka paljon, eli menee noi kielet/sanat melkoiseen uudelleen järjestelyyn!
Viis noista suvuista, paitsi, että adjektiivit mukailevat niitä.
Se mielestäni viittaa eläimeen tai esineeseen.
Tutkikaapa suomenkielen sijamuotoja ja taivuttakaa lehti.
Sitte ottakaa adjektiivi ja taivuttakaa se substantiivin sijan mukaan, sekä yksikössä, että monikossa.
Monessa kielessä käytetään prepositioita, joskin niissä on omat kuviot. Ja tiedätkö, mitä laitat :-merkin jälkeen?
Nm. neutraali
Mistä aloitus on varastettu? HS:sta? Ja mistä se on varastanut? Suomi24:stä?
Kieltäydyn muutoin tiedostamasta, mikä tekstin tendenssi on.
Mitäs lasipäästä sanotaan?
Ei suomen kielessäkään voi aivan kaikkea esittää, en ainakaan minä osaa. Kuka kääntää suomeksi seuraavan vitsin: "We had a girl in the school in our class. Her name was Virginia, we called her Virgin for short, but not for long."
Lainaus ei ehkä ollut aivan sanatarkka, mutta tämänkin takia pidän englannin kielestä ja luen mielelläni alkuperäiskielellä.
Minä myös piddän, olen aloittaja, tuossapa englanniksi vitsin murjaisit! :)