Pakkoajatukset ja oireet

Tarinani on erilainen sinulla, mutta vaivat osin samoja. Ne ovat liittyneet vakavaan masennukseen ja ahdistukseen. Minulla pakkoajatukset ovat vähän helpottaneet ajan myötä, eli sellainenkin on kuitenkin mahdollista. Vaikea sanoa, mistä tuo on johtunut - ehkä kuitenkin lähinnä tunteiden ja ongelmien käsittelyistä keskustelun yms. "luonnollisten keinojen" kautta.

Välittömämmällä tietoisella tasolla olen vain pyrkinyt keskittymään pakkoajatusten sijaan muihin asioihin, tai rauhoittumaan niiden kohdalla (kun eivät kuitenkaan järkevästi ajatellen ole... järjellisiä - vaan ehkä merkkejä jostain muusta, tunteisiin liittyvästä). Jossain vaiheessa tuo muuhun suuntautuminen on sitten onnistunutkin vähän paremmin. Vaikka ei tämä mikään varsinainen poppakonsti pakko-oireiden poistamiseen tietty ole...

Suosittelisin kokeilemaan joogaa. Se tasapainottaa kehoa, ja sitä kautta myös mieltä.
Alkoholi kannattaa jättää pois, koska se pahentaa pakko-oireita.

Moi. Täällä 26v nainen.
Mulla ocd, lievä. Niin ainakin muiden mielestä (lääkärien ym), itsellehän ne tuntuvat maailmaa suuremmilta. Sekä toimintoja että ajatuksia. Toiminnot ihan sellaisia tavaroiden järjestelyä. Kahvipaketti pitää olla tietyllö tavalla kaapissa.. Astiat myös tietyssä järjestyksessä. Matot suorana, vaatteet omissa pinoissa (t-paidat, topit, pitkähiaiset).. Näitä löytyy. Ajatuksia on paljon, ja niitä on mielessä kymmeniä yhtäaikaa. Tämän vuoksi päädyn usein tekemään 5 asiaa yhtäaikaa kun ajattelen että tuo ja tuo ja tuo pitää tehdä; sitten aina jokin jää kesken ja joudun tehdä uudelleen ja uudelleen, lopulta aiheuttaen ahdistuksen siitä, teinkö kaikki ja teinkö kaikki oikein. Kun tekee montaa asiaa nopeasti yhtäaikaa, ei jää muistiin niin sitten se ahdistaa kun ei muista laitoinko nyt sen purkin suoraan.. Olen ihan muutaman kilometrin päästäkin kääntynyt kotiin uudelleen katsomaan, laitoinko. Ajatuksia myös ahdistavia, pelkoa aiheuttavia ja kaikenlaisia.. Stressaan ajaessa suojateiden kohdalla ”ajoinko jonkun yli”, ajattelen joskus ihmisten keskellä ”mitä jos lyön häntä”, ja sellaisia.. Tosi ahdistavaa usein, MUTTA, onneksi on myös parempia hetkiä ja päiviä, jolloin itsekin joskus illalla yllättyy että kappas kun oli helppo päivä.

Apua on tuonut urheilu, lihastreenissä supersarjat hyviä. Ei ehdi ajatella niin tarkasti kun tekee vain. Lenkkeilyssä mahdollisimman paljon juoksen (voinnin ja kunnon mukaan tietysti), että väsyisin fyysisesti.
Vastavuoroisesti rentoutuminen. Olen tehnyt rentoutumisharjoituksia. Aluksi tosi tosi vaikeaa keskittyä kuuntelemaan ohjeita ja olla paikoillaan ja rentoutua, mutta ei hätää, siihenkin oppii. En edes muista monesko kerta oli kun vasta (omasta mielestä) suoriuduin hyvin..
Painopeitto on hyvä apu rentoutumiseen jos se on vaikeaa. Kallis sijoitus mutta todella sen arvoinen. Itse ostin puuilosta, olikohan n.100e. Netistä löytyy.
Parhain apu varmasti on asian hyväksyminen ja tiedostaminen. Että ymmärtää sen että nämä on taas näitä ocd:n aiheuttamia ajatuksia. Että ”ei sen kupin ole pakko olla suorassa jos minulta kysytään, se on vain ocd joka yrittää ohjata että sen muka pitäisi olla suorassa”. Kuulostaa helpolta, sitä se ei ole...

Mahtavaa! Ei tuo sairaus, vaan huomata etten kärsi yksin.

Minun 12-vuotiaalla tyttärelläni on pakko-oireinen häiriö... On diagnisoitu lääkärillä.
Kaiken täytyy olla aina järjestyksessä, aivan liian nopeat ahdistumiskohtaukset ja hän pesee esm. aterimensa ja mukinsa ennen käyttöä.
Minua harmittaa ja olen ollut aina tukena.

Lääkkeistä voi olla apua, mutta its ekoin eniten hyötyjä siitä, että pakko-oireita alkoi ymmärtämään. mistä ne tulee ja mistä ne johtuu. Siinä pitää vähän opiskella ja sitten rueta käyttämään sellaisia apukeinoja. mulle suositeltiin pakko-oireissa omahoitoa ja lääkkeitä ja kävin juttelemassa myös hoitajalle. sit löysin myös vertaistukea polin aulasta! mut kuulema on myös chatryhmiä tähän. tietääkö joku missä ne on?