en enää jaksa tätä paskaa ja tuskaa..en saanu eilenkään oikein nukuttuu ku kokoajan pyöri ajatukset päässä ja en saanu niistä rauhaa melkein koko yönä..
oon niin lihava että oksettaa..tiiän ei pitäisi ajatella näin mutta en vaan pysty aattelee toisin...pitäisi olla järkee päässä ku oon jo 18 mutta ei niin ei..pitää koko ajan kattoo mitä syön ja sitten liikkuu ja jos en jaksa lähtee minnekkään niin en syö ja seison mieluummin ja sitten tulee kauhee kohtaus ja syön ihan mitä vain ja oksennan ne sitten pois...tää on ihan kauheeta ja masentaa ihan helvetisti, tapan itteni tähän vielä joskus...tiiän et tää ei oo terveellinen tapa laihuttaa ja ennenki oon kokenu bulimian ja anoreksian..mut näköjään en oo oppinu yhtään mitään, vaan tässä sitä taas ollaan, masentuneena ja bulimikkona..oon kokeillu kaikkee lääkkeistä itsemurhaan ja psykologin jutteluun mut vielä en oo saanu mitään apuu..pari kertaa sairaalassa autto tilannetta hetkeksi mut nyt kaikki samat ahistukset on takasi..en jaksa enää tätä, ja sitten vielä ku pitäisi keskittyy lukioon mutta ku ei vaan jaksa ku tarttee miettii mitä syön ja miten liikun ja oksennan..oon sairas paska ihminen...
en oo ennen kirjottanu tänne, mut en haluu mitään haukkuma viestejä...kiitos jos jaksoitte lukee
oon niin lihava että oksettaa..tiiän ei pitäisi ajatella näin mutta en vaan pysty aattelee toisin...pitäisi olla järkee päässä ku oon jo 18 mutta ei niin ei..pitää koko ajan kattoo mitä syön ja sitten liikkuu ja jos en jaksa lähtee minnekkään niin en syö ja seison mieluummin ja sitten tulee kauhee kohtaus ja syön ihan mitä vain ja oksennan ne sitten pois...tää on ihan kauheeta ja masentaa ihan helvetisti, tapan itteni tähän vielä joskus...tiiän et tää ei oo terveellinen tapa laihuttaa ja ennenki oon kokenu bulimian ja anoreksian..mut näköjään en oo oppinu yhtään mitään, vaan tässä sitä taas ollaan, masentuneena ja bulimikkona..oon kokeillu kaikkee lääkkeistä itsemurhaan ja psykologin jutteluun mut vielä en oo saanu mitään apuu..pari kertaa sairaalassa autto tilannetta hetkeksi mut nyt kaikki samat ahistukset on takasi..en jaksa enää tätä, ja sitten vielä ku pitäisi keskittyy lukioon mutta ku ei vaan jaksa ku tarttee miettii mitä syön ja miten liikun ja oksennan..oon sairas paska ihminen...
en oo ennen kirjottanu tänne, mut en haluu mitään haukkuma viestejä...kiitos jos jaksoitte lukee
Vastaukset 2
Vanhimmat
tunnen oloni surumieliseksi luettuani tekstisi, tuttua on tunne siitä, että pitäisi jaksaa, vaikkei voimia enää löydy, auttaja voi tulla yllättäen, kuten omaankin elämääni tuli, vaihtoehtoja on aina ja toisinaan ne tulevat odottamattomalta taholta, hoitoja on niin monenlaisia etenkin vaihtoehtopuolella, siellä on sitäpaitsi varaa valita, jos psykologia ei auta, kokeilisin sellaista, jossa on vähemmän psykologiaa ja joka olisi omaa mieltymystäsi lähempänä, omaa sisintä ei voi sivuuttaa ja tehdä muiden mieliksi, on löydettävä oma suunta ja hoitaja, joka on valmis kulkemaan edes hetken rinnallasi, jona aikana luottamuksen on mahdollista syntyä, siitä alkaa toivo, elämme toistemme varassa puolin ja toisin, tukea saaden aina tilanteen mukaan, ajatuksilla ja tunteilla on valtava voima, joten omasta puolestani lähetän sinulle tämän tason mitä myönteisimmät terveiset.
meit on liikaa, niin liikaa... oon kaynyt ton saman làpi, ollut onnellinen sekunnin kun joku on sanonut mun olevan laiha/laihtunut, mutta sitten se menee ohi ja tajuan etten todellakaan ole. voimia, 'elàmà on taistelun arvoinen, oi rakas siskoni muistathan sen...'
kerro jollekin, hae apua, muuten oot koukussa aina! tien, mua ainakin hàvetti siit puhuu, joten en puhunut ja tàs sità taas ollaan. en pystynytkààn yksin.