Hei, neuvoa kaipailisin hankalaan tilanteeseen.
Tilanne puolisoni kanssa on se, että olemme olleet yhdessä 6vuotta. Meillä on suht tuore oma talo, pari elukkaa. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme olleet kiireisiä töiden, talon remppaamisen ja kaiken muun keskellä. Rahahuoliakin on ollut viimeaikoina, jotka ovat nyt helpottamaan päin. Pari viikkoa sitten puolisoni ilmoitti, että on kovasti miettinyt eroa. Hän on miettinyt saako tästä suhteesta sitä mitä haluaa ja että olemmeko nykyään enemmänkin kämppäkavereita kuin pariskunta.
Se on selvää että suhteemme on tasaantunut, ei se sitä alkuhuumaa voikaan kokoajan olla. Kaiken kiireen, rahahuolien yms keskellä olemme unohtaneet hoitaa suhdettamme ja toisiamme. Tiedostan että pitkissä suhteissa tulee laskukausia ja me ollaan nyt varmaan ihan siellä pohjalla. Myös hellyys ja seksi on viimeaikoina vähentynyt kiireiden ja stressin keskellä.
Puolisoni sanoi että katsotaan vielä mitä tapahtuu. Mutta hän on nyt viimeaikoina ollut etäinen ja tavallista ilkeämpi. Hän välttelee kanssani juttelemista ja hellyyden osoituksia (pusuja, haleja). Hänellä on joukkue- urheilun puolelta kiireitä nyt ja on sanonut että haluaa keskittyä kauden loppuun täysillä ja sen ymmärrän täysin ja tuen häntä.
Rakastan puolisoani yli kaiken. Haluan hänen kanssaan lapsia, ja mennä naimisiin. Olen pitänyt häntä itsestäänselvänä asiana, ja olen vitkutellut kosimisen kanssa joka on hänelle tärkeää.
Tämä on kohdallamme oikeastaan ensimmäinen isompi 'kriisi', ja minusta tuntuu että minä olen yksin se joka tätä solmua yrittää nyt avata. Meillä kuitenkin on hyvät edellytykset ihanaan yhteiseen elämään enkä vain voi hyväksyä sitä tämä suhde kuopattaisiin taistelematta. Mitä voin tehdä? Antaa hänelle nyt tilaa ja aikaa, ja odotella että urheilupuolen kiireet hellittävät? Miten ilmaista hänelle että hän on elämäni tärkein ihminen?
Parisuhde solmussa
36
1627
Vastaukset
- Anonyymi
Usein se parisuhteen osapuoli, joka sanoo eroajatuksensa ääneen on myös miettinyt asiaa kohtalaisen pitkään. Voisi olla hyvä, että hän saisi kertoa sinulle ne syyt, miksi hän ei tunne parisuhteenne olevan entisellään ja miksi hän uskoo, että ero voisi olla oikea ratkaisu. Voit myös kysyä häneltä mitä hän toivoisi toimivalta parisuhteelta. Ei kannata alkaa todistelemaan, että nämä ja nämä asiat jo toteutuvat, vaan kuunnella. Sopikaa yhdessä esimerkiksi tunnin mittainen aika ihan kalenterista, jolloin sinä kuuntelet häntä. Sinun ei tarvitse yrittää ratkaista asioita, riittää alkuun että kuuntelet häntä.
On tärkeää, että jatkatte molemmat omia harrastuksinanne ja jos hän ei vaikuta haluavan hellyydenosoituksia, niin älä anna niitä hänelle. Eroajatusten kanssa painiva ihminen ei yleensä niitä kumppaniltaan halua ja voi kokea jopa niin, ettet ole kuunnellut häntä, koska käyttäydyt kuin asiat olisivat ennallaan.
On hyvä antaakin tilaa, mutta parisuhteen molempien osapuolten tulisi reiluuden nimissä myös kuunnella toisiaan tai olla valmis kertomaan ajatuksistaan. Siksi olisi tärkeää, että hän suostuisi kertomaan tuntemuksistaan enemmän.
Terapiaa voi myös harkita, se voi helpottaa tilannetta paljonkin. Siinä ammattilainen voi auttaa teitä kehittämään suhdettanne. - Anonyymi
Jos kiinnostaa kuulla mihin se uskottomuus voi myös johtaa, niin pistäkää seurantaan tarinaa tosi elämästä jossa kerrotaan kertojan (miehen näkökulmasta) se kuinka asiat ovat lopulta vieneet aivan hulluden partaalle .
Tarinaa jatketaan päivittäin ja välillä monesti päivässä
http://olenkohullu.simplesite.com/ - Anonyymi
Hei
Minusta sinun on nyt hyväksyttävä se että ero ehkä tulee. Et voi painostaa häntä naimisiin etkä muutakaan. Anna hänen itse päättää jatkaako hän suhdetta vai ei. Voit hälle sanoa että kun hän on päätöksen tehnyt hän ilmoittaisi siitä sinulle mahdollisimman pian että osaat alkaa hoitaa omia asioitasi kuntoon.
Sinuna alkasin jo miettiä mitä sitten kun ero tulee. Mihin menet asumaan, millä tulet toimeen ym.
Jos rakastaa toista ei halua häntä sitoa itseensä vasten tahtoa. Ja mitä sinä tekisit miehellä joka ei rakasta sinua enää. Anna itsellesi mahdollisuus siihen oikeaan onneen tulevaisuudessa. Ja huom. seuraavan kerran älä ala rakentaan taloja ym. jos ette ole naimisissa. Avoliitto on koe liitto ei avioliitto. - Anonyymi
Oletko varma ettei...
- Anonyymi
Aika selkeät merkit käyttäytymisessä siitä että mukana on jo kolmas osapuoli. Menkää äkkiä parisuhdeterapiaan. Jos ei pelasta suhdetta, helpottaa kuitenkin eroprosessia.
- Anonyymi
Kyllä olen samaa mieltä. Kolmas pyörä on mukana. Ollut jo pitempään. Kysy mieheltäsi suoraan, pyydä olemaan edes rehellinen, se helpottaa jo paljon. Jos niin on, hän ei ole sinun arvoinen mies.
- Anonyymi
Aika tyypillistä nykyajan lapsellista käytöstä. Ensin tavoitellaan liikaa, pitää olla ja saada kaikki mahdollinen. Sitten loppuu rahat ja voimat ja sitten on toisen syy kun kaikki ei olekaan maailman ihaninta. Sitten pistetään puoliso vaihtoon ja kaikki alkaa taas alusta.
Kirjoittajan viittaus aikeisiinsa kosia paljastaa hänen olevan mies, ja että tyytymätön osapuoli on nainen. Tämä vahvistaa aikaisemmat epäilyni siitä, että suurin osa nykyajan naisista on tyytymättömiä prinsessoja joille kaiken pitää saada olla täydellistä, siksi he kierrättävät miehiä kuin käytettyjä vinyylejä.
Sitten nelikymppisenä ämmät ihmettelevät kun kukaan omanikäinen mies ei enää huoli, vanhat papat vain. Johtuisikohan siitä että keski-iässä miehet ovat jo saaneet tarpeeksi niellä naisten oikutteluja, ja tajuavat paremmin ja ymmärtävät pysyä sinkkuina. Eipähän ainakaan ole kovalla työllä ansaittu koti vaarassa jäädä ämmän ahnaisiin näppeihin.Pessimististä tekstiä, mutta monen naisen kohdalla tuntuu pitävän paikkansa, haetaan sitä satukirja -elämää.
Itsekin vielä muutama vuosi sitten luulin, että kaikki elämässä pitää olla täydellistä koko ajan. Luulen, että kasvatuksessa jotain mennyt pieleen..
Onneksi löysin viisaan miehen, joka jaksoi kaikki oikkuni ja lukuisat eropuheeni. Sen sijaan, että olisi lähtenyt kävelemään, hän kuunteli minua aina, neuvoi miten käsitellä asioita, korjasi arvomaailmani ja opetti elämästä. Ja kaikkein tärkeimpänä, hän opetti minut nauttimaan elämästä vaikkei se täydellistä aina olisikaan.- Anonyymi
Mirapäiväri kirjoitti:
Pessimististä tekstiä, mutta monen naisen kohdalla tuntuu pitävän paikkansa, haetaan sitä satukirja -elämää.
Itsekin vielä muutama vuosi sitten luulin, että kaikki elämässä pitää olla täydellistä koko ajan. Luulen, että kasvatuksessa jotain mennyt pieleen..
Onneksi löysin viisaan miehen, joka jaksoi kaikki oikkuni ja lukuisat eropuheeni. Sen sijaan, että olisi lähtenyt kävelemään, hän kuunteli minua aina, neuvoi miten käsitellä asioita, korjasi arvomaailmani ja opetti elämästä. Ja kaikkein tärkeimpänä, hän opetti minut nauttimaan elämästä vaikkei se täydellistä aina olisikaan.Kuulostaa ihan satukirjaelämältä minusta; tuollainen viisas mies olisi aarre. Itsellänikin on ollut taipumuksia rinsessaleikkeihin (kun elämän pitäisi olla niin kuin kuvitelmissa), mutta olen onneksi kantapään kautta alkanut ymmärtää, että pieni reality-check on välillä aina paikallaan. On omien oikkujen tulkitseminen yksikseen välillä kuitenkin sen verran raskasta, että viisas mies olisi minunkin kohdallani kuin siunaus. Kaipaisin miestä, joka opettaisi minut käsittelemään tunteitani ja ohjastaisi elämään elämän realiteettien mukaan.
Mielestäni erikoisen tärkeä piirre tässä "viisaassa miehessä" on se, että hän ei koskaan säti puolisoaan tai pidä tämän päähänpistoja typerinä, vaan ymmärtää mistä on kyse, ikään kuin syvemmällä tasolla. Viisas mies on siis myös vahva – sellainen, johon voi luottaa myös niinä päivinä, kun siihen ei aivan itse kykene.
- Anonyymi
näyttä hänelle teoin kuinka tärkeä hän on kun hän tulee treenien jälkeen kotiin siellä on siistiä, puhdasta, pyykit viikattuna jne. hyvä rauhallinen tunnelma, ruoka/iltapala valmiina kukkia silloin tällöin maljakossa vie piknikille kauniiseen syysmaisemaan (mietin sitä rahallista puolta) tykkääkö hieronnasta? vie leffaan edes joskus esim. millä tavalla on ilkeämpi? miksi olet vitkutellut kosimisen kanssa? tee se ja vaikka heti.. laita rakkaus viestejä kerro kuinka tärkeä hän sinulle on ja että haluat olla hänen kanssaan
- Anonyymi
Kuulostaa ihan normaalilta parisuhteesta. Aina välillä toiselle tulee tunne, että ei jaksa enää olla suhteessa. Silloin toisen tarvitsee pitää suhteesta kiinni. Kun pääsette tämän yli niin suhteenne kukoistaa taas. Ehkä vuosien päästä sinä olet se joka haluaa pois suhteesta. Silloin on naisesi aika pitää sinusta kiinni. Ongelma on silloin jos molemmat haluavat samanaikaisesti erota.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta parisuhteesta. Aina välillä toiselle tulee tunne, että ei jaksa enää olla suhteessa. Silloin toisen tarvitsee pitää suhteesta kiinni. Kun pääsette tämän yli niin suhteenne kukoistaa taas. Ehkä vuosien päästä sinä olet se joka haluaa pois suhteesta. Silloin on naisesi aika pitää sinusta kiinni. Ongelma on silloin jos molemmat haluavat samanaikaisesti erota.
Suosittelen lämpimästi parisuhdeterapiaa! Mikäli saat hänet lähtemään kerkustelemaan jatkosta, ensin teidän kahden kesken. Vaikka tilanne on nyt paha, niin hyvä sana silloin tällöin menee toki läpi. Se saa kumppanin ajattelemaan mitä menettää!!
- Anonyymi
Varmaan kiinnostaa jokaista jätkää lämmittää jääpuikkoa joka nimenomaan kieltäytyy huomion ja hellyydenosoituksista. Mitä se niillä kukilla tekisi, laittais rodeen tai kohauttaisi olkapäitä? Tai toteaisi että uus jännä varamies/kolmaspyörä tuo kauniimpia kukkia
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi parisuhdeterapiaa! Mikäli saat hänet lähtemään kerkustelemaan jatkosta, ensin teidän kahden kesken. Vaikka tilanne on nyt paha, niin hyvä sana silloin tällöin menee toki läpi. Se saa kumppanin ajattelemaan mitä menettää!!
En voi suositella parisuhdeterapiaa kenellekään.
Omat kokemukset ovat karmivia. Suoraan helvetistä.
Luulin meneväni korjaamaan parisuhdetta. Ex oli tilanut ja maksanut *terapian*
Kymmenessä minuutissa selvis, että tarkoitus olikin tehdä exälle helppo ero.
Kysymykset muuttuivat siihen suuntaan. Kysyin asiasta. Ex myönsi, terapeutti kiisti.
eli terapeutti jopa valehteli mulle.
Mikään arkumenttini ei ollut kelvollinen. Niitä joko vähäteltiin, tai tyrmättiin.
Tuntui kuin ex'än pettäminenkin olisi ollut suorastaan suurenmoista.
Ihmisen kato on hyvä tehdä elämässään välitilinpäätöksiä, korjata suuntaa. Tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Luulen että naisterapeutin mielipide olisi ollut erilainen, jos mies olisi ollut huorintekijänä.
Seksin puutteeseen totesi tämä parisuhdeterapeutti että, voithan sä masturboida.
Mikä neronleimaus.
Sit mä olin kuulema negatiivinen :)
Kotitehtävissä, exälle näytettiin mun kotitehtävä mut en nähnyt exän omaa.
Taatusti olin väärällä asenteella :)
Rikotulle ihmiselle se oli yhtä helvettiä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En voi suositella parisuhdeterapiaa kenellekään.
Omat kokemukset ovat karmivia. Suoraan helvetistä.
Luulin meneväni korjaamaan parisuhdetta. Ex oli tilanut ja maksanut *terapian*
Kymmenessä minuutissa selvis, että tarkoitus olikin tehdä exälle helppo ero.
Kysymykset muuttuivat siihen suuntaan. Kysyin asiasta. Ex myönsi, terapeutti kiisti.
eli terapeutti jopa valehteli mulle.
Mikään arkumenttini ei ollut kelvollinen. Niitä joko vähäteltiin, tai tyrmättiin.
Tuntui kuin ex'än pettäminenkin olisi ollut suorastaan suurenmoista.
Ihmisen kato on hyvä tehdä elämässään välitilinpäätöksiä, korjata suuntaa. Tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Luulen että naisterapeutin mielipide olisi ollut erilainen, jos mies olisi ollut huorintekijänä.
Seksin puutteeseen totesi tämä parisuhdeterapeutti että, voithan sä masturboida.
Mikä neronleimaus.
Sit mä olin kuulema negatiivinen :)
Kotitehtävissä, exälle näytettiin mun kotitehtävä mut en nähnyt exän omaa.
Taatusti olin väärällä asenteella :)
Rikotulle ihmiselle se oli yhtä helvettiäParisuhdeterapian tarkoitus on kaivella suhteen ikäviä asioita, niitä joista on vaikeakin puhua ja sieltä tulee niitä kipeitä kohtia kummallekin osapuolelle. Luulen, että et ole osannut ottaa vastaan kipeitä juttuja, on paljon helpompi lakaista ne maton alle, mutta suhde ei lähde toimimaan, jos asioita ei pysty tai halua käsitellä, ei myöskään jos asiat jää vaan jutustelun tasolle. Joskus parisuhdeterapia osoittaa, että suhteen jatkamisella ei ole perusteita eikä edes ole järkeä jatkaa suhdetta. Ehkä teillä oli tuo tilanne.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parisuhdeterapian tarkoitus on kaivella suhteen ikäviä asioita, niitä joista on vaikeakin puhua ja sieltä tulee niitä kipeitä kohtia kummallekin osapuolelle. Luulen, että et ole osannut ottaa vastaan kipeitä juttuja, on paljon helpompi lakaista ne maton alle, mutta suhde ei lähde toimimaan, jos asioita ei pysty tai halua käsitellä, ei myöskään jos asiat jää vaan jutustelun tasolle. Joskus parisuhdeterapia osoittaa, että suhteen jatkamisella ei ole perusteita eikä edes ole järkeä jatkaa suhdetta. Ehkä teillä oli tuo tilanne.
Parisuhdeterapiassa edes terapeutin pitäisi puhua totta, muuten sille ei ole mitään perustetta.
Jos terapeutin mielestä naisen pettäminen on ok, en kyl ole ihan vastaanottavainen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parisuhdeterapiassa edes terapeutin pitäisi puhua totta, muuten sille ei ole mitään perustetta.
Jos terapeutin mielestä naisen pettäminen on ok, en kyl ole ihan vastaanottavainen.Terapeutti ei ota kantaa siihen, millainen käytös on tai ei ole hyväksyttävää. Hän ei istunnon aikana voi ääneen lausua omia mielipiteitään, eikä siis myöskään ottaa kantaa parisuhteessa tapahtuneeseen pettämiseen. Terapeutti ei koskaan syyllistä potilaitaan, eikä myöskään parisuhdeterapiassa lähde torumaan kumpaakaan osapuolta.
Edes pettämisen kohdalla terapeutti ei voi ottaa kantaa tilanteeseen. Hän ei edes halutessaan voisi tai saisi heristellä sormeaan pettäneen osapuolen suuntaan. Se ei yksinkertaisesti ole terapeutin tehtävä.
Mikäli on tullut petetyksi, voi tämä terapeutin objektiivinen näkökulma ja yleinen neutraali suhtautuminen asiaan tuntua pahalta. Siihen ei kuitenkaan kannata takertua. Pettäminen parisuhteessa on varmasti melko lailla jokaisen terapeutin mielestä huono asia, ja tämä lienee jokaiselle parisuhdeterapeutille sanomattakin selvää.
Terapiaan ei kuitenkaan lähdetä etsimään syyllisiä: ei pohdita sitä, kuka on toiminut oikein tai kuka väärin. Terapeutin tehtävä on pääasiassa esittää kysymyksiä, jotta potilaat ja pariskunnat saisivat avaimia omien tunteidensa tulkitsemiseen. Vähitellen opetellaan myös sujuvampaa tunteiden käsittelyä: harjoitellaan esimerkiksi suhtautumaan yksinäisyyden tai vihan tunteisiin paremmin. Tästä syystä esimerkiksi pettämistä saatetaan ruveta avaamaan pohtimalla niitä ajatuksia ja tuntemuksia, jotka alunperin johtivat pettämiseen. Tarkoitus ei ole syyllistää ketään. Pettämiseen johtaneiden seikkojen ääneen pohtiminen ei myöskään tarkoita, että pettäminen olisi missään määrin hyväksyttävä teko.
Lisäksi kannattaa muistaa, että terapeutilla on paljon asiakkaita. Veikkaisin, että harvemmin terapeutilla on aikaa tai omia henkisiä voimavaroja ottautua potilaidensa tilanteisiin niin intensiivisesti, että edes voisi valita puolia. Lienee raskasta työtä.
Kaiken A ja O parisuhdeterapiassa on se, että molemmat suhtautuvat terapiaan avoimesti. Ole avoin ja kerro tunteistasi, vaikka se tuntuisi kipeältä. Ja jos tunnet olosi loukatuksi terapiaistunnon aikana, avaa suusi ja kerro sekin avoimesti.
Keskusteluyhteyden avaaminen voi viedä aikaa. Tsemppiä!
Kyllä tuo suhde on tuolla selvä...En mä nää, et epätoivoinen takertuminen tuosta onneksi muuttuisi kun toinen on jo luovuttanut..Aitoja tunteita ei ole hänen puoleltaan, muutoin ei olisi snaonut noin.
-Pahinta mitä nyt seuraavaks voisi tapahtua tulevaisuutesi kannalta olisi avioliitto sekä raskautuminen..- Anonyymi
Täällä moni sanonutkij jo. Mutta mä en ainakaan kattelis tollasta kumppania joka ilmoittaa heti alku metreillä että lähtee menemään kun prinsessasadut päättyy. Tässä maassa ja tällä planeetalla on myös ihan oikeasti, vaikkei uskoisi, sellaisia ihmisiä (harvassa kyllä) jotka haluaa tukea toista ja olla läsnä myös niinä vaikeina aikoina. Kannattaa lopettaa toi suhde jos tota voi siksi kutsua ja säästä sun hyvä energia ihmiselle joka arvostaa sun välittämistä ja noita huomion osoituksia. Tsemiä sulle!
- Anonyymi
JA mieti nyt! Haluat tollasen ihmisen kanssa lapsia??? Sanookohan se sulle sitten kun ei saa itkuista vauvaa rauhottumaan että haluaa adoptoida sen pois MUTTA EI OO VARMA JA KATOTAAN NYT VIELÄ
- Anonyymi
Kyseessä on varmaankin naispari, joista toinen on se "mies." Hän joka urheilee. Melko epätoivoista.
- Anonyymi
Kyllä kannattaa jättää sellainen urheiluhullu.
Huippu-urheilu ei ole muuta kuin humpuukia. Ja jos pelaa jossain puulaakisarjassa tai Ö-divisioonassa sählyä niin mitäpä merkitystä sellaisella on. - Anonyymi
Sillä on toinen.
- Anonyymi
Ero on hyvä ajatus.
Tutulta kuulostaa siltä osin, että pitkä parisuhde ajautui kämppiskuvioon. 7 vuotta tuli mittariin ennenkuin herättiin molemmat tilanteeseen, korjausliikkeitä yritettiin yhdessä tehdä mutta jossain kohtaa noiden vuosien sisällä, niin vahva tiimi kuin oltiinkin, kasvettiin sen verran erilleen ettei enää onnistunut nivoa elämänlankoja yhteen. Haluttiin eri asioita elämältä ja jompi kumpi olisi joutunut tekemään sen verran isoja kompromisseja ettei se olisi ollut reilua kenellekään.
Sovussa ja yhteisymmärryksessä erottiin vaikka kipeää teki, mutta molemmat tiesi ettei siihen voi roikkumaan jäädä. Tietynlainen rakkaus on yhä olemassa noiden vuosien jälkeen ja toivon hänelle vain ja ainoastaan kaikkea hyvää sekä onnea elämään. Ei oltu toisillemme loppuelämän ihmisiä, mutta opetettiin toinen toisillemme paljon arvokasta.
Maagisia ratkaisuja ei ole olemassa, noista asioista on vaan puhuttava ja sellaisella tasolla että molemmat saavat puheenvuoron ja muistaa kuunnella kun on sen aika.- Anonyymi
sinun täytyy sanoa että olet raskaana niin se ei jätä sinua
- Anonyymi
Nykyihminen (nuori) ei ole sitoutunut mihinkään. Ennen asia ei ollut niin. Ensin tehtiin avioliitto, joka yleensä kesti koko elämän. Avioerot olivat hyvin harvinaisia. Lapsia tuli useampia, eivätkä he joutuneet kokemaan erojen kiroukset. Avioiduimme lähes 64 vuotta sitten. Olihan niitä monenlaisia päiviä, vuosia, vuosikymmeniä ja tietysti ne vaihtelivat. Vaimoni lähti nyt pois tästä maailmasta ja jäin yksin. Voin sanoa kuitenkin, että hitsauduimme yhteen niin lujasti, että viimeiset vuodet olivat kaikkein selkeitä, rauhallisia ja onnellisia aikoja, vaikka elämässä oli sairauksia. Hyvä Jumala kantoi kaikkien yli ja kunnioitimme toisiamme.
Ottakaa hyvät ihmiset vastuun toinen toisistanne ja erikoisesti lapsista. Ehdottomasti pitää pystyä anteeksi antamaan ja myös sitä pyytämään. Se edellyttää nöyrtymistä. Kova sydän on myrkkyä elämässä. Anonyymi kirjoitti:
Nykyihminen (nuori) ei ole sitoutunut mihinkään. Ennen asia ei ollut niin. Ensin tehtiin avioliitto, joka yleensä kesti koko elämän. Avioerot olivat hyvin harvinaisia. Lapsia tuli useampia, eivätkä he joutuneet kokemaan erojen kiroukset. Avioiduimme lähes 64 vuotta sitten. Olihan niitä monenlaisia päiviä, vuosia, vuosikymmeniä ja tietysti ne vaihtelivat. Vaimoni lähti nyt pois tästä maailmasta ja jäin yksin. Voin sanoa kuitenkin, että hitsauduimme yhteen niin lujasti, että viimeiset vuodet olivat kaikkein selkeitä, rauhallisia ja onnellisia aikoja, vaikka elämässä oli sairauksia. Hyvä Jumala kantoi kaikkien yli ja kunnioitimme toisiamme.
Ottakaa hyvät ihmiset vastuun toinen toisistanne ja erikoisesti lapsista. Ehdottomasti pitää pystyä anteeksi antamaan ja myös sitä pyytämään. Se edellyttää nöyrtymistä. Kova sydän on myrkkyä elämässä."Lapsia tuli useampia, eivätkä he joutuneet kokemaan erojen kiroukset."
Meille syntyi kuusi lasta. Vanhempani riitelivät verisesti keskenään sekä pahoinpitelivät ja uhkailivat "hakata makkaroiksi" puolustuskyvyttömät lapsensa, varsinkin minut ja kehitysvammaisen sisareni. Koko lapsuuteni oli täynnä kauhua, piinaa ja eroamattomuuden kirousta.
Asiaan kuului, että naapurit, jotka tunsivat tilanteen, eivät uskaltaneet tehdä mitään. Kertoivat sitten kuitenkin karmeuksista, kun olimme aikuisia. Kärsimystä heillekin, niin kuin monille muillekin, jotka joutuivat seuraamaan läheltä onnellisia ja kestäviä avioliittoja.
- Anonyymi
Monenlaisia kommentteja on jo tullut. Itselleni tuli myös mieleen, voisiko miehelläsi olla joku toinen nainen. Minusta kyse ei ole mistään prinsessaleikeistä vaan normaalista suhteesta, elämän rakentamisesta (myös talonrakentamisesta, joka kyllä rasittaa, olen kokenut sen) yhdessä sen ihmisen kanssa jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Tässä kohtaa pysäyttäisin miehen keskustelemaan kunnolla, voisitte laittaa paperille suhteen plussat ja miinukset ja muistella sitä mihin toisissanne rakastuitte. Väkisin en pitelisi tuota miestä jos hän haluaa mennä. Itse olen eronnut väkivallan takia ja palasin vielä lasten takia yhteenkin...haluan sanoa sen, että ennen kuin tulee lapsia ero on varmasti paljon helpompaa vaikka se sattuu todella paljon, varsinkin jos sinut jätetään. Parisuhdeterapiaan ei lähtenyt oma mieheni, ehdotin kyllä, sitä voisitte kokeilla mutta jonkun täytyy suositella hyvää terapeuttia joka ei vain hymise vaan joka oikeasti tukee teitä tekemään oikeat ratkaisut. Tsemppiä sinulle!
- Anonyymi
Sillä on aivan selvästi toinen mies
- Anonyymi
Joo, eiku potkaset sen ulos, antaa mennä vaa,ei tollasta kannata ihmettelemää jäädä! Pilaat vaa elämäst jahkaamalla.
- Anonyymi
Itse ehdottaisin, että aloittaisit tilanteen selvittämisen kysymällä kumppaniltasi, mitä hän oikeasti tällä hetkellä miettii. Istutte alas, ja annat hänen kertoa. Kuuntele häntä niin pitkään kuin asian ydin viimein tulee esille. Aluksi puhuminen voi tuntua vaikealta ja ensimmäisenä saattaa alkaa puhumaan vähän aiheen vierestä. Kun toiselle antaa enemmän aikaa, alkaa usein ne oikeat mieltä hankaavat asiatkin sieltä putkahdella esiin. Koeta itse pysyä rauhallisena ja jätä omat tunteesi tässä vaiheessa huomiotta. Keskity vain ja ainoastaan kuuntelemiseen. Ole tukena ja anna hänelle tilaisuus päästää kaikki mieltä hiertävät seikat kerralla ulos.
Mikäli tilanne jää edelleen epäselväksi, ilmoita hänelle, että tarvitset pian jonkinlaisen vastauksen. Kerro, että mikäli hänestä todella alkaa tuntua siltä, että ero on ainoa oikea ratkaisu, joudut sinäkin myöntymään hänen tahtoonsa. Muista toki sanoa, että et itse tahtoisi erota, ja muistuta häntä erityisesti niistä asioista, joita tahtoisit vielä tehdä hänen kanssaan tulevaisuudessa. Näin olet heittänyt pallon hänelle.
Ottakaa sitten vähän aikaa iisisti. Keskittykää omiin juttuihinne ja koettakaa nauttia yksinolosta. Sopikaa vaikka jokin pieni harkinta-aika, esimerkiksi viikko-pari.
Sopikaa samalla, että teette jotain yhdessä sitten, kun harkinta-aika on ohi. Kun on sovittuna jokin tietty päivä, jota kumpikin voi odottaa, tauon pitäminen ei tunnu niin raastavalta. Jos yhteisestä keskustelusta jäi jossain määrin toiveikas olo, sopikaa jo etukäteen vaikka kivat treffit. Jos treffit on liikaa, sopikaa jotain muuta. Sopikaa päivä, jolloin annatte jälleen toisillenne aikaa, ja laittakaa päivä kalenteriin. Pitäkää päivästä kiinni, sillä tilanteen ei kannata antaa pitkittyä liian pitkäksi.
Toivottavasti viestistä olisi teille jotain hyötyä! Suhdetta ei kannata turhaan pitkittää, siitä olen muiden kanssa samaa mieltä, mutta suosittelisin silti, että tilanteelle antaa hetken aikaa kehittyä. Välillä pitkässä parisuhteessa tulee noita ajatuksia, ja niitä tulee usein kummallekin osapuolelle vuoron perään. Voi olla, että taustalta löytyy vaikka ihastusta, tai sitten jotain ihan muuta. Se on ihan normaalia välillä, joten minusta ihan heti ei kannata säikähtää! Toivottavasti asiat etenee! - Anonyymi
Mikään ei loukkaa niin pahasti, kuin toisen pettäminen valheen verhoamana. Parempi kertoa totuus, Sattuipa se kuinka paljon tahansa...
- Anonyymi
Ei kannata erota. Ei tuo miehesi pahimmasta päästä kuulosta olevan. Ei juo eikä pahoinpitele. Liitossa in myös alamäkeä, ylämäkeä, suota, rämettä. Lapsi on erossa suurin kärsiä. Eikä se suhteen vaihto paranna tilannetta. Sutta lähtee pakoon/karhu tulee vastaan. Lapsenne paras isä on hänen oikea isä. Elämä menee eteenpäin se ei pysähdy paikoilleen..
- Anonyymi
Miten niin mies? Vaimostahan tässä puhutaan.
Mies ei ole saanut kosittua. - Anonyymi
Älä nyt ajattele lapsia ja avioliittoa kun toinen ei ole edes varma kannattaako suhdetta jatkaa. Sinuna kysyisin suoraan että kuinka lusikat pannaan jakoon. Toivottavasti teillä on omaisuus niin että se minkä sinä olet ostanut on sinun nimissä ja minkä toinen on ostanut on hänen nimissään. Eikä niin että on leikitty avioliittoa ja toinen on laittanut rahaa sellaiseen mikä ei ole edes omissa nimissä.
Mielestäni tuossa ei ole mitään epäselvää. Jos suhde ei enää miellytä toista niin älä jää roikkumaan kiviriipaksi. Sillä roikkumalla toisessa ei suhde parane eikä toisen tunteet ala leimuta. Hoitakaa ero kuin aikuiset ja laittakaa asiat etenemään. Ei suhteessa ole mitään alamäkiä. En ole sellaisiin törmänny 45v aikana. Jos toisesta välittää niin alamäkiä ei ole. Sillä jos rakastaa toista on aina toisen tukena ja kannustaa toista. Alamäki johtuu siitä että ne tunteet häviää toista kohtaan syystä tai toisesta.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894220
Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032373Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?332337Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell972114Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281907- 321885
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91577- 291538
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1881370- 751234